Ennen oli laskeumat rautaa
Baldur's Gate: Dark Alliance -pelien vanavedessä laahustava Brotherhood of Steel on esikuviaan löysempi hirviöntapporope, vaikka Fallout-universumissa riittäisi ainesta parempaankin. Ydinsodan jälkeinen tulevaisuus ei ole aiheena niitä tuoreimpia, mutta Fallout lataa asetelman kierolla hullunkurisuudella. Kiroilun, väkivallan ja seksin takana kukkii musta huumori.
Fallout-maailmassa ihmiset viettävät aikaansa yrittäen selviytyä säteilyn saastuttamissa raunioissa, ja erämaasta sikiävät mutantit vaikeuttavat elämää entisestään. Onneksi reppanoita puolustaa joukko steroideilla pumpattuja ramboja, joka kutsuu itseään Teräksen Veljeskunnaksi. Pelaaja astuu yhden moisen urhon ohjaimiin ja pääsee teloittamaan tuhansittain pahiksia.
Vaikka mukavan räävitön dialogi värittää sankarin polkua, jokaisen tehtävän tarkoitus on sama: mene tuonne ja tapa kaikki. Ollaan siis vajottu kauas monipuolisten PC-Fallouttien alapuolelle. Ehkäpä tuleva Fallout 3 aikanaan tyydyttää ainakin tietokoneropeltajien scifinnälkää, mutta Brotherhood of Steel ei naurata ketään.
Lataa ja haukottele
Sankarin loputonta tapporumbaa seurataan korkealta lintuperspektiivistä. Hahmo juoksentelee vihulaisia vilisevillä alueilla ja kylvää kuolemaa isolla valikoimalla aseita. Mutantteja läksytetään muun muassa liekinheittimellä, kranaateilla ja konetuliaseilla. Lähietäisyydelle pääsevät laitetaan ojennukseen jämerillä teräshanskoilla tai vaikka lekalla.
Kätevä viholliseen lukittautuminen huolehtii siitä, että lyijylasti löytää tiensä perille. Näin kohteen voi pitää tähtäimessä, vaikka sitä kiertelisi ympäriinsä. Kuulasuihkuja yritetään väistellä näteillä sivukierähdyksillä, mutta jostain kirotusta syystä akrobatia irrottaa lukittautumisen noin joka toisella kerralla. Hyvä idea on siis miltei käyttökelvoton.
Dark Alliancen kaltaisten hakkelusropejen koukku piilee addiktoivassa hahmonkehityksessä, eikä Fallout jää tällä saralla aivan peukaloa imemään. Kun tappotilasto kasvaa, sankari saa kokemustasoja ja vahvistuu. Tasoltanousun yhteydessä pääsee ostamaan laimeita parannuksia vahingonsieto- tai -jakokykyyn. Tantereella kannattaa rikkoa kaikki mahdollinen irtaimisto, sillä mistä vaan voi löytyä kivaa pikkusälää. Reppuun kertyy rahaa, aseita ja parantavia huumepiikkejä. Tarpeeton roina vaihdetaan kaupassa parempaan.
Valitettavasti hahmonkehitys ei innosta tarpeeksi, jotta loputonta teurastusta jaksaisi pitkään. Keräilyviettikään ei pääse heräämään, se korkeintaan mutisee ja kääntää kylkeä.
Tulevaisuus näyttää rumalta
Alkuperäiset Fallout-pelit veivät mukanaan, sillä ne tuntuivat kaiken älyttömyydenkin alla uskottavilta. Brotherhood of Steel sen sijaan potkii realismia maiharilla päähän. Sen vielä sulattaa, että haarniskoidut palkkasoturit eivät pikkunaarmusta putoa, mutta muuan lihava pormestari kaatui vasta sadannen kiväärinkudin jälkeen. Keskivertomörköön saa tyhjentää koko lippaan ja puolikuollut pelaaja karistaa haulit lihastaan noin minuutissa. Ehkäpä mutatoiva säteily on antanut kaikille supervoimat? Ainakin naisten kuppikoot se on nelinkertaistanut.
Brotherhood käyttää Dark Alliance -pelien grafiikkamoottoria, mutta näyttää silti kökömmältä. Arkkitehtuuri on paikoitellen liian kulmikasta ja tekstuurit epätarkkoja. Mutta ei se mitään, rappeutuneiden raunioiden kuuluukin olla rumia. Sitä paitsi pätevä äänimaailma pelastaa paljon. Aavemainen tuuli ulisee aavikolla ja pyssyt jytäävät asenteella. Vauhdikkaimmissa kohdissa taustamusiikki intoutuu rankaksi sähkökitarajyskeeksi, eikä ääninäyttelyssäkään ole valittamista. Pelin loistava teemalaulu kiteyttää kaiken sen, mikä Fallouteissa on hauskaa ja kaunista.
Alussa saa valita hahmokseen lihaksikkaan korston, geneerisen tusinatytön tai epämuodostuneen mutantin. Pelin edetessä ilmestyy vielä muutama piilohahmo. Sankareilla ei ulkonäön lisäksi ole mitään oleellista eroa, vain keskustelut ja välianimaatiot poikkeavat hieman toisistaan. Roolipelaamisesta haaveilevien kannattaa yhä pysytellä PC:n ääressä, hakkelusfanit puolestaan voivat vaikka pelata Dark Alliancet uudestaan läpi.
