Agentista arkkiviholliseksi
Electronic Arts on omistanut useiden vuosien ajan oikeudet videopelimaailman James Bond -julkaisuihin. Kiusallista kyllä, jokaista 007-peliä yhä verrataan Nintendo 64 -konsolin ja brittiläisen pelitalo Raren yhteen suurimpaan klassikkoon - GoldenEye 007:ään. Syystäkin. Tällä kertaa vertaaminen on kuitenkin jopa pakollista, sillä EA:n tytöt ja pojat ratsastavat räikeästi klassikon legendaarisella maineella.
Kotikonsoleilla GoldenEye: Rogue Agent ei onnistunut täyttämään projektin kunniahimoista tavoitetta päästä kalifiksi kalifin paikalle. Aiheeseen porautuvista ja melko syväluotaavista nettikyselyistä huolimatta kehittäjätiimi ei kyennyt selvittämään aidon ja alkuperäisen suosion salaisuutta. Rogue Agentin kesän aikana ilmestynyt Nintendo DS -versio ei paranna pelin pahamaineisuutta, sillä kokonaisuus on monessa suhteessa kiirehdityn oloinen. Ikään kuin kehitysaikataulusta olisi leikattu muutamia elintärkeitä kuukausia, jotta se ehtisi ensimmäisenä täyttämään taskukonsolin tyhjillään ammottavaa FPS-markkinarakoa.
Kuten muidenkin konsoleiden versioissa, myös DS:n Rogue Agentissa ohjataan virastaan hyllytettyä MI6-agenttia, joka on ristitty mekaanisen silmänsä takia GoldenEyeksi. Mies päätyy keskelle klassisten Bond-konnien välistä jengisotaa, jonka puitteissa ravataan kentästä toiseen räiskimässä kaikkea vastaantulevaa. Se vähäinenkin tarinapotentiaali on jätetty ylijäämäkoriin, kun valkokankaan karismaattisimmatkin pahikset, kuten Dr. No ja Goldfinger, ovat vain tekstipalkein puhuvaa tykinruokaa.
Kultaista kosketusta kaivaten
Metroid Prime Hunters: First Hunt -demo antoi jo makoisan esikuvan siitä, kuinka sulavasti FPS-räiskintöjen ohjausmekaniikka voi toimia DS:llä. Kosketusnäytön lähes PC-hiirimäisen tarkkuuden myötä genre istuu taskukonsolille kivuttomasti, minkä myös Rogue Agent osoittaa vaivattomasti. Tähtäys kosketusnäytön avulla rökittää digitaaliset vaihtoehdot selkein ottein sekä tarkkuuden että hauskuuden suhteen, mutta useista toimivista ohjausvaihtoehdoista huolimatta täydellistä ratkaisua ei ole.
Ongelman ytimeksi punoutuu pelin kahden käden asesysteemi, joka mahdollistaa vihollisten lahtaamisen kahden aseen kera. Digitaalisissa ohjausvaihtoehdoissa konsolin molemmat olkanäppäimet toimittavat liipaisimien virkaa, mikä ei ikävä kyllä onnistu kosketuskynä kädessä. Tämän niin sanotun Stylus-ohjauksen ongelmatapaukseen on kuitenkin keksitty ratkaisu, joskin turhan hitaanpuoleinen: ruudulla on pieni nuoli, jota näpäyttämällä päätetään ammutaanko oikealla, vasemmalla vai molemmilla aseilla samanaikaisesti. Vihollistentäyteisissä tilanteissa tämä koituu väistämättä ylimääräiseksi säheltämiseksi, mutta kynävaihtoehto on silti DS:n molemmat kädet vapauttavaa peukalohihnaa käyttäjäystävällisempi vaihtoehto.
Kosketusnäytöllä on paljon muitakin tarkoituksia kuin pelkkä tähtäys. Edellä mainitun nuolen lisäksi myös itse aseiden noukkiminen tapahtuu ruudun alalaidassa olevia kuvakkeita näpäyttämällä. Lisäksi herra GoldenEyen mekaanisen silmän erikoistaidot aktivoidaan ruudun ylälaidassa olevista ikoneista, joten ohjatessa on oltava tarkkana, ettei kosketuskynää törkkää vahingossa väärään paikkaan. Peukalohihnalla ongelma on lähes päinvastainen, sillä ruudun reunoilla sijaitsevien pikkuriikkisten kuvakkeiden näpäyttäminen on huomattavasti kömpelömpää kuin kynällä. Samankaltainen syy koituu myös digitaaliohjauksen ongelmaksi, sillä aseenvaihdossa käsi on aina siirrettävä napeilta näytölle.
Kynällä ohjaaminen on jopa sen verran helppoa ja hauskaa, että pelin muiden antien keskinkertainen toteutus jää harmittamaan. Kenttä- ja tehtäväsuunnittelujen hengettömyys ovat peruja Wolfenstein 3D- ja ensimmäisten Doom-pelien ajoilta. Siinä missä Nintendo 64:n klassikko-GoldenEyessä tunnutaan tekevänkin jotain, Rogue Agent painottuu puhtaasti räiskimisen puolelle. Entistä surullisempaa on, ettei vihollisten tekoäly ole muutamia suojautumisyrityksiä lukuun ottamatta tulilinjalle syöksymistä kummoisempaa. Jopa mekaanisen silmän erikoistaidot jäävät hieman taka-alalle, eikä niiden hyödyntäminen ole varsinaisessa pääpelissä edes välttämätöntä.
Yksinpelikampanjan lisäksi mukana on tietenkin moninpelimoodi, jonka kentät ovat jokseenkin liian laajoja vähäisille pelaajamäärille. Siksi ihmispelaajat ovat välttämättömiä edes pienenkin pelikipinän aikaansaamiseksi, kun tietokoneen ohjastamat botti-vastustajatkin ovat yhtä mielenkiintoisia maalitauluja kuin tarinamoodissa. Yhden pelikortin vaativa tiedonsiirto mahdollistaa jopa kahdeksan ihmispelaajan väliset mittelöt, mutta otteluiden säätömahdollisuudet ovat minimissä. Kaikki pelimuodot ja muut hienoudet ovat käytettävissä korkeintaan neljän hengen otteluissa, ja silloinkin jokaisella on oltava oma Rogue Agent -levyke konsolissaan.
Olisihan se pitänyt arvata...
Ulkoisesti Rogue Agent pysyy kasassa liiankin turvallisin ottein, sillä peli ei ole mitenkään erityisen näyttävä millään osa-alueella. Kenttien tympeät tehdas- ja toimistomaisemat kyllästyttävät niin yksityiskohtien puutteellaan kuin mielikuvituksettomuudellaan, eivätkä ne muutamat räjähdysefektitkään erityisemmin jaksa vakuuttaa. Myös hahmojen ulkokuoret sekä animaatiot ovat hyvin perinteikästä keskivertotavaraa, eikä ruudulle tunnu ilmaantuvan kuin kahden- tai kolmenlaisia liukuhihnavihollisia. Nämä seikat takaavat pelille ainakin tasaisen ruudunpäivityksen, mutta muutoin kokonaisilmeestä jää erittäin harmaa mielikuva.
Kaiken keskinkertaisuuden kruunaa suorastaan käsittämättömän ankea äänimaailma. Siinä missä aseiden pauke ja vihollisten örinät ovat tyypillistä räiskintäpelikauraa, taustalla jylläävän midi-piipityksen kehnous hiljentänee nokkelimmankin musiikkikriitikon täysin sanattomaksi. Varsinaisia Bond-teemoja ei hyödynnetä lainkaan, mikä on itse agentti 007:n poissaolon lisäksi lisenssipelin kummallisimpia ratkaisuja.
Vaikka GoldenEye: Rogue Agent toistaiseksi onkin Nintendo DS:n ainoa genrensä edustaja, se ei suoriudu edustustehtävästään kovinkaan mairittelevasti. Toimivasta kosketusnäyttöohjauksestaan huolimatta muut osa-alueet eivät jaksa nostaa päätään keskinkertaisuuden suosta, mikä näkyy myös muutoinkin lyhyessä peli-iässä. Kotikonsoliversioiden kehnosta palautteesta huolimatta Rogue Agentin taskukonsoliversio toistaa samat virheet, jotka tahrasivat nimen GoldenEye jo kertaalleen.
