Kohti totuutta
Area 51, Yhdysvaltain armeijan huippusalainen lentotukikohta, on kiehtonut salaliittoteoreetikkoja jo kuuden vuosikymmenen ajan. Väitteet Roswelliin pudonneesta UFOsta, avaruusolentojen ruumiista ja kaapatuista ihmisistä ovat olleet myös Midwayn Area 51 -pelin innoittajia. Suureksi pettymykseksi peli paljastuu kuitenkin vain pinnalliseksi putkijuoksuksi, joka ei säväytä kuin hetkittäin.
Heti ensi sekunneista alkaen on selvää, että pelin kehityksessä on ollut trendikkään Hollywood-spektaakkelin otetta. Salaiset kansiot -TV-sarjassa Fox Mulderina tunnettu David Duchovny on antanut äänensä Ethan Colelle, kasvottomalle päähenkilölle, jonka majuri Bridges (Powers Boothe) passittaa lyhyen intron päätteeksi kolmen kaverin tukemana suoraa päätä itse helvetinloukkuun, Area 51:n maanalaisiin kerroksiin. Peli ei aikaile toiminnan käynnistämistä eikä sen puoleen kyllä säästelekään sen käyttöä; Area 51 on räiskintää alusta loppuun.
Taustatarina paljastaa, kuinka ihmiset ovat julkisuudelta salattuna tehneet yhteistyötä muukalaisten kanssa auttaakseen näitä rakentamaan aseen, joka siivittäisi muukalaiset voittoon jossakin kaukaisessa sodassa. Mitättömästä ihmisrodusta ei olisi avaruusolennoille haastetta, mutta maapallolta nämä saavat runsaasti hyödyllisiä koekaniineja biologisiin kokeisiinsa, jotka olisivat liian vaarallisia suorittaa heidän kotiplaneetoillaan. Ihmiset puolestaan ovat onnistuneet lypsämään uskomatonta muukalaisteknologiaa pieniltä, harmailta kumppaneiltaan.
Pelin tarina on vain tekosyy toiminnalle. Yllätyksetön ja sekava salaliittojuoni nousee pinnalle vain satunnaisesti välinäytöksissä ja kentistä kerättävissä salaisissa dokumenteissa. Itse muukalaisolennot, Grayt, ovat kuin tuotteen uskottavuuden parantamiseksi niin tiukasti sidottuna olemassa oleviin muukalaiskuvauksiin, että pelin luova johtaja voisi aivan hyvin olla kopiovastaava. Tatteja pyöritellessään ei voi olla kysymättä itseltään, miksi ihmistä älykkäämmän rodun pitäisi olla yhtä tunteeton ja sotaisa kuin ihmisen.
Tulta munille (?)
Grayt eivät toki ole pelin ainoita lyijynnielijöitä – itse asiassa ensimmäiset muukalaiset tupsahtavat tähtäimeen verrattain myöhäisessä vaiheessa. Area 51:ssä vapautetun viruksen voimasta syntyneet mutantit ovat yhdessä salaliittojärjestö Illuminatin kloonisotilaiden kanssa tavanomaisimmat uhat. Jokainen vihollisrotu hyödyntää erilaista taistelutaktiikkaa, mutta tekoäly ei onnistu yllättämään fiksuudellaan tai monipuolisilla toimintamalleillaan. Jos tekoäly jotain tuntemuksia herättää, ne ovat lähinnä turtumuksen ja vaikeimmilla vaikeustasoilla kliinisestä toimintatehokkuudesta seuraavan ärtymyksen puitteissa.
Pelin tapahtumien sijoittuminen maanalaiseen tutkimuskeskukseen ei jätä järin suuria mahdollisuuksia kenttien avoimuuden toteuttamiseen, mutta käytävä- ja hallikompleksit olisi varmasti voitu suunnitella nykyistä paremmin. Pelaaja ei voi poiketa oikealta reitiltä, vaan häntä kuljetetaan suoraviivaisissa, vihollisten täyttämissä putkissa. Mielenkiintoa herättäviä rakennelmia, mystisiä esineitä tai jotain tavanomaisesta poikkeavaa ei kohtaa useammin kuin sormillaan voi laskea. Pelin edetessä pelaaja painuu yhä syvemmälle rakennelmaan ja käytävien ulkonäkö muuttuu labratiloista kaivosmaiseksi ja lopulta neonvalohohtoiseksi, mutta lineaarista kenttäarkkitehtuuria ei murra mikään.
Selviytyäkseen Ethan Cole tarvitsee aseita. Takataskuun kertyykin matkan aikana koko joukko erilaisia tussareita aina pistoolista plasmatykkeihin. Aseet eivät ole omaperäisiä, mutta kohtalainen tulivoima ja hyvä pelattavuus tekevät räiskinnästä toimivaa. Parasta aseissa on kuitenkin kameraefekti, joka täristää kuvaa siihen malliin, että esimerkiksi rynnäkkökivääri todella tuntuu kovaa laukovalta tulensylkijältä.
Pienenä vaihtelun vivahteena pelaaja voi muuntautua mutantiksi Colen sairastuttua virukseen. Ainoa rajoite muuntautumiselle on Colen veressä virtaavan mutageenin määrä; mutanttina olo kuluttaa virusta. Mutanttimuodossa lähitaisteluiskut voimistuvat ja lyijyn sijaan pelaaja voi lennättää tappavaa virusta vihollisiinsa, jotka mutageeni saa hohtamaan kuin lämpökamerassa. Oikean muodon valitseminen voi olla tiukoissa paikoissa ratkaisevaa, sillä mutantti pärjää saarrettuna ihmistä huomattavasti paremmin. Pääosa peliajasta kuluu kuitenkin ihmisenä.
Yksin oot sä jäävä
Yksinpeliin puutuneille Area 51 tarjoaa tyypilliset moninpeliominaisuudet. Toisistaan voi ottaa mittaa jaetulla ruudulla neljä ja Livessä 16 pelaajaa. Moninpelimuotoina ovat tappomatsi, tiimitappomatsi, lipunryöstö, alueen valtaus sekä melko omalaatuinen Infection-pelimuoto, jossa sattumanvaraisesti arvottu pelaaja aloittaa virukseen sairastuneena ja yrittää tartuttaa tautia muihin. Pelimuodon viehätys perustuu siihen, että aluksi tautiset ovat selkeästi alakynnessä, mutta jokaisen sairastuneen myötä terveydestään taistelevat ihmiset joutuvat astetta ahtaammalle. Pisteitä heruu terveenä pysytystä ajasta. Toinen pelin keskinkertaisesta sävelestä positiivisesti poikkeava ominaisuus on yksinpelistä muistuttavien moninpelikarttojen dynaaminen skaalaus pelaajamäärän mukaan. Tämä takaa sen, että moninpelissä säilyy riittävän nopea tempo myös vajailla servereillä ja jaetulla ruudulla. Valitettavasti arvosteluprosessin aikana Live-seuraa ei löytynyt, mikä tuskin herättää verkkopelaajissa riemun kiljahduksia. Pelaajien puutteesta johtuen myös verkkokoodin toimivuutta on mahdoton arvioida.
Area 51 ei näytä eikä kuulosta erikoisen hyvältä, mutta tekniikka ajaa asiansa. Grafiikka pyörii pahemmin takeltelematta ja yksityiskohtia on riittävästi. Äänipuolella mieleen jää etunenässä ääninäyttely, jota leimavat Duchovnyn XIII:stä tuttu unisuus ja Edgar-avaruusoliota näyttelevän Marilyn Mansonin huvittavan kiero puhe. Legendaarinen Salaiset kansiot ei missään nimessä olisi oma itsensä ilman Mulderia, mutta Duchovnyn kannattaisi harkita uudelleen peliroolivalintojaan; mies ei yksinkertaisesti sovi adrenaliinia tihkuvan FPS-sankarin saappaisiin. Kokonaisuutena Hollywood-luokan näyttelijöistä ei ole ollut Area 51:lle suurta hyötyä. Tästä kielii jo se, että "nimettömät" sivuosan esittäjät pääsevät vähintään samalle tasolle tähtien kanssa.
Kliseiset juonielementit, kampanjan yksipuolisuus, Live-moninpelin tyhjyys – Area 51 nielee virusta, joka muuttaa ennakkoon kiehtovan pelin karkeaksi keskitason kolikonkalastelijaksi. Peli soveltuu ainoastaan kyltymättömille räiskintäfaneille.
