Voita tai kuole
Vuonna 2004 ilmestynyt Jak 3 päätti kiitosta keränneen hyppelysarjan, mutta lisenssi jatkaa eloaan. Nyt Naughty Nog iskee Raaka-Jaskan auton rattiin. Kaasujalka käy, sivuluisut vinguttavat asfalttia ja ilma on mustanaan ohjuksista. Realistisuus kerää pölyä katuojassa, eikä kukaan jaksa sitä edes kaivata.
Aiempien Jak-pelien tapaan myös Combat Racing on väritetty hauskalla tarinalla, joka polkee hienojen välianimaatioiden voimalla. Tarina starttaa, kun Jak ja Daxter kutsutaan kuulemaan edesmenneen tuttavan testamenttia. Tuttavan viimeisenä toivomuksena sankarit myrkytetään ja vastalääkettä luvataan yhdellä ehdolla: voittakaa hengenvaarallinen ajoturnee, niin saatte pitää pokaalin lisäksi myös henkiriepunne. Kuolemanpelon lisäksi motivaatiota tarjoilee konnamaisten kilpakumppanien kaarti. Pahikset ovat niin mukavasti ärsyttäviä, että heitä kepittää mielellään.
Jak X muistuttaa huomattavasti PSOnen ikimuistoista Rollcagea, ja Naughty Dog lienee käyttänyt oppimateriaalinaan myös Mario Kart -sarjaa. Aivan edellä mainittujen tasoiseen hektiseen ilakointiin Combat Racing ei yllä, mutta kisailu on silti hauskaa kuin mikä. Autot kulkevat lujaa ja ohjaustuntuma löytyy vikkelään. Perjantai-illan bileissäkin ohjaimen voi siis iskeä kouraan kenelle tahansa.
Mario Karttien tapaan sivuluisut ovat oleellinen osa pelimekaniikkaa. Kun mutkaan kiitää jarru pohjassa sivuttain, auto saa varastoon pienen määrän nopeutta buustaavaa energiaa. Energian voi laukaista sivuliipasimella koska haluaa, mutta buusterintäytettettä on siroteltu radoille niin anteliaasti, että liipasinta on paras puristella jatkuvasti.
Kaverille kanssa
Tarinamoodi on yksinpelin runko. Noin kolmellakymmenellä radalla riittää mukavasti kaahattavaa, ja juonikin pitää otteessaan loppuun saakka. Menestys palkitaan uusilla autoilla, lisäosilla, making of -dokumenteilla ja vastaavalla sälällä.
Erilaisia kisatyyppejä piisaa. Perinteisimmässä voittaja on se, joka löytää maaliviivan ensimmäisenä. Erikoisemmissa kahinoissa voidaan vaikka ottaa deatchmatchia aavalla aavikolla, yrittää tuhota ennätysmäärä robottiautoja kierroksen aikana tai vaikka etsiä kilpaa kentälle ilmestyviä aarteita. Hullujen pelimuotojen määrä huolehtii siitä, että kahta samankaltaista kisaa ei peräkkäin osu.
Vaikka ajelu on hauskaa yksinkin, Combat Racingin todellinen arvo piilee kimppakivassa. Oikeita ihmisiä pääsee nöyryyttämään kavereiden kesken jaetulla ruudulla, tai maksimissaan kuuden kisaajan nettipelinä. Jak X on omiaan nostattamaan kaveriporukasta desibelejä, ja matalan oppimiskynnyksen ansiosta se on helppo valinta bilepeliksi.
Arpapeli masentaa
Kuten usein elämässäkin, Jak X:ssä menestystä ei ratkaise taito saati tarkkuus, vaan se kenellä on isoimmat pyssyt. Radoilta löytyy erilaisia kertakäyttöisiä ohjuksia, konekivääreitä ja miinoja, joilla kanssakilpailijoita kelpaa ilahduttaa. Kun kilpailija ottaa kylliksi osumaa, auto räjähtää tuhannen päreiksi. Uusi kärry kuitenkin aineellistuu paikalle välittömästi. Pahimmillaankin turpiin ottaminen viivästyttää ajoa vain parilla sekunnilla, mutta ne sekunnit ratkaisevat. Kilpailijat nimittäin säheltävät eteenpäin yhdessä isossa ryyppäässä, eikä kukaan tunnu koskaan jäävän merkittävästi jälkeen.
Siinä lymyää myös Jak X:n kivuliain kompastuskivi. Voittaja ratkaistaan aina viimeisen 15 sekunnin aikana, silloinkin yleensä aseilla. Ensimmäiset kolme kierrosta ovat merkityksetöntä läpihuutoa. Heti kun tämän hoksaa, peli-ilo kärsii.
Jaskaa kehtaa katsella
Visuaaliselta tyyliltään Jax X jatkaa edeltäjiensä synkkää linjaa. Hahmot ovat hauskan sarjakuvamaisia, mutta ympäristöt huokuvat bladerunnermaista harmautta. Päähenkilö Jak on hahmona riittävän katu-uskottava, jotta nuoremmatkin kehtaavat pelata tätä ilman pelkoa lapselliseksi leimautumisesta.
Nätit ja yksityiskohtaiset radat kiitävät ohi sulavalla ruudunpäivityksellä. Yksityiskohtien määrä miellyttää silmää ja lisää vauhdintunnetta, mutta tekee radan hahmottamisesta hankalaa. Äkillinen mutka jää monasti huomaamatta ja seurauksena pääsee ihailemaan auton hidastettua räjähdysanimaatiota. Toistuvasti kärventynyt takamus opettaa pian seuraamaan yläkulman pientä karttaa.
Kun Jax X:ää vertaa Mario Kartin siistiin ja hallittuun hulluuteen, se tuntuu huonosti tasapainotetulta koheltamiselta. Aseissa on kuitenkin rutkasti enemmän munaa ja vauhdintunne vääntää paremmin vatsanpohjaa. Rollcagen nerokkaasti rytmitettyyn ohjusoopperaan Combat Racing ei myöskään yllä. Pikkutylsyyksistä huolimatta peli on muhkea, hauska ja rahansa arvoinen viihdepaketti.
