Disneyn ja Square Enixin omaperäisen yhteisprojektin julkaisut ovat viimevuosina olleet useamman osan yhteen kokoavia paketteja. Järjestelyllä on ollut puolensa vähemmän innokkaiden fanienkin näkökulmasta: remasteroinnit mahdollistavat aiemmin ympäri alustoja sirotellun ja sekavan tarinan kokemisen yhden konsolin ääressä. Välivideoelokuvan sekä kaksi peliä sisältävä Kingdom Hearts HD 2.8 Final Chapter Prologue on kokoelmista toistaiseksi viimeinen, ja tällä kertaa osa sisällöstä on jopa aivan uutta ja ennennäkemätöntä. Gawrsh!
Simppeliä ja siistiä
Unreal Engine 4 -pohjainen reilu parituntinen välipalapeli Kingdom Hearts 0.2: Birth by Sleep – A Fragmentary Passage on tuoreesta materiaalista merkittävin ja tarjoaa maistiaisia siitä, miltä Kingdom Hearts III tulee näyttämään ja tuntumaan. Tarina seuraa Aqua-nimisen sankarittaren selviytymistaistelua pimeyden valtakunnassa heartless-hirviöitä ja omia epäluulojaan vastaan. Aikajanalla tapahtumat sijoittuvat samaan kohtaan alkuperäisen osan loppupuolen kanssa.
A Fragmentary Passagen pelimekaniikka on tuttua KH-toimintaa pienillä uudistuksilla ja rutkasti aiempaa räjähtävämmillä loitsuefekteillä höystettynä. Taisteluiden ulkopuolella ratkotaan pieniä puzzleja tai yritetään löytää reittiä jossain siintävän arkun luokse. Taisteluissa vastustajien hyökkäyksiä väistellään tai torjutaan, ja sitten rämpytetään X:llä parit combot perille. Muutaman peräkkäisen iskusarjan jälkeen pääsee käsiksi perusloitsujen tuhoisimpiin versioihin ja väliaikaisiin tehostuksiin.
Parhaimmillaan vastaan tulee hektisiä ja näyttäviä tappeluita niin maassa kuin ilmassa, mutta yksinkertaisuus, toisto ja tekniset ongelmat ovat suuremman nautinnon esteenä. Sama pomokin kohdataan lyhyellä reissulla useampaan otteeseen. Aqua kasvaa vahvemmaksi kokemustasojen myötä, mutta ymmärrettävästi tämän kokoisessa teoksessa pelaaja ei itse pääse vaikuttamaan hahmonkehitykseen. Uudelleenpeluuarvoa on sentään pyritty tuomaan mukaan New Game +:lla, eri vaikeusasteilla ja taisteluhaasteilla. Tapettuasi esimerkiksi 50 tietyn vihollistyypin yksilöä saat palkinnoksi pukea Aqualle erivärisen rusetin päähän. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemään samaa kolmosessa.
Efektien lisäksi ympäristöt ja hahmomallit ovat luonnollisesti sarjan mittapuulla aivan uudella tasolla. Uusi ulkoasu ajaa kyllä asiansa, mutta ei erotu massasta. Ruudunpäivitys sen sijaan valitettavasti erottuu, heittelehtien kuin Aku Ankan mieliala pahimpina päivinä. Toivon mukaan kehittäjät pääsevät ongelmasta eroon ennen jatko-osan julkaisua.
Alustan armoilla
Toinen paketin peleistä on remasteroitu versio vuonna 2012 Nintendo 3DS:lle julkaistusta ja tavattoman nokkelasti nimetystä Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distancesta. Nimike seuraa tarinan tuoreimpia tapahtumia Soran ja Rikun ottaessa osaa Mark of Mastery -kokeeseen saavuttaakseen keyblade-mestarin tittelin. Hommahan ei mene laisinkaan suunnitelmien mukaan, ja ystävykset löytävät itsensä vanhan tutun Traverse Townin kahdesta rinnakkaisesta versiosta.
Käytännössä pelaaja pääsee juoksemaan kaikki seitsemän maailmaa kahdesti läpi. Tapahtumat ovat erilaisia, mutta identtisten nurkkien koluaminen ja lukuisten samanlaisten vihollisten hakkaaminen kahdella toisistaan hädin tuskin erottuvalla hahmolla tuovat puisen maun suuhun useammin kuin kerran. Lisäksi jatkuvasti käyvä kello pakottaa vaihtamaan aktiivista hahmoa vaikka kesken pomotappelun. Onneksi läpäisyn jälkeen opin, että tämän kovin ikävän tapahtuman voi välttää käyttämällä Drop-Me-Not-esinettä.
Heartlessien sijasta vihollisten virkaa toimittavat pinjatat mieleen tuovat värikkäät dream eater -oliot, joita saa värvättyä myös omalle puolelleen maailmoista löydettäviä reseptejä ja ainesosia käyttämällä. Tekoälyn varassa hyppelehtivät unensyöjät ansaitsevat taisteluista kokemuspisteitä siinä missä päähenkilökaksikkokin. Lisäksi jokaisella otuksella on oma kykypuunsa, jossa etenemällä saa avattua uusia kykyjä Soran ja Rikun hyödynnettäväksi. Myös lemmikkiensä tyytyväisyydestä joutuu huolehtimaan, jos niistä haluaa saada maksimaalisen hyödyn irti taisteluissa. Tässä kohtaa kuvaan astuu useammasta 3DS-julkaisusta tuttu ja kotikonsoleille varsin huonosti kääntyvä rapsutusminipeli, jonka avulla vaihdetaan jopa olioiden taistelutaktiikat. Pakkohan kosketusnäyttöä oli taas jotenkin hyödyntää.
Toinen taistelusysteemin ennennäkemätön viritelmä on Flow Motion -nimellä kulkeva toiminto, joka perustuu ympäristöstä vauhdin ottamisen kautta tehtäviin hyökkäyksiin. Iskut ovat normaaleja voimakkaampia ja niitä voi käyttää missä tahansa, joten tavalliset hyökkäykset jäävät pitkälti tarpeettomiksi. Järjestelmää voi hyödyntää myös tappeluiden ulkopuolella seinältä toiselle juoksenteluun, mutta mitään Titanfallia kokemus ei ole. Niin liikkumista kuin taistelusysteemiäkin häiritsee kamera, joka vähemmän herkällä asetuksellakin johtaa ajoittain epäselvyyteen siitä, mihin suuntaan milloinkin ollaan menossa. Lisäksi kohtalaisen epäkäytännöllinen, rullaavaan valikkoon perustuva tapa käyttää erikoiskykyjä ja loitsuja aiheuttaa punaisen näkemistä muuallakin kuin HP-palkissa. Yhden haluamansa kyvyn saa sentään asetettua pikanäppäimen alle, mutta muilta osin systeemi kannustaa pitämään kykykokoelman pienenä – ristiohjaimella suoritettava vaihtoehtojen selaaminen taistelun tuoksinassa ei nimittäin ole missään määrin optimaalinen ratkaisu.
Ulkoisesti lopputulos näyttää kutakuinkin samalta kuin aiemmatkin remasteroinnit, eli yksinkertaisesti sanottuna terväpiirtoiselta PlayStation 2 -peliltä. Alkuperäinen alusta näkyy erityisen tyhjissä ja yksinkertaisissa ympäristöissä.
Kertausta kaipaaville avautuu luettavaksi kuvauksia aiempien osien merkittävimmistä tapahtumista, ja pelin sisäinen sanakirja pyrkii selittämään oudot termit auki. Saman kokemuksen saisi toki ihan vain Wiki-sivuja selaamalla. Matkan loppupuolella tarina yrittää parhaansa mukaan sekoittaa pelaajan pään, mutta onneksi Soralla on käytettävissään ilmeisen ylivoimainen Power of Friendship -kyky. Voisi kuvitella, että pahiksetkin alkaisivat pikkuhiljaa hankkimaan kavereita monimutkaisten suunnitelmien kehittelemisen sijaan. Harmittavaa juonen osalta on myös se, että rinnakkaisia maailmoja ei käytetä paria poikkeusta lukuun ottamatta lainkaan hyväksi. Potentiaalia olisi parempaan.
Menneisyyden mestarit
Setin viimeistelee noin tunnin mittainen elokuva Kingdom Hearts χ Back Cover, joka kertoo ajasta kauan ennen konsolipelejä. Tapahtumat keskittyvät hupaisaan The Master of Masters -hahmoon ja tämän kuuteen oppilaaseen. Samat seikkailut on aiemmin esitetty Kingdom Hearts χ –selainpelissä ja sen Kingdom Hearts Unchained χ -nimisessä mobiiliversiossa.
Pieni väläys historiasta päätyy vastausten sijasta esittämään vain uusia kysymyksiä. Kasvottomista päähenkilöistä saa keston huomioiden ihan kelvollisen kuvan, ja tarinaa näkisi mielellään pidemmällekin. Selain- tai mobiilipeliä pelaamalla se myös onnistuisi, sillä ne saavat vielä tasaiseen tahtiin uutta sisältöä. Kingdom Hearts III:n välivideotekniikalla toteutetun visuaalisen puolen ei liene tarkoituskaan saada ketään haukkomaan henkeään, mutta hieman halvalta vaikutelmalta ei voi välttyä: jäykät kaavut ja ajoittain 2000-luvun alkupuolen mieleen tuovat tekstuurit sattuvat silmään.
Kokoelman isoimman palasen jo pelanneille eivät sen kiillotettu versio, välivideoleffa ja lähestulkoon maksullinen demo ole objektiivisesti tarkasteltuna hintansa väärtejä. Kärryiltä tipahtaneille kolmosta odottaville paketti onkin sen sijaan jo suositeltavampi hankinta ainakin jossain vaiheessa ennen seuraavaa julkaisua.
