Suomalaisen 10tons-pelistudion Baseball Riot -peli on kaksipiippuinen miekka. Se on varsin koukuttava mutta samaan aikaan hieman liiankin heppoinen. Edellisosa, huvittavasti nimetty Tennis in the Face noudatteli pitkälti samaa kaavaa.
Pelaisiko sitä vaikka viitisen minuuttia?
Pelimekaniikka on yksinkertainen. Tehtävänä on näyttää pääosassa heiluvalle baseball-sankarille suunta, johon hän lyö pallonsa. Tällä pelivälineellä olisi sitten tarkoitus osua ruudulla oleviin "vihollishahmoihin" sekä hyvässä lykyssä uusia alueita avaaviin tähtiin. Pallo kimpoilee ja pomppii kohteesta toiseen, kunnes sen vauhti hiipuu. Simppeliä mutta omalla tavallaan koukuttavaa. Käytössä on kolme palloa, mutta lisää voi ansaita osumalla yhdellä kertaa vähintään kolmeen vihulaiseen.
Pelaamisen tapaan myös juonikuviot ovat simppeleitä. Urheilulegenda Gabe Carpaccio ei tykkää hyvää siitä, että hänen entinen tiiminsä on aloittanut yhteistyön pahan energiajuomayhtiö Explodzin kanssa. Tätä seuraavat tottahan toki kostotoimet, joihin kuuluvat tiimin fanien, tukijoiden ja nykyisten pelaajien muksiminen naamaan pesisvälineillä.
Oho, nyt on jo ilta
Baseball Riot on ennestään tuttu mobiilimaailmasta. Tämä käy kovin hyvin selväksi, sillä se tuntuu PlayStation 4:lläkin mobiilitekeleeltä. Pelailuun tarvitaan vain yhtä nappia analogitatin lisäksi. Tikulla osoitetaan haluttuun suuntaan ja namiskalla lyödään pallo matkaan. Peliväline kimpoilee ja pomppii aikansa mätkien vihollisia ja tuhoten ympäristöön sijoitettuja esineitä. Hyvässä lykyssä saa aikaan jonkinsorttisen ketjureaktion ja homma on paketissa yhdellä lyönnillä.
Kenttiä tarjotaan päälle sata kappaletta. Niissä kohdataan erilainen setti vihollisia, jotka vaihtelevat simppelistä tykinruoasta suojilla varustettuihin pelaajiin. Vastustajatyyppeihin pitää soveltaa eri tekniikoita. Osa nappaa huonosti tähdätyt boltsit ilmasta, kun taas tietyt hahmot on suojattu edestäpäin.
Graafisesti kyseessä on huvittavan pelkistetty tuotos. Selkeästi hupaisinta on katsoa miten pahishahmot lentävät räsynukkemaisesti saadessaan iskun. Hieman panostusta olisi kuitenkin voitu kaivata ääni- ja musiikkipuolella, vaikka edes yhden tarttuvan kappaleen verran. Pelin tunnari pääsee kohtuullisen lähelle tätä. Tarjolla olevat musisoinnit käyvät tutuiksi hyvin nopeasti, sillä valikoimaa ei ole turksen paljoa. Hahmoihin pallolla osuminen saa aikaan erilaisia örähdyksiä, ja siihen korvaviihteen tarjonta oikeastaan jääkin.
Jos sitä kuitenkin vielä hetken
Tuliko jo mainittua, että Baseball Riot on pelimekaniikaltaan kovinkin yksinkertainen? Sata kenttää samalla kaavalla toistuvaa haastetta voi käydä pidemmän päälle yksitoikkoiseksi, joten sitä ei parane pelailla kerralla läpi. Tästä huolimatta se aiheuttaa useampia "Pelaanpa vielä viisi minuuttia ennen lähtöä, oho mihin se tunti hävisi" -tilanteita. Siinä on koukuttavan mobiilipelin tapaan ominaisuuksia, jotka saavat jatkamaan "vielä pari hetkeä". Viihdyttävää, mutta itseään toistavaa.
Uusien kenttien aukeaminen ei ole täysin soljuvaa, sillä eri alueet uusine vihollisineen ansaitaan keräämällä kenttiin sijoiteltuja tähtiä. Mikäli niitä ei ole tarvittua määrää, pitää niitä keräillä aiemmista haasteista.
Mikäli on pelannut sarjan aiempaa peliä, Tennis in the Facea, on käytännössä kokenut myös Baseball Riotin. Kyseessä on pitkälti sama tuotos, joskin eri urheilulajin vaatteissa. Baseball Riot on kuitenkin kiitettävän koukuttava ajantappose, joskin viikkokausien viihdykkeeksi siitä ei ole. Suositellaan nautittavaksi pienemmissä osissa.
