Koetin pitkään saada toimituksemme muut jäsenet ottamaan Wanking Simulatorin arvioon, mutta koska pitkällinen vihjailu, asiasta hupailu ja maanittelu eivät auttaneet, otin pestin vastaan itse. Vaikka pelin nimi antaa odottaa paljon, ei kyseessä loppujen lopuksi ollutkaan kokemus, josta voisin aikanaan kertoa lapsilleni tai lastenlasteni vanhemmille.
Maan vetovoima voittaa tämän pelin vetovoiman
Wanking Simulator ei onneksi ole juuri sitä, mitä sen nimi lupailee. Sen sijaan kyseessä on jonkin sortin seikkailu ja/tai rellestyssimulaattori. Tämän ei pitäisi olla suuri yllätys, sillä Simulator-nimellä varustetut pelit ovat viime vuosina voineet olla käytännössä ihan mitä vain. Nyt arvostelussa oleva nimike on vain ja ainoastaan looginen lisä vaikkapa vuohi-, pummi-, kirurgi- ja mehiläispeleille.
Pelaajan ohjattavaksi annetaan Winston Gay -niminen herrashenkilö, joka palaa Gay Bay -kotikyläänsä (kyllä, suorastaan ratkiriemukkaita nimiä, eikö vain?) pahat mielessä. On aika kostaa ja aiheuttaa sekasortoa ainoastaan alushousuihin pukeutuneena. Koska totta kai. Homman nimenä on suorittaa jos jonkinmoisia tehtäviä, joista harva kestäisi tosielämässä päivänvaloa. Ohjelmassa on muun muassa päihteiden nauttimista, kyläläisten päästämistä päiviltä, poliisiaseman tuhopolttamista ja sitä ronklausta tietenkin. Pääasiassa jokaisen mahdollisen tilanteen voi hoitaa joko väkivallalla tai oman nupin kiillottamisella.
Ei kuulosta vielä kovinkaan mielekkäältä, eikä koettavista ympäristöistä ole korjaamaan asiaa. Pääasiallisena temmellyskenttänä oleva Gay Bay -kylä on geneerisen tylsä näkemys amerikkalaistaajamasta asuintaloineen ja kouluineen. Kun näille kulmille on jätetty omat kädenjäljet, päästään tutustumaan vaikkapa avaruusolentojen asuttamaan lokaatioon sekä poliisiasemalle, josta pitää vapauttaa toinen herrashenkilö nimeltään John Dick. Mies on joutunut telkien taakse ronkeloituaan itseään liian äänekkäästi. Ainakin pelin teemaa noudatellaan.
Vaikka tuotoksemme nimi onkin mikä on, itsensä ronklaamista ei esitetä käden rankkaa viuhumista ja jonkin sortin läpsyttelyääntä enempää. Minkään sortin eritteitä tai elimiä ei päästä/jouduta näkemään. Iso kiitos siitä. Sankarillamme on kyllä... cumshot-hyökkäys, joka ilmenee muun muassa kuin savupommin tapaisena posahduksena. Tämän enempää ei ole nähtävillä, kiitosta myös siitä. Paljosta muusta ei sitten kiitoksia herukaan.
Seisoppa on paras kalakeitto
Koko peli, jos kyseinen sana tähän tuotokseen edes varsinaisesti sopii, on kuin juuri isojen poikien juttuja kuulleen alakoululaisen suunnittelema ja ideoima.
Miltä kuulostaa seuraavanmoinen tehtävä, joka on määrä suorittaa jo ensimmäisessä kentässä: hanki kätösiisi (mikäli ne ovat muilta puuhilta vapaat) yksi annos LSD:tä. Nauti kyseinen mömmö, minkä aikaansaaman happoiluhyökkäyksen takia kimppuusi hyökkää kasa patonkimiehiä. Päästele kyseiset leipäpäiset keppostelijat hengiltä ja nauti läpäistystä tehtävästä.
Toisessa tehtävässä päämääränä on hankkia takaisin anastettua omaisuutta, minkä jälkeen joka suunnasta kimppuusi ryntää terroristeja, jotka tottahan toki räjähtävät lyönnin yhteydessä. Usein homman nimenä on myös ronkeloida itseään esimerkiksi kolkatun poliisikomentajan tai muiden kohteiden päällä. Ei tätä tekemistä kauhean nokkelaksi tai hauskaksi tai kiinnostavaksi voi kehua. Väkivalta ja itsensä vemputtaminen ovat homman nimi. Huono huumori ja suoranaisen kököt sanaväännökset eivät nosta suupieliä tai muutakaan ylös.
Varsinainen tekninen suoritus jättää myös parantamisen varaa. Ronkeloijasankarimme jää nimittäin helposti jumiin portaikkoihin, ovenkarmeihin ja sisätiloihin noin muutenkin. Onneksi hyppiminen ja hyökkäysnapin kiivas hakkaaminen auttavat, eikä jumi ole ikinä pitkäaikainen. Sen sijaan kaikki mahdolliset sivuhahmot jäävät etenkin mätkimisen jälkeen roikkumaan osittain seinien ja kattojen sisään. Myös aitojen läpi juoksevat poliisit ovat tuttu näky.
Niin tosiaan, poliisit. Gay Bayn kylässä ollaan selkeästi varauduttu herra Gayn paluuseen, sillä joka kulma kuhisee koppalakkeja, myös kyläläisten asuntojen sisätilat. Ja mikäli oma käytös nostattaa naapurustossa äläkän, käyvät sinivuokot päälle kuin yleinen syyttäjä. Joskaan eivät erikoisesti kaikki. Osa lainvartijoista on nimittäin kuin hahmoa ei olisikaan, kun vieressä osa käy päälle nyrkit viuhuen ja ärräpäät lentäen.
Poliisien lisäksi läpsyttäjäämme vastustaa muun muassa joukko enemmän tai vähemmän lihaksikkaita avaruusolentoja sekä iso liuta mekkopukuisia miehiä. Jälkimmäinen ryhmä kenties on se syy, minkä takia heti pelin käynnisyksessä näkösälle ilmestyy teksti, jonka mukaan pelin sisällöllä ei ole tarkoitus loukata ketään. Tarjolla on jos jonkin sortin stereotypioita ja alatyylistä huumorin havittelua, joka epäonnistuu kauttaaltaan. Asiaa ei auta myöskään huono ääninäyttely tahi lähinnä ärsyttävä musiikki.
Tässä ei alanokka kauaa tuhise
Wanking Simulatorin paras puoli on helposti nimettävissä. Kyseessä on nimittäin suhteellisen nopea rykäisy, joten nopeimmat pelaajat voivat hakata tattia finaaliin asti yhdessä illassa. Mikäli tehtävien antamat huvit eivät riitä, on päävalikossa tarjolla myös vaihtoehdot Parkour, Sandbox ja Challenges. Koettavana on kuitenkin pitkälti samaa menoa kuin tarinakoitoksissakin.
Offensiivinen sisältö sikseen, mitä mielenkiintoista tarjottavaa pelillä on? Suoraan sanottuna ei paljoa, sillä käsillä ei ole mitään niin oivaltavaa tai hauskaa, että se saisi kehumaan nimikettä. Itse pelaaminen on suoranaisen tylsää ja maisemat valjuja. Yleisestä riehumisesta voi joku toki saada hetket hupia irti.
Tuotos koettaa olla jotain Postalin ja Goat Simulatorin tyylistä huonolla maulla varustettuna. Voihan tätä hetken kauhistella toki, mutta mikäli haluaa käsiinsä jotain hitusen samaan huumorinlajiin vivahtavaa ja oikeasti hyvää pelattavaa, niin kannattaa katseet suunnata Saints Row -pelisarjaan.
Tulipahan nyt tämäkin koettua. Mutta nyt kun olen tämän kokenut, voin reilusti olla suosittelematta tätä kenellekään muulle. Ei tästä paljoa käsiin jää.
