Tuhoutunut Maa
Maa on melkein täysin tuhoutunut mysteerisessä katastrofissa, jonka syntyperää ei kukaan tiedä. 16-vuotias Avril elää kaaoksen keskellä ja yrittää tulla toimeen, mutta sitten hän löytää uniensa ohjaamana kaksi kosmista olentoa, Auringon ja Kuun, jotka tekevät Avrilista sankarinsa. Avrilin tehtävä on selvä: matkusta neljän planeetan halki, paranna niiden ytimet ja pelasta Maa täydeltä tuholta. Tietenkään tämä ei ole kuitenkaan ihan niin helppoa kuin miltä kuulostaa.
Jo ensimmäisellä planeetalla Avril saa kuulla, että Maan tuhonneen katastrofin aiheuttaja oli hänen edeltäjänsä, Kuun ja Auringon edellinen sankari Soren. Nyt Avrilin täytyy korjata tämän jälkeensä jättämä sotku. Matkan varrella autetaan planeettojen asukkeja ja tehdään päätöksiä, joista mitkään eivät ole vääriä, vaan johtavat toisenlaiseen lopputulokseen.
Avrilin teini-ikäisyyden näkee ja kuulee. Hän on heti kuin kotonaan saatuaan voimia, jotka muokkaavat hänen olemustaan. Tietyllä tapaa Avril on juuri sen takia hyvä päähenkilö: täysin tavallinen teinityttö, joka kiskaistaan pelastamaan kuolevaa universumia. Moni on varmasti haaveillut jostain samanlaisesta, allekirjoittanut mukaan lukien.
Kuun ja Auringon lisäksi Avril kohtaa toisenlaisen jumalan, Batoran, jonka motiiveista ja todellisista tarkoitusperistä ei alussa ota selvää.
Turhauttava mutta kaunis
Batora: The Lost Haven on uskomattoman kaunis peli, ja grafiikka on pehmeää ja sulavaa. Musiikki on hyvää ja sopii asetelmaan hienosti. On kuitenkin asioita, jotka tekivät pelaamisesta uskomattoman hermoja raastavaa.
En väitä olevani pelaamisessa mitenkään erityisen hyvä, mutta yleensä pärjään pelatessa ihan hyvin. Batora: The Lost Haven kuitenkin kärsii todella kankeasta ja tylsästä taistelumekaniikasta ja epätasaisesta vaikeustasosta, johon ei ollenkaan osaa varautua etukäteen. Tietyissä kohdissa taisteleminen sujuu ilman mitään ongelmia, mutta jossain kohtaa vastaan tulee jo yksittäisiä rivivihollisia jotka ovat niin voimakkaita, että iskevät mittarin tyhjiin 2–3 lyönnillä. Kun siihen päälle lisätään toimimaton manuaalinen tallennus (vaihtoehto on olemassa mutta siitä ei ollut oikeastaan mitään iloa, sillä peli latasi aina automaattisesti autosaven), hermot menee nopeasti, kun joutuu juoksemaan pidemmän matkan, taistella samat taistelut uudestaan ja sitten taas kuollaan siihen vaikeaan taisteluun tai pomokohtaamiseen.
Pääsin pelissä melkein puoleen väliin, kunnes vaikeustaso teki niin armottoman loikan ylöspäin ettei oma taitoni (eikä kärsivällisyyteni) enää riittänyt siihen. Jos pelkästään rivitaisteluissa pärjääminen on niin vaikeaa, en takuulla olisi tullut pärjäämään myöhemmän vaiheen pomoissa. Tämä on todella sääli, sillä odotin peliä todella innokkaasti, enkä olisi halunnut pettyä siihen.
Kaikesta huolimatta Batora: The Lost Haven on todella hyvä ja kiinnostava. Se sopii loistavasti sellaisille pelaajille, jotka haluavat peleihinsä haastetta. Sitä siinä totisesti riittää.
