Ruotsalaisen Paradox Interactiven oma kehitysstudio tunnetaan raskaista suurstrategiapeleistään. Studion 2000-luvun alussa alkanut strategiatyö on jalostunut kuin viini: käytännössä jokaisen sarjan uusin osa on ollut edellistä kehittyneempi.
Erityisesti pimeälle keskiajalle sijoittunut Crusader Kings III, uutta aikaa käsittelevä Europa Universalis IV ja toisen maailmansodan Hearts of Iron IV ovat olleet erinomaisia tuotoksia. Valitettavasti nimensä mukaisesti teollistumiseen ja viktoriaaniseen aikaan sijoittuva Victoria-sarja on odottanut uusinta osaansa jo 12 vuotta. Hyvää kannattaa odottaa.
Sivistynein suurstrategia
Sotaisien ja poliittisten sisarsarjojensa sijaan Victoria 3 keskittyy teollistumiseen, kaupankäyntiin ja globaaliin laajenemiseen. Diplomatia ja sen jatkettu muoto ovat edelleen mukana olennaisessa roolissa, mutta fokus on ehdottomasti kaupallisten, teollisten ja sosiaalisten prosessien ohjaamisessa pelaajan valtiolle suotuisaan suuntaan.
Aikakausi alkaa 1830-luvulta, jolloin Eurooppa eli suhteellisen rauhallista aikaa. Napoleonin sodat olivat päättyneet ja niiden myötä myös eräs piskuinen pohjoinen maaläntti on päätynyt Venäjän keisarikunnan alaiseksi suuriruhtinaskunnaksi. Suuret muutoksen tuulet ovat puhaltamassa, sillä toinen teollinen vallankumous on käynnistymässä rautateiden, höyrykoneen ja lopulta myös sähkön levittäytyessä.
Muutos ei ole kivutonta, sillä teollistuminen vaikutti merkittävästi sosiaalisiin rakenteisiin ja maailmanmahteihin. Insinöörit ja porvarit nousivat sosiaalisessa luokassa, mutta työläisten kurituksen myötä sosialismin aallot alkoivat lyödä lieskojaan. Länsimaiden mittava kehitys tapahtui erityisesti Kiinan Qinq-dynastian kustannuksella, samalla kun Yhdysvallat nousi maailmanmahdiksi. Luonnollisesti minkään kehityskulun ei ole kuljettava historiallisia polkujaan, vaikka mekaniikka siihen suuntaan töniikin.
Pelaaja ei kykene ihmeisiin, sillä pienien valtioiden on varsin vaikeaa kavuta kehityksen rattaita samaa vauhtia kuin suurvaltojen. Menestys on suhteellista, sillä maailman kymppikerhoon päätyminen Ruotsilla tai Siiamilla on mainio suoritus. Victoria ei aseta pelaajalle kuin kursiivisia tavoitteita, joten jokaisen on itse mietittävä kunnianhimonsa taso ja suunta.
Yksinkertaisesti monimutkainen
Paradoxin salainen resepti on 15 vuotta vanha Clausewitz-pelimoottori, josta revitään edelleen tehoja irti. Ihmettelen vain, miten pitkään kone hyrrää vielä, sillä sen hyvät ja huonot puolet ovat hyvin tiedossa. Moottori kykenee uskomattoman monimutkaiseen simulaatioon, mutta sen johdosta tekoäly ei pysy aivan keskinkertaisenkaan pelaajan perässä.
Käyttöliittymä on ottanut vaikutteita kaikista Paradoxin aiemmista tuotoksista, ja termejä selittävät infolaatikot ovat yhä paremmin käytettäviä. Hyvä niin, sillä selitteille on todella käyttöä. Selkeys ei tarkoita sitä, että järjestelmä olisi mitenkään yksinkertainen. Päinvastoin, vähän kaikenlaisten näkymien kaivaminen esiin on mahdollista.
Victoriaa ei voi, tai ainakaan kannata, pelata yksinkertaisesti. Silkkaan perusasioiden opetteluun kannattaa käyttää runsaasti aikaa, ja varsinkin pressiarvostelun aikana opiskelumateriaalien määrä oli rajallinen. Behold: on satavarmaa, että piakkoin Youtube tulee olemaan täynnä korkeatasoisia opetusvideoita. Toistaiseksi muutaman videon lisäksi tarjolla on lähinnä pelin LoFi VicHop -musiikkiraita.
Kaikki on kaupan
Lyhyesti kuvaten kaksi tärkeintä perusmekaniikkaa, joilla maailma pidetään radallaan: tuotanto ja väestörakenne. Tuotannossa tulee huomioida skaalaedut ja sijainti. Kaikkea ei kannata rakentaa itse, vaan kauppaverkostojen kautta puuttuvia raaka-aineita on mahdollista raahata kirjaimellisesti toiselta puolelta maailmaa. Pian teollistumisen vauhtipyörä nappaa valtion kyytiinsä, jolloin uusilla työkaluilla tehtaiden ja kaivosten tuottavuuden voi moninkertaistaa.
Jos kaupalla voi rakentaa valtion, voi sosiaalipolitiikalla tuhota sen. Väestörakenne näet ohjaa kehityksen pitkiä kaaria. Kansakunnan kehitys ei tapahdu ilmaiseksi, vaan se revitään työläisten selkänahasta. Tällä on pitkän päälle kansakuntaa radikalisoiva vaikutus, joka voi johtaa vallankumouksiin. Tämän vuoksi kehitystä ei voi ajaa täysin yksisilmäisesti pelkkiä talouden edellytyksiä tuijottaen.
Näiden ohella kehitetään teknologiaa ja kulttuuria, soditaan ja reagoidaan maailman tapahtumiin. Myöskään orjuutta ei lakaista maton alle, vaan sen rooli transatlanttisessa kaupankäynnissä on merkittävä. Kaiken mahdollisen hienosäätämiseen on mahdollista käyttää kesäloma jos toinenkin.
Kokoaan suurempi peli
Victoria 3 täyttää mielenkiintoisen aukon PC-pelien kentällä. Poikkeuksellisen laaja maailma tarjoaa pelattavaa kirjaimellisesti nelinumeroisia tunteja, sillä teollistumisen maailmasta kuoriutuu loputtomasti erilaisia haasteita kohdattavaksi. Halutessaan kampanjaa voi pelata melko helpolla valitsemalla valtioksi vaikkapa Yhdysvallat, mutta miksipä pelattavaksi ei voisi ottaa vaikkapa pienempiä afrikkalaisia valtioita?
Tarjolla on jälleen kerran Paradoxin parasta ja monimutkaisinta suurstrategiaa. Kaikkia mekaniikan koukeroita ei ole mitenkään mahdollista kuvata yhden arvostelun puitteissa, vaan asia kannattaa jättää koettavaksi. Peli kuoriutuu esiin kuin viktoriaanisella ajalla kehitetty Mignon-muna: ähellyksen ja sirpaleiden puhdistelun päätteeksi esiin kuoriutuu mitä maukkain herkkupala.
Teollistuminen on ihmiskunnan mielenkiintoisinta aikaa, ja on hyvin ilahduttavaa, että sitä voi pelata näin mielenkiintoisen pelin voimin. Sitten vain odottamaan noin kahtakymmentä delsua, jotka ovat Paradoxin strategian mukaisesti varmasti jo tuotantoputkessa.
