Ensimmäinen Splatoon julkaistiin Nintendon Wii U -konsolille vuonna 2015. Yllätyshitiksi muodostunut sotkusimulaattori keräsi kehuja hektisestä ja kekseliäästä moninpelistä, mutta sai kritiikkiä laihasta yksinpeliannista. Käytännössä Switchille vuonna 2017 ilmestynyt kakkososa jatkoi samalla tiellä, sillä vasta myöhemmin ilmaantunut maksullinen Octo Expansion -lisäosa toi teokseen kunnon kampanjan. Nyt on kuitenkin aika katsoa, mistä puusta kolmososa on veistetty.
Aletaanpa sotkea!
Täytyy ensi hätään tunnustaa, etten ole pelannut aiempia Splatooneja, joten tämä arvostelu on kirjoitettu noviisin näkökulmasta. Tässä arvostelussa saattaa siis olla itsestäänselvyyksiä sarjan faneille, joten koittakaa kestää. Edeltäjiensä tapaan Splatoon 3 on kolmannesta persoonasta kuvattu ammuntapeli, jonka keskiössä on tälläkin kertaa netissä käytävät mähinät. En pysty millään kutsumaan Splatoonia räiskinnäksi, koska hahmot ampuvat lyijyn sijaan edustamansa joukkueen vaatetuksen väristä mustetta.
Yleisin pelimuoto on Turf War, jossa kahdeksan pelaajaa on jaettu kahteen eri väriä edustavaan neljän hengen joukkueeseen. Käytettävät hahmot ovat jonkinlaisia humanoidin ja mustekalan tai kalmarin sekoituksia, jotka pystyvät juoksemisen ja ampumisen ohella sukeltamaan omaan musteeseensa. Matsin voittaa se joukkue, joka on sotkenut enemmän omaa mustettaan pitkin ja poikin kenttää, joten pelkästään vastustajien ampumiseen ei kannata keskittyä, vaikka viholliset voikin "poksauttaa". Sukeltelu kannattaa muutenkin, sillä omaan musteeseensa voi piiloutua ja jopa sotkettuja seiniä pitkin voi uida vaivatta, minkä lisäksi aseet lataavat mustevarastojaan vain sukeltaessa.
Otteluiden päätteeksi palkitaan kokemuspisteillä ja valuutalla, jonka ohella pelaajat voivat saada mitaleja, mikäli onnistuu suorittamaan ennalta määrättyjä tehtäviä matsien aikana. Rahnalla voi sitten ostaa valtavasta valikoimasta itselleen uusia aseita ja vaatteita, jotka parantavat pärjäämisen mahdollisuuksia.
Mainittakoon vielä, että Turf Warista on olemassa kolmella tiimillä pelattava versio eli Tricolor Turf War, jossa on normaalista poiketen puoliaika ja joka on pelattavissa vain teoksen sisäisten Splatfest-tapahtumien aikaan. Sitä en ikävä kyllä ehtinyt testaamaan.
Ei pelkkää asemasotaa
Muitakin moodeja löytyy. Anarchy Battlet eli anarkiamatsit korvaavat aiemman osan rankatut ottelut. Niissä valikoituu moodiksi joko Splat Zones (versiointi kukkulan kuninkaasta), Tower Control (ohjaa torni vihollisen tukikohtaan), Rainmaker (versiointi lipunryöstöstä) tai Clam Blitz (simpukan keräilyä ja niiden heittelyä maaliin). Kentät ja moodit vaihtuvat kahden tunnin välein, joten rotaatiota harrastetaan oikein kivasti.
Tableturf Battle on puolestaan jonkinlainen korttipeliversiointi Turf Warista, jossa voi rakentaa oman pakkansa 150 erilaisesta kortista. Tämä jäi valitettavasti testaamatta, koska en liiemmin perusta digitaalisista korttikekkereistä. Kaiken tämän päälle on vielä horde-moodi Salmon Run, jossa pelaajat keräävät Salmonidien (Lohinoidi?) munia päihittämällä niitä. Kuuluttaja asettaa tavoitteet ja niissä on pysyttävä. Tämä oli varsin hauskaa ja vähemmän hektistä kuin asemasota.
Myöhemmin on tulossa vielä päivityksen myötä League Battle sekä X Battle, jossa taistelevat keskenään vain ”äärimmäisen korkean levelin” saavuttaneet pelaajat.
Alkuun Splatoon 3 saattaa tuntua netissä pelatessa melkoisen haastavalta. Hektinen tempo vaatii totuttelua etenkin Turf Warissa, minkä lisäksi alun perusvarusteilla kisatessa lähdetään automaattisesti takamatkalta. Servereillä ei myöskään erotella mitenkään uusia pelaajia kokeneemmista, joten kyyti voi olla alkuun siinäkin mielessä kylmää. Menoon kuitenkin tottuu aika nopeasti kokemuksen karttuessa, ja parempia aseita saadessa alkaa kummasti pärjäämään paremmin, mutta häviämiseen kannattaa silti totutella.
Nettikoodi itsessään toimii kuitenkin oikein mainiosti, mutta harmillisesti yhdellä konsolilla pelattava sohvamoninpeli ei onnistu. Jos mielii pelata samassa kämpässä kaverin kanssa, täytyy kaikilla osallistujilla olla oma Switch-konsoli.
Ole oman elämäsi mustevirtuoosi
Kuten todettua, löytyy Splatoon 3:sta useamman tunnin mittainen kampanja. Tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta Splatoon 2:n jälkeiseen aikaan Splatlandsiin auringon polttamalle aavikolle, jossa pelaajan ohjastama hahmo värvätään agentiksi uuteen Squidbeak Splatooniin. Agentin tehtävänä on saada maailma entisen kaltaiseen kukoistukseen pulmia ratkoen, maailmaa tutkien ja tehtäviä suorittaen.
Yksin ei tarvitse kuitenkaan seikkailla, vaan mukaan lähtee myös Smallfry, lempinimeltään ”pikkukaveri”. Toveria pystyy hyödyntämään kivasti pulmanratkonnassa, minkä lisäksi sen voi usuttaa hyökkäämään vihollisia päin sekä puhdistamaan maassa olevan myrkkymudan.
Kaiken kaikkiaan tarinatila valmentaa pelaajaa loistavasti verkkomähinöitä varten. Erilaisten aseiden ja taktiikoiden käyttöä harjoitellaan kiitettävästi ja jopa kenttäsuunnittelu avittaa hahmottamaan, miten missäkin tilanteessa kannattaisi toimia.
Värikylläisyys koskee kaikkia
Visuaalisesti Splatoon 3 on lapsekas, mutta sen värikylläiset maailmat ovat nättejä ja miellyttävät silmää. Isona bonuksena matsien ruudunpäivitys on silkinpehmeä 60 ruutua sekunnissa, joten Nintendo osaa totisesti ottaa ikääntyvästä raudasta kaiken irti. Ääniefektit ovat aika peruskauraa, kun taas musiikkipuoli tarjoaa pelaajan suuntaan täyslaidallisen: speed metalia, diskoa, trancea, humppaa ja ihan vaan silkkaa häröilyä. Jotkut biisit ovat kieltämättä aika rasittavia, mutta päällisin puolin ääniraita sopii Splatooniin kuin maali seinään.
Kaikki palaset loksahtavat hämmentävän hyvin kohdalleen ja audiovisuaalinen kokonaisuus luo teokseen todella omaleimaisen fiiliksen. Toru Minegishi, Shiho Fujii ja Ryo Nagamatsu, nostan hatun päästä!
Tule mukaan maalaamaan, musteella siitä kauniin saa
Päätin ottaa Splatoon 3:n arvioon, koska halusin avartaa mieltäni uudentyyppisellä teoksella. Jälkiviisaana voinkin todeta olevani todella iloinen ratkaisusta, sillä Nintendon oodi musteelle saattaa olla ensimmäinen verkossa pelattava teos meikäläisen kirjoissa, josta tulee vakituinen osa pelailuani.
Vielä ei siis ole todellakaan liian myöhäistä hypätä Splatoonin maailmaan!
