Rutto ja rotta vieköön! Seikkailu Ranskassa jatkuu

Viattomuuden aika on ohi. A Plague Tale: Innocencen jatko-osa Requiem ei ehtinyt vielä saada arvoistaan arvostelua, sillä tappajabugit pysäyttivät arvosteluversion etenemisen. Julkaisupäivityksen ja uuden yrityksen myötä läpäisykin onnistui. Tarjolle on tullut oikein komea paketti!

Plague Tale Requiem rottapako

Macula matata

Seikkailu eteläisessä Ranskassa jatkuu uudessa maakunnassa melko pian edellisen osan tapahtumien jälkeen. Ilman tarpeettomia paljastuksia sisarukset Amicia ja Hugo ystävineen ovat päätyneet tien päälle. Matka vie provencelaiseen kaupunkiin, jonka rauhallisuus ja järjestäytyneisyys herättävät toiveita paremmasta elämästä.

Hugo sairastaa maculaa, maagista tautia, joka vuorovaikuttaa ruton ja sitä levittävän rottalauman kanssa. Vaikutusvaltainen alkemistien kilta uskoo kykenevänsä parantamaan taudin, mutta pian kaikki tapahtuu odotusten mukaisesti: tauti on irti, rotat kaluavat kaupunkia ja vallanhimoiset johtajat ovat innoissaan mahdollisuudesta muuttaa Hugon kyvyt aseeksi.

Toiminta on tuttua hiiviskelyseikkailua, jossa vastassa on valoa pelkääviä rottia, vartijoita ja usein molempia sekaisin. Perusaseena on sarjan alusta asti käytössä ollut linko, jolla Amicia voi viskoa kivien lisäksi erilaisia alkemialla tuunattuja sytyttäviä tai sammuttavia ammuksia. Usein tilanteet vaativat runsaasti valolla leikkimistä, sillä ihmissyöjärotat kammoavat valoa, mutta toisaalta sopivassa paikassa sammutettu soihtu voi ajaa rotat sotilaiden kimppuun.

Mekaniikkaa on väännetty muutaman piirun verran enemmän toiminnan suuntaan. Tämä on mainio muutos, sillä hiiviskely-ydintä ei ole silti kadotettu. Amicia on saanut käyttöönsä runsaasti enemmän aseita, joilla vartijat on hämäämisen sijaan mahdollista listiä pysyvämmin. Totaalinen taisteluteurastus ei vieläkään onnistu, mutta varsijousi ja puukko tuottavat kriittisen eron ykkösosan rajoitteisiin – pelaaja ei ole enää täysin altavastaaja vartijoiden kourissa.

Plague Tale Requiem maisema

Laajeneva arsenaali

Pelaajalle annetaan useimmissa kentissä enemmän tilaa valita reittinsä. Kyseessä on edelleen putki, mutta se levenee yhä useammissa kohdissa leveiksi suvannoiksi, joissa vartijat on mahdollista väistää tai kohdata. Usein tavoitteena on päästä alueen toisella laidalla olevalle teräsovelle, joka pamahtaa pysyvästi kiinni jättäen vartijat nuolemaan näppejään. Näin kenttiä on mahdollista läpäistä jopa tylsästi juoksemalla läpi.

Tuttuun tapaan hahmon varusteita on mahdollista parantaa kentältä löytyvillä työpisteillä, mutta tämän lisäksi Amician taidot kehittyvät käytön myötä. Hiiviskelemällä käyttöön avautuu yhä parempia hiippailutaitoja, kemikaaleja sekoittelemalla taas alkemiataidot kehittyvät. Pitkän päälle tämä tulee kannustamaan pelaajaa etenemään alussa valitsemaansa suuntaan. Harvinaisia vartijan tappavia puukkoja ei kannata tuhlailla, sillä niitä tarvitaan myös työpisteiden käyttöön avaamiseen.

Graafisesti tarjolla on todella jykevä paketti. Maisemat ovat jylhiä, ja grafiikkakortista on mahdollista repiä irti melkoisia tehoja sähkölaskusta piittaamatta. Kolikon kääntöpuolella julkaisu on hyvin raskas, ja sen käynnistyminen kestää hyvän tovin. Jostain syystä englanninkieliset ääninäyttelijät on laitettu vaihtoon, eivätkä hahmojen murteet taita enää ranskaan päin. Harmillista, vaikkei uusissa näyttelijöissä olekaan mitään vikaa. Autenttisimman kokemuksen saa luonnollisesti vaihtamalla puhekielen kokonaan ranskaksi.

Plague Tale Requiem räjähdys

Tuplasti kivaa

Peliaika on kasvanut miltei kaksinkertaiseksi, mikä tarjoaa yhä enemmän vastinetta rahalle. Valitettavasti temppujen määrä on rajallinen, joten pitkän päälle pelaaminen alkaa tuntua puuduttavalta. Kohtauksiin löytyy nopeasti sopiva rutiini, jossa kypärättömät sotilaat tapetaan pois kivilingolla, mahdollisesti rotille alttiit sotilaat hoidellaan valoterapialla ja loppujen ohi voi halutessaan juosta. Onneksi erilaisia puzzleja sekä variaatioita perusrutiinista löytyy runsaasti.

Päivityksestä huolimatta bugeista ei olla päästy kokonaan eroon. Peli kaatuilee edelleen vähän väliä, enkä ole varma onko kyseessä ohjelmointivirhe vai yleinen järjestelmän kuormittuminen. Ainakaan tällä kertaa ohjelma ei kaatunut systemaattisesti samassa kohdassa, toisin kuin pressijulkaisussa.

Kaikesta nillityksestä huolimatta kokemus on onnistunut. Requiem on entistä pidempi ja monipuolisempi seikkailu fantastisessa, keskiaikaisessa Etelä-Ranskassa. Laajemmat tasot ovat tyydyttävämpiä kuin Innocencen joskus hyvinkin vahvasti putkessa kulkeneet kentät. Oikeasti suurimpana uudistuksena rotat ovat viimein oppineet kiipeämään. Varokaa vain!