Nyrkein vai asein, revolveri se laulaa ain'
Aika ottaa mukava asento, tarttua tiiviisti peliohjaimeen ja hypätä Jesse Rentierin kanssa satulaan. Tosin vain kuvaannollisesti, sillä lännenteemasta ja asiaankuuluvista asusteista huolimatta tämä ei ole mikään Red Dead Redemption tai sen jatko-osa. Sankari lykätään ruudulle tuntemattomaan paikkaan, josta aloitetaan lyhyen tutoriaaliosuuden mittainen taival kohti tulevia koitoksia. Alkuun Jessellä ei ole edes asetta käytössään, mutta se ei menoa häiritse. Nyrkeillä ja potkuilla pärjää mukavasti erilaisten otusten rynniessä päälle, kunnes liha murenee kylliksi ja saattaa örvelöt hautaan.
Ennen pitkää varustekokoelmaan lisätään muun muassa kuudestilaukeava revolveri, erityisvalmisteinen hansikas, katkaistu haulikko ja kivääri, jotka muodostavat perusarsenaalin. Räiskimisen riemulla ei ole rajoja, sillä perusjytkyttimiä voi käyttää loputtomasti aina makasiinin tyhjentymiseen asti, minkä jälkeen ne latautuvat automaattisesti. Jesseä voi kutsua seikkailun edetessä hyvällä syyllä yhden miehen armeijaksi, sillä lukuisat eri tavat teutaroida pahisten kanssa saavat naaman muikeaksi.
Mutanttia jos jonkinlaista, örvelöitä onkaloista
Evil West sisältää raa'an toimintapainotteisuutensa ohella myös tarinan, jonka voi lyhyesti tiivistää vampyyrijahtiin. Kauhuelokuvamaisia vampyyrimaskeerauksia ei voi kuitenkaan odottaa, mutta sitäkin enemmän nähdään outoja olioita, jotka pyrkivät pääsääntöisesti mätkimään Jesseä raajoillaan tai lyömäaseillaan. Joukossa on toki eksoottisempiakin otuksia, jotka turvautuvat esimerkiksi lentämiseen, kaivautumiseen, räjähteisiin tai puolustautuvat kilpien ja erikoisten aseiden voimalla kauempaa tulittaen.
Toiminnan oheen on laitettu hyvin kevyitä puzzleja ja satunnaista loottaamista, jonka tarkoituksena on kerätä valuuttaa Jessen kykyjen päivitystä varten. Harvemmin eteen on sattunut myös isompia arkkuja, jotka sisältävät rahojen ohella yleensä kosmeettisia ja turhia skinejä aseisiin tai asusteisiin. Eri chaptereiden välissä tarinaa kerrotaan hieman syvällisemmin, kun päästään juttelemaan ajattelevampien kaksijalkaisten kanssa. Välietapeista löytyy myös esimerkiksi lehtileikkeiden osia tiedonmuruja varten. Rehellisesti sanoen en ole lukenut yhdestäkään lehtileikkeestä kuin korkeintaan otsikon tai lehden nimen. Toiminta on pelin ydin, ei kirjatoukkarointi.
Co-opin voimaa ja teknistä laiskottelua
Evil West jos mikä on malliesimerkki siitä, miten yhteistyöpelaaminen parantaa kokemusta kelpo lailla. Taistelut ovat usein niin hektisiä, että kaikkea ei voi huomata, ja tällöin ylimääräinen käsipari on tarpeen viemään vihulaisten huomion muuanne. Ja toimiipa pelikaveri myös henkiinherättäjänä, mikäli osumaa tulee liiaksi. Elämämittaria pystyy myös täydentämään itsestään latautuvalla kyvyllä, joka parantaa pelattavuutta huomattavasti.
Uutukainen toimii siis mainiosti toimintapainotteisena viihdepakettina, jota kuitenkin varjostavat lukuisat tekniset huolimattomuudet. Esimerkiksi pelin sisäinen kutsujärjestelmä ei toimi, vaan ainoa tapa kutsua kaveri peliin tapahtuu chatin pelisessiotoiminnon kautta ainakin PlayStation 5:llä. Ikäviä sattumia soppaan tuovat myös pelin kaatumiset silloin tällöin, etenemisen jumiutumisesta puhumattakaan. Onpa kumppani myös pudonnut maan läpi ja kartasta kokonaan pois vihulaisen lyömänä. Yksi pelikaveri oli jo aikeissa jättää etenemisen sikseen, kun välitallennuspisteen lataaminen johti toistuvasti samaan, etenemisen rikkovaan ongelmaan. Ratkaisuksi keksittiin aloittaa chapter kokonaan alusta päävalikon kautta.
On se silti kivaa
Teknisistä lapsuksista huolimatta länkkärihahmoilla mättäminen on nastaa puuhaa. Kuolematkaan eivät juurikaan haittaa, sillä seikkailu jatkuu joka kerta aivan taistelukentän vierestä, ja myös vaikeustasoa on mahdollista muuttaa kesken kaiken. Onkin sanottava, että normaalitasolla etenkin tarinan myöhemmässä vaiheessa meno kävi aivan liian helpoksi kaksistaan. Poikkeuksena muutamat pomotaistelut, jotka vaativat toisinaan toiston tai pari. Vaan mikäpä on uusintoja katsellessa, sillä pelihän on oikein tyylikkään näköinen – myös silloin, kun mennään suorituskykymoodi edellä. Myös hyvä äänimaailma täydentää kokonaisuutta saaden taistelun tuntumaan viihdyttävältä.
Arvostelun kirjoitushetkellä Evil West sai myös korjaavan päivityksen, joten oletettavasti ainakin isoimmat bugit on korjattu. Aivotonta mättöä, mäiskettä ja räiskintää arvostaville kyseessä on oikein maukas paketti, ja myös pituutensa puolesta tekemistä piisaa useaksi illaksi. Yksi erikoisuus pitää mainita: Pelintekijät ovat laittaneet valikkoon araknofobia-toiminnon. Mikäli se on päällä, ei seittiotuksia tarvitse kauhistella kuin mielessään hämähäkinverkkojen koristaessa maisemia.
Huomautus: traileri spoilaa muutamia vihollisia ja myöhemmin pelissä saatavia aseita.
