Show me the money
Mercenaries: Playground of Destruction sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa Pohjois-Korea on siirtynyt ydinaseuhittelussa sanoista tekoihin. Kenraali Song on tappanut hallitsijana toimineen isänsä Kimin ja ottanut diktaattorin viitan itselleen. Ensimmäisenä tekonaan uusi hallitsija on lähettänyt joukot sotaan ja suistanut hallitsemansa valtion anarkiaan. Ohessa leveillään tietenkin valtavilla ydinasemäärillä ja näytetään Yhdysvalloille pitkää nenää.
Pelaaja ohjaa sotatantereelle saapuvaa rahanhimoista palkkamurhaajaa ja suorittaa tiedotusvälineiltä salattuja likaisempia taistelutoimenpiteitä. Taustajuoni on muunnelma nykyisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta, mutta vastaavan genren peleille tyypillinen patrioottinen pullistelu on onneksi jätetty taka-alalle. Palkkamurhaajat kun pelaavat yleensä omaan pussiinsa ja sopivasta maksusta teloittavat vaikka oman maansa kansalaisia.
Sota-alueelta löytyy neljä eri ryhmittymää, joiden laskuun pystyy suorittamaan tehtäviä. Valtioista Kiina ja Etelä-Korea ovat edustettuina, mutta myös Venäjän mafia ja länsiliittoutuneet maustavat räjähdysherkkää keitosta. Juoni haarautuu suoritettujen tehtävien mukaan ja mahdollisia lopputuloksia on useita erilaisia. Pelaajan on tasapainoteltava eri ryhmittymien välillä ja tehtävä joitain moraalisesti kyseenalaisia ratkaisuja. Jaloissa pyörii myös siviilejä, joiden vahingoittamista pitäisi kuitenkin välttää, sillä se on huonoa bisnestä.
Pelihahmoja on valittavana kolme. Nämä eroavat toisistaan lähinnä kestävyytensä puolesta. Hahmovalinnan jälkeen antisankari tiputetaan lentokoneesta suoraan Pohjois-Korean ja Etelä-Korean väliselle demilitarisoidulle vyöhykkeelle ja toiminta voi alkaa. Pääasiallisina kohteina toimivat 52 korkea-arvoista päällikköä, joita kaapataan tai tapetaan yksi kerrallaan matkalla kohti kenraali Songia ja tämän oletettua ydinasekätköä.
Pommia niskaan, minä poika viskaan
Mercenaries kopioi surutta Grand Theft Auto -pelisarjaa. Kuvakulma on kolmannen persoonan perspektiivistä, pelialue on laaja ja interaktiivinen, aseita voi poimia ja ajoneuvoja käyttää. Kopiointi on kuitenkin onnistunut ja sota-alueen kaaos vaikuttaa autenttiselta. Itse toiminta onkin sitten jotain aivan muuta. Pelaaja kestää useammankin luotisuihkun kuin John Rambo ikään. Tämä tulee toisaalta tarpeeseen, sillä viholliset käyvät hanakasti päälle omasta hengestään välittämättä. Tekoäly ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta Neuvostoliiton armeijan oppikirjasta kopioidut massarynnäköt hoituvat kyllä.
Ohjaussysteemi on erinomainen ja niin jalkaisin kuin ajoneuvoillakin pystyy liikkumaan vaivatta. Taistelutilanteita varten pelissä on automaattinen tähtäys, joka helpottaa etenemistä huomattavasti. Haastetta riittää silti ja tehtävissä on tarpeeksi vaihtelua pitämään mielenkiinnon yllä. Peruspelin läpäisemiseen menee parikymmentä tuntia, mutta piilotettujen ekstrojen etsimisessä voi kulua huomattavasti kauemminkin aikaa.
Pelin fysiikkamoottori ei ole Half-Life 2:n veroinen, mutta se ajaa asiansa. Vaikka ajokit käyttäytyvätkin joskus oudosti, niin niiden ohjaus on silti kiitettävän monipuolista. Todellisena tuhattaiturina palkkamurhaajamme osaa tietenkin ohjata kärryä kuin kärryä aina tankista tavalliseen jeeppiin - helikoptereista puhumattakaan. Leikkikenttä on täynnä mitä moninaisempaa liikkumisvälinettä ja kaikkien tehtävien suorittamiseen on useita mahdollisia tapoja. Taktista elementtiä tuovat myös mahdollisuus kutsua tykistötukea tai lentopommituksia.
Toimintaa tuutin täydeltä
Pandemic Studios on aina hallinnut teknisen osa-alueen. Tämä pätee myös Mercenariesiin, joka on kaikin puolin kaunis peli. Ajoittaista hidastelua ja tekstuurien räpsymistä on havaittavissa, mutta kokonaisuus on silti erinomainen. Etenkin räjähdykset ja partikkeliefektit ovat näyttäviä. Huomioimisen arvoista on myös latailun vähyys massiivisesta pelialueesta huolimatta. Tässäkin suhteessa Grand Theft Autoja on kopioitu menestyksellä.
Äänimaailma on kaksijakoinen. Musiikki on kuin kököstä toimintaelokuvasta, kun taas taistelun äänissä on munaa. Myös ääninäyttely ansaitsee kiitosta - onhan tämän osa-alueen krediittilistalla mm. Apollo Creediä Rocky-elokuvissa esittänyt Carl Weathers. Aseiden ääniä olisi voitu kääntää astetta kovemmalle, sillä nykyisillä asetuksilla kovinkin rynnäkkökivääri tuntuu säälittävältä hernepyssyltä.
Mercenaries venyy ja paukkuu. Se on hauska toimintapeli, joka kopioi onnistuneesti Grand Theft Autoa. Pelattavaa riittää ja kun tehtäviin on kyllästynyt, laaja pelimaailma tarjoaa vielä paljon iloa. Mercenaries on maukasta toimintaa, joka tarjoaa vastinetta rahoille. Syvällisestä pelikokemuksesta ollaan kaukana, ainakin mitä tarinaan ja hahmoihin tulee, mutta ainakin tarjolla on teeskentelemätöntä viihdettä. Pandemic Studiosin voittokulku jatkuu.
