Lastenkirjabuumilla bisnestä
Lemony Snicket's A Series Of Unfortunate Events on monille ennestään täysin tuntematon lastenkirjasarja, mikä on jokseenkin erikoinen yhtälö suhteessa sen myyntikäyriin ja suosioon: huippumenestyksekkään Harry Potterin jälkeen Lemony Snicket on yksi suosituimmista opuksista lasten keskuudessa.
Hollywoodin elokuvateollisuus nosti Harry Potterin nimeä suositusta kirjasarjasta entisestään kokonaisen elokuvasarjan voimin, ja nyt samaa kaavaa ollaan siirtämässä fantastisiin Lemony Snicketin seikkailuihin. Valkokangasdebytoinnin perustuessa kolmeen ensimmäiseen kirjaan, testipenkkiin tiukasti ruuvattu Activisionin lisenssijulkaisu kattaa niin kirjat kuin elokuvankin.
Orpokopla karkusalla
Lemony Snicket's A Series Of Unfortunate Events on lastentarinaksi melkoisen synkkä. Violet, Klaus ja Sunny Baudelaire menettävät vanhempansa traagisessa tulipalossa ja heidän huoltajuutensa määrätään lapsia karsastavalle sedälle, vähintäänkin pelottavalle kreivi Olafille. Olafin tavoitteena ei suinkaan ole kaitsea lapsia, vaan juonia viattomilta naperoilta henki pois saadakseen näiden valtavan perintöomaisuuden itselleen. 14-vuotias keksijänerotyttönen Violet, 12-vuotias lukutoukka Klaus ja vaippaikäinen Sunny eivät aio jäädä ilkeän setänsä ja tämän apureiden mestattavaksi, vaan päättävät ottaa henkikultansa ja juosta.
Lemony Snicket's A Series Of Unfortunate Events on lyhyesti tiivistettynä tasoloikkaelementein ja lukuisin sivutehtävin varustettu toimintaseikkailu, jossa lapsikolmikon erikoiskyvyt laitetaan testiin monitahoisen pakomatkan aikana. Pelaaja ohjaa triosta yhtä hahmoa kerrallaan muiden seuratessa mukana ja tarvittaessa ryhmän vetäjää voi myös vaihtaa lennosta namiskaa painamalla.
Activision on rakentanut pelin kymmenet tehtävät loogisesti pikkutiitiäisten omien erikoiskykyjen mukaan: näin Violet saa vastuulleen "keksiä" ympäri pelialueita ripotelluista purnukoista, haarukoista, luudanvarsista sekä muista tavaroista toimivia apuvälineitä, Klausin vastatessa astetta fyysisemmistä suoritteista. Terhakka vaavi Sunny puolestaan järsii erikoisvahvoilla maitohampaillaan umpinaiset väylät auki ja kirmailee
vaipat pöllyten pelin vauhdikkaita 2D-tasoloikkaosuuksia läpi.
Ultrakevyttä fantasiahippaa
Vaikka pelin anti on suunnattu vahvasti perheen pienimmille, löytyy siitä myös tarkkaavaisuutta vaativia osioita, joissa junnupelaajan keskittymis- ja reaktiokyky joutuvat puntariin. Tehtävät ja niiden vaikeustaso vaihtelevat varsin pirteästi elokuvien ja kirjojen hengessä, mutta turhankin paljon tilaa sujuvalta etenemiseltä vie Violetin keksimien apuvälineosien haaliminen, joka vaatii usein puuduttavaa edestakaisin ravaamista. Itse keksinnöt ovat kuitenkin varsin hauskoja vaihdellen mm. Violetin tomaattitykistä Klausin nyrkkikanuunaan ja propellibootseihin. Pelin lähes väkivallattomat toimintakohtaukset ovat melkoisen simppeleitä, rajoittuen rottien, kreivi Olafin inhojen apulaisten ja muiden mörököllien kurmotukseen. Etenemistä helpottava, sopivin väliajoin tapahtuva automaattinen tallennus sekä valikoista tarkistettava "mitä seuraavaksi" -vinkki jumipaikkoihin ovat molemmat fiksuja lisukkeita murkkuikäisten peliin, vaikkakin jälkimmäinen vaatii brittikielen sujuvaa tulkkausta tai vanhempien avustusta.
Enimmäkseen sisätiloihin keskittyvän seikkailun visuaalinen yleisnäkymä on siisti, mutta kovin yllätyksetön. Tunnelmaa tavoitellaan himmeällä valaistuksella ja teatraalisilla kartanopuitteilla, joiden teho jää vaatimattomien erikoistehosteiden ja graafisen rutiinipunnerruksen tasolle. Ulkoilmakentät ja tasoloikkajaksot piristävät kenttäsuunnittelun monotonisuutta, mutta kokonaisuutta leimaa väkisinkin kaavamaisen perustyöstön jälki. Lisäksi pelaajaa flegmaattisesti seuraava kolmannen perspektiivin kameravinkkeli onnistuu satunnaisilla oikutteluillaan sekoittamaan navigointia etenkin kriittisissä toimintajaksoissa.
Vinkeä nappulakolmikko ja muut hahmot ovat esikuviensa näköisiä, joskin kasvoiltaan kovin elottomia ja liikeanimoinniltaan jäykähköjä. Ruudunpäivitys on pääsääntöisesti erittäin tasaista. Äänimaisema on kohtuullisen elävä tilaefektiä hyödyntävien taustatehosteäänien, elokuvamaisten taustamusiikkien ja aitojen ääninäyttelijöiden ansiosta. Kreivi Olafille äänensä antanut Jim Carrey ei tosin kuulosta lainkaan ylivedetylle itselleen, vaan pikemminkin vaisulle kopio-Jimille.
Jo nähtyjen sattumusten sarja
Lemony Snicket's A Series Of Unfortunate Events - jonka joku nerokkaampi julkaisijataho olisi suomentanut kotoisaan suuhun paremmin kääntyväksi Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarjaksi - ei lisenssipelinä hyödynnä juurikaan eksoottisen fantasiaympäristönsä potentiaalia, puhumattakaan elokuvan ja kirjasarjan synkän tunnelman esilletuomisesta. Varman päälle tehdyn pelijulkaisun 16 kenttää vierähtävät muutaman tunnin kertaistunnolla läpi, eikä vaisujen kuvaekstrojen ja muiden bonuslisukkeiden kerääminen juuri peli-ikää tai kiinnostavuutta lisää. Vahvuuksina mainittakoon paikoin omaperäiset tehtävät, tarinaa tyylikkäästi kuljettavat piirroskuvaluonnokset Tim Curryn johdolla sekä liberoistaan kiinni pitävä veikeä vauva Sunny, jonka läpikäymät yksinkertaiset, mutta usein vauhdikkaat tasoloikkajaksot pitävät pelienergiaa hetkittäin yllä.
Lemony Snicket's A Series Of Unfortunate Events sopii varauksella englantia taitavan perheen pienimmille viikonlopuksi perusseikkailun nälkää paikkaamaan, mutta vanhemmalle pelaajakunnalle moneen kertaan lajityyppinsä aineksia kierrättävä rutiinitasoloikkaväkerrys ei kertakokeilua pidempää seurustelusuhdetta muodosta. Activisionin aiempi tasoloikkaseikkailu Pitfall: The Lost Expedition onnistuu toimessaan huomattavasti laadukkaammin, ja tätä voikin lämpimämmin suositella lapsekasta tasoloikkaa hakeville.
