Autourheilu on perinteisesti lähellä suomalaisen sydäntä,
mutta vastaavasti kaksipyöräiset eivät ole täällä
yltäneet – muutamista menestyksekkäistä suomalaiskuljettajista
huolimatta – aivan yhtä suureen suosioon. Yhdysvaltain oma poika, lahjakas
Ricky Carmichael on päässyt ottamaan tuntumaa pelibisnekseen THQ:n MX
2002 -pelissä. Myös muilta alustoilta tuttu motocrossia, supercrossia
ja freestyleä yhdistelevä paketti lupaa paljon, mutta vaihtelevin tuloksin.
Ajettavaa piisaa
MX 2002 sisältää 30 oikeaa ajajaa, useita eri merkkisiä
pyöriä 125- ja 250-kuutioisista sekä yhteensä yli 20 rataa.
Kuljettajilla ei ole mitään eroa taidoissa, eikä kuljettajia
pysty myöskään kehittämään. Tämä on
hieman sääli, koska jonkinlainen hahmokehitys olisi ollut varsin mukava
lisä tämän tyyliseen peliin. Pyörät jatkavat samaa
linjaa. Samaan luokkaan kuuluvien eri menopelien välillä ei ole käytännössä
juurikaan eroavaisuuksia ulkonäköä lukuun ottamatta.
Ratavalikoimasta löytyy yhdeksän temppuiluun sopivaa freestyle-rataa
sekä 15 kilvanajoon tarkoitettua motocross- ja supercross-rataa. Radat
vaihtelevat aina Washingtonin keskustasta rakennustyömaalle. Mukana olevista
radoista valtaosa on saanut vaikutteita oikeista kilpailuista. Vaihtelua radoista
löytyy juuri sen verran, ettei ajaminen käy heti itseääntoistavaksi
tylsäksi päristelyksi. Pelin edetessä vaikeampien ratojen treenaaminen
ennen kilpailua on lähes välttämätöntä hyvän
menestyksen takaamiseksi. Varsinkin pomppuiset mutkat, kuin myös jotkin
suuremmat hypyt vaativat oikean nopeuden sekä ajolinjan löytämistä
ennen kuin niistä selviää riittävän nopeasti ja kaatumatta
läpi. Itse rata-alueet ovat ulkotiloissa laajoja ja pelaaja periaatteessa
voisi ajaa missä haluaa, mutta reitiltä poikettuaan peli kaataa harhailijan
surutta. Ainoastaan freestyle-radat tarjoavat hieman enemmän vapautta.
Peli tarjoaa pelaajalle kolme eri yksinpelimuotoa: näytös, freestyle
sekä uramoodi. Kahdessa ensin mainitussa ajetaan yksittäisiä
kisoja joko yksin tai tekoälyn kanssa uramoodissa avatuilla radoilla. Näistä
kolmesta moodista tärkein on tietysti viimeiseksi mainittu uramoodi, jossa
pelaaja aloittaa motocrossin 125-kuutioisten amatöörisarjassa tarkoituksenaan
nousta ammattilaisten tasolle. Aluksi luodaan oma kuski, valitaan tälle
sopivat tamineet sekä tietysti mieluinen pyörä, jonka jälkeen
päästäänkin itse asiaan.
Uramoodi on rakennettu varsin järkevästi, sillä alussa
aivan aloittelijakin pystyy sijoittumaan kilpailuissa tavoitteena olevaan kolmen
kärkeen. Pelin edetessä ja haasteen kasvaessa peli opettaa pelaajalle
seuraavissa kisoissa pärjäämisen kannalta oleellisia asioita
opastetuissa tutorialeissa, joihin ei ole kuitenkaan pakko osallistua jos mielestään
hallitsee menopelit riittävän hyvin. Lisäksi pelaajan kilpailukalenterista
löytyy silloin tällöin myös mukavaa vaihtelua tuovia, mutta
niin ikään sivuutettavissa olevia freestyle-kisoja.
Uramoodissa on mahdollista myös säätää omaa pyöräänsä
– joskin varsin rajoitetusti. Peli tarjoaa mahdollisuuden kustomoida muutamaa
tärkeää osaa kolmen eri asetuksen turvin. Yksinkertaisuudessaan
systeemi toimii hyvin ja muutokset myös tuntuvat itse kilpailuissa. Monet
olisivat kuitenkin varmasti kaivanneet hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa
pyöränsä toimivuuteen, jotta pyörä olisi optimaalisessa
iskussa jokaista kisaa varten.
Yksinpelin ongelmaksi muodostuu riittävän monipuolisista radoista
huolimatta pelin tylsyys. Pari iltaa MX 2002:ta jaksaa vielä ihan hyvin,
mutta koska uramoodi ei missään vaiheessa erityisemmin palkitse pelaajaa,
hiipii pitkästyminen hiljalleen pelaajan mieleen. Tilannetta ei paranna
aluksi ihan kelvolliselta vaikuttava tekoäly, joka kuitenkin paljastaa
puutteensa tiukimmissa mutkissa. Vaikka satunnainen tekoälyn mokailu on
inhimillisyyden nimissä hyvä asia, on varsin hämmentävää
huomata että jokaisella kierroksella muutama AI-kuski on pärställään
kun mutkan jyrkkyys vaatisi kunnolla jarruttamista.
Moninpeli ei harmittavasti tue kuin kahden pelaajan yhtäaikaista ajoa
jaetulla ruudulla. Liekö sitten perintöä PS2-versiosta vai mistä,
mutta nelistään pelaaminen olisi varmasti ollut vielä hauskempaa.
Mutta meneehän MX 2002 näin kaksinpelinäkin. Silloin tällöin
pelattuna esimerkiksi mukava Bus Jump, jossa hypätään jatkuvasti
kasvavan bussirivin yli, on hyvää ajanvietettä. Moninpelaamaan
pääsee freestyle-ratojen lisäksi tietysti myös tavallisilla
kilparadoilla.
Ohjain käteen ja radalle
MX 2002:n pelattavuus on varsin arcade-painotteinen. Fysiikka on mallinnettu
peliin kevyesti ja välillä pelaaja selviää kaatumatta hieman
arveluttavistakin tilanteista. Oudosta paino- ja kitkavoimasta huolimatta tuntuma
pyörään on melko hyvin kohdallaan ja peliin pääsee
nopeasti sisään. Pyörä reagoi nopeasti vasemmalla tatilla
annettuihin ohjausliikkeisiin. Kaasu ja jarru on hoidettu A:lla ja X:llä/B:llä.
Pelattavuuteen tuo hieman lisää syvyyttä kytkimen käyttö
ja hyppyihin valmistautuminen. Vasemmalla liipaisimella toimiva kytkin on erittäin
tärkeässä roolissa hypyistä alas tullessa ja hitaista mutkista
kiihdytettäessä, koska se antaa oikein käytettynä mukavan
lisäyksen pyörän nopeuteen. Hyppyihin valmistautuminen taas toimii
oikealla liipaisimella ja sen hyvin ajoitettu käyttö auttaa säätelemään
hyppyjen suuruutta.
Erilaisia temppuja pelistä löytyy hieman alle kolmekymmentä
kappaletta ja niiden tekeminen on helppoa, kunhan vain tietää mitä
namiskoita painelee. Lisäpisteitä voi ansaita lisäämällä
temppuun esimerkiksi voltin vasemmalla tatilla. Ja kuten yleensä, epäonnistuneesta
alastulosta sakotetaan vaikka pystyssä pysyisikin. Mukavana lisänä
peli sakottaa hieman myös saman tempun toistamisesta, joten huippupisteisiin
tähtäävän on muistettava käyttää mahdollisimman
monipuolisesti eri temppuja.
Audiovisuaalisesti MX 2002 on yksi Xboxin huonoimmista peleistä. Renderwarella
toteutettu grafiikka ei ole parantunut laisinkaan sitten PS2-version. Tekstuurit
ovat suttuisia, polygoneja on käytetty säästeliäästi
ja erilaiset efektitkin ovat melko vähissä. Kaiken kruunaa grafiikan
tasoon nähden todella huono, vain juuri ja juuri kolmeenkymmeneen ruutuun
sekunnissa yltävä ruudunpäivitys.
Äänet eivät säväytä nekään. Pyörät
pärisevät latteasti eivätkä muutkaan äänet kovin
paljon paremmin pärjää. Musiikkipuolelle on valittu Amerikassa
tunnettuja bändejä kuten Saliva, Sum 41 ja American Hi-Fi, mutta eri
kappaleiden määrä on hieman turhan pieni. Tästä seuraa
hyvin nopeasti harmittavaa toistoa ja kun omien biisien peliin lataaminenkaan
ei ole mahdollista, jää tälläkin osa-alueella vielä
paljon parannettavaa.
Yhteenveto
MX 2002 on Xboxin ensimmäinen motocross-peli. Siihen nähden
peli pärjää siedettävästi, mutta sillä olisi ollut
potentiaalia parempaankin. Riittävästi pelattavaa tarjoava uramoodi
olisi kaivannut enemmän erilaisia porkkanoita, jotka pakottaisivat pelaajan
jatkamaan pelaamista. Pari hassua DVD-videopätkää ja ammattilaissarjojen
myötä 250-kuutioisten pyörien mukaan tulo eivät ainakaan
allekirjoittanutta innostaneet uudestaan pelin pariin. Uudelleenpeluuarvo on
lähes olematon satunnaisia kisoja lukuunottamatta. Lisäksi tekniikkapuoli
olisi kaivannut vielä paljon viimeistelyä yltääkseen Xbox-pelien
“standarditasoon”.
Loppujen lopuksi MX 2002 oli aikamoinen pettymys. Sitä on vaikea suositella
oikein kenellekkään, ellei sitten ole lajin suuri fani. Kaksipyöräisiä
kaipaavien kannattaa suunnata katseensa hyväksi havaittuun MotoGP: Ultimate
Racing Technologyyn tai odottaa nyt kevään aikana Suomessa julkaistavaa
MX 2002:n jatko-osaa, MX Superflyta.
