Pelihallista kotisohville
Midway teki pelihalleihin melkoisen arcadepommin vuonna -93 ilmestyneellä NBA JAMilla, joka tarjosi nopeatempoista 2 vs 2-korista aikaansa edellä olevan grafiikan ja ylilyötyjen donkkien muodossa. NBA JAM oli yksi pelihallien suosituimmista peleistä aikanaan ja on edelleen lajityypin klassikko ja ikoni.
Erityyppisiä käännöksiä on kymmenen vuoden aikana tehty lukuisia eri pelialustoille, joista viimeisin on Acclaimin simppelisti nimetty NBA JAM. Pelin on tarkoitus tuoda alkuperäinen Midwayn peliklassikko tyylikkäästi nykyaikaiseen 3d-muottiin. Huolimatta kunnianhimoisista lähtökohdistaan, Acclaimin versio ei täysin onnistu puhaltamaan tuulta purjeisiinsa jo ennestään kovatasoisessa arcadekorispelien aallokossa.
NBA-lisenssiä peruspaketissa
Korispeleille tyypillisesti NBA-lisenssiä ja tähtipelaajien mukanaoloa jaksetaan hehkuttaa viimeiseen asti. Näin tekee myös Acclaim. Kaikki 29 NBA-joukkuetta pelaajineen sekä areenoineen on sisällytetty ja kokonaisuutta tukevoittaa 50 NBA:n legendapelaajaa klassikkoareenoineen vuosilta 1950-1990.
Vuosikymmenkohtaiset peliasut, musiikit, hiustyylit ja jopa selostustyyli on saatu mukaan. Peli pitää sisällään monipuolisen pelaajaeditorin mahdollistaen oman pallotaiturin tekemisen, joukkue-editori unelmajoukkueen tekemisen ja Jam Store-osio huolentaa myös turnauksista saatujen Jam-pisteiden loppusijoituksen erilaisiin lukittuihin peliasuihin, huijausoptioihin, ulkoilma-areenoihin, pelisääntöoptioihin, pelaajaeditoriin sekä konseptiluonnoksiin.
Lisenssin sisältöpuoli on varsin hyvin hanskassa ja tätä arvostaa eritoten koripallotietämystä omaavat pelaajat bongatessaan vanhoja legendoja Larry Birdistä J. Irvingiin ja nauttiessaan eri aikakausien autenttisesta toteutuksesta. Sen sijaan erilaisia pelimuotoja ei ole yhtä hyvin hoidettu.
Pelimuotoja on yhteensä vain kolme: tavallinen yksittäismatsin mahdollistava Exhibition, normaali kaikkia NBA-joukkueita vastaan pelattava Jam Tournament sekä Legends Tournament, jossa nykyjoukkueiden sijaan pelataan entisiä legendajoukkueita vastaan eksoottisesti mustavalko-sävyissä. Pelimuodot ovat sanalla sanoen askeettiset nykystandardeilla, mutta onneksi molemmat turnausmoodit ja peleistä kertyvät Jam-pisteet pitävät pelaajan ohjaimen kahvassa kiinni hyvän tovin ennen realiteettien iskiessä vasten kasvoja.
Pelkistettyä pallottelua
Pelit pelataan 3 vs 3 -periaatteella ja venytetyillä koripallosäännöillä. Tämä tarkoittaa sivurajojen poistumista ja megalomaanisen pitkien 4 pisteen donkkien mahdollisuutta itse pelitempon ollessa arcadekorikselle tyypilliseen tapaan korkea. Pallo saa kyytiä päästä päähän ja pelibalanssi on selkeän hyökkäyspainotteinen puolustuksen jäädessä täysin statistiseksi osa-alueeksi kenttäpeliä. Itse liikkeitä löytyy Acclaimin mukaan jopa 700 sisältäen tähtipelaajien omat bravuuriliikkeet.
Suuri animaatiomäärä ilmeisesti hukkuu korkean lähdeverotuksen alle, sillä mitään erikoisia jumppahetken juontajia ei kentällä nähdä, vaikkakin harhautuksia ja koreja tehdäänkin boxeripussittajien toimesta runsain variaatioin. Kritiikki on näkyvin kaavamaisen pallonkuljetusmekanismin kanssa eli palloa pomputetaan aina samalla tavalla, päinvastoin kuin viihdyttäviä eri kuljetustyylejä pursuava genren valioedustaja NBA Street 2.
Alley-oopit ovat pelin ylivoimaisesti dominoivin tapa tehdä kori ja myös helpoin toteuttaa pelaajan toimesta. Y-nappi lähettää kollegan kirmaamaan kohti koria ilmojen teille, jonka jälkeen pallonhaltija lähettää syöttönamiskalla pelivälineen ilmassa paidanhelmat lepattavalle kanssapelaajalleen, joka junttaa pallon voimalla sukkaan. Jos haluaa brassailla, voi alley-ooppeja ketjuttaa kertaalleen kunnes painovoima tai kanssapelaajat loppuvat kesken. Pelibonuksena komeat harhautukset ja erilaiset liikeyhdistelmät kasvattavat erikoishyökkäyksen mahdollistavaa "Hotspot"-mittaria, joka täyttyessään antaa pelaajalle mahdollisuuden aktivoida pelikentälle ilmestyvä "kuuma paikka" heittonamiskaa painamalla.
Tuloksena on tolkuttoman yliampuva liikesarja ilmojen halki ja varma pussitus. Pelaajan voi saada myös kirjaimellisesti "liekkeihin", jos onnistuu tekemään kolme koria perätysten. Liekeissä oleva pelaaja on huomattavasti väkevämpi pelisuorituksissaan, eritoten hyökkäyspäässä. Molemmat lisät tuovat mukavasti syvyyttä kenttätapahtumiin, joskaan eivät täysin paikkaa kokonaiskenttäpelin yksinuottisuutta pidemmillä pelisessioilla.
Melkein tunnistettavat NBA-tähdet
Graafisesti peli on keskitason yläpuolella, mutta vain nimellisesti. Tutut NBA-koristähdet erottaa pärstäkertoimen mukaan, joskin jokaisen pelihahmon kasvot ovat mallinnettu ikäänkuin polygoneja säästellen saaden hahmot näyttämään samoilta kuin muutaman vuoden takaisissa korisjulkaisuissa. Pelihahmojen animaatiot eivät nekään ole täysin loppuun asti hiottuja, mutta reippaasti liioiteltu fysiikka ja kova pelitempo peittää hyvin pienet kuprut liikeanimaatioissa. Koreissa käytetään säännöllisesti pienimuotoisia erikoistehosteita ja parhaat donkit näytetään tyylikkäästi myös uusintana.
Katsomo on polygonimallinnettu muutaman penkkirivin päähän, jonka jälkeen katsomosta tehdään liikkuvia 2d-taustoja. Illuusio elävästä katsomosta säilyy ja ratkaisu on näin ollen toimiva. Kokonaisuutena visuaalinen puoli on kunnossa, joskaan mitään animaattoreiden tai grafiikkasuunnittelijan taidonnäytteitä ei peli missään vaiheessa tarjoa.
Audiototeutus on hyvässä linjassa pelitapahtumiin. Äänitehosteet pallon pomputuksesta tennareiden kitinään, yleisön reagointiin ja kannustusjoukkojen rytmiryhmään ovat sopusoinnussa keskenään ja Dolby Digital 5.1-äänijärjestelmän kautta äänikenttä saa vielä reilusti avaruutta ja lisäpotkua. Varsinkin Hotspot-donkit jyrähtävät massiivisesti korisukkaan saaden alakerran naapuritkin hereille, jos vain subwoofer kotiteatterista löytyy. Hyvätasoinen, dynaaminen ja muhkea DD5.1-ääniraita.
Selostajana toimii Tim Kitzrow, alkuperäisen NBA Jamin tunnelmankohottaja ja mies hoitaa leiviskänsä varsin vakuuttavasti, joskin urheilupeleille tyypillinen itseääntoistavuus vaivaa Timiäkin. Musiikkipuolesta vastaa rentoa funkbiittiä tykittävät Bootsy Collins, Chuck Berry, Chaka Khan ja Cameo.
"Bring the mother down!"
Kilpailu on liian kova
Niinkin onnistunut uudelleenjulkaisu kuin NBA JAM vanhasta pelihalliklassikosta onkin, arcadekoripallopelit ovat kehittyneet huimasti sitten alkuperäisen NBA Jamin ja Acclaimin uusi versio ei aivan pysy kovimmassa menossa mukana. Suurimpana kompastuskivenä ovat pelimuodot, joita on aivan liian vähän tyydyttämään hardcore-pelaajan nälkää. Ja kun Live-moninpelitukea ei ole kompensoimaan puutetta, jää paketista valjuhko jälkimaku. NBA Store-osion lukuisat avattavat ekstrat, aina toimivat kaksin- ja nelinpelit sekä puhtaan arcadekoriksen reilusti ylilyövä pelityyli viihdyttävät aikansa, mutta matkaa jää kuitenkin reilusti kurottavaksi NBA Street Vol.2:een, genren tämänhetkiseen kuninkaaseen.
