Amusement Visionin ja Segan yhteistyössä tuottama Super Monkey Ball sai aikoinaan alkunsa kolikkopelinä vuonna 2001. Kotikonsolistit muistanevat teoksen todennäköisesti Gamecubelta, joskin vaihtelevan tasoisia versiointeja on nähty vuosien saatossa kaikenlaisilla laitteilla. Niistä viimeisin – Super Monkey Ball: Banana Mania – kokosi kahdesta ensimmäisestä apinapalloilusta best of -kokoelman Super Monkey Ball Deluxen ekstroilla höystettynä, joka jätti ohjattavuuden ja pallofysiikan osalta vähän hampaankoloon.
Palaute on ilmiselvästi otettu uusimmassa nimikkeessä huomioon. Yakuzasta ja Like a Dragonista tuttu Ryu Ga Gotoku Studio on hionut tarkkoja liikkeitä vaativan ohjattavuuden äärimmilleen, kun taas kenttäsuunnittelijat ovat pistäneet tiskiin sarjan parhaimmistoon lukeutuvia tasoja.
Apinoiden planeetta
Kerrataan vielä pikaisesti idea Super Monkey Ballin taustalla: Pelaaja ohjastaa estepohjaisissa kentissä pientä marakattia läpinäkyvän pallon sisällä. Vasemmalla ohjaustatilla pyöritellään ”boltsin” sijaan tasoa, jolloin pallo rullailee pitkin ja poikin kohti maaliviivaa. Oikealla tatilla kontrolloidaan kameraa ja matkan varrella kerätään valuutaksi kelpaavia banaaneja. Uutuutena apinoille voi antaa kyytiä Sonic-tyylisen Spin Dash -liikkeen voimin, jonka turvin palloeläimen voi sinkauttaa liikkeelle erivahvuisilla sysäyksillä. Ajatonta, yksinkertaista, hauskaa ja ennen kaikkea koukuttavaa!
Super Monkey Ball Banana Rumble tarjoilee uutta pelattavaa alkuun peräti sadan kentän edestä jaettuna kymmeneen eri maailmaan. Löyhän, mutta sympaattisen ja lastenpiirrettymäisen tarinan ympärille kyhätty seikkailumoodi vakuutti allekirjoittaneen, sillä kentät ovat järjestään sopivan vaihtelevia, hauskoja ja kekseliäitä. Mittaakaan niillä ei ole liikaa, joten RGG Studio onnistuu yksinpelin saralla kiilaamaan Banana Rumblen kanssa pelisarjan kärkeen. Uudelleenpeluuarvoa lisäävät mukavasti erilaiset tavoitteet, kuten tietyn ajan puitteissa kentän suorittaminen tai kultaisen banaanin löytäminen. Plussaa tulee siitä, ettei tavoitteiden suorittaminen ole välttämätöntä, vaan kentän läpäisy riittää.
Peruskenttien selvittämisen jälkeen määrä tuplaantuu. Seuraava satsi on sitten jo huomattavasti kimurantimpi, ja se haastaa käytännössä kokeneimmatkin apinapalloilijat. Mitään tajunnanräjäyttävää on turha odottaa, mutta pelaaminen on yksinkertaisesti pirun hauskaa kautta linjan, josta on erityisesti kiittäminen edeltäjäänsä huomattavasti tarkempia kontrolleja. Kokonaisuuden kruunaa värikäs grafiikka, joka näyttää miellyttävältä silmälle ja ruudunpäivitys rokkaa ilman pätkimisiä.
Pelin taustalla pauhaava musiikki puolestaan sopii loistavasti fiilikseen ja svengaavia ralleja riittää. Siitä on kiittäminen nimikkeen säveltäjäjoukkoa, joihin lukeutuvat sellaiset nimet kuin Yuri Fukuda, Tae Fujimoto, Kenichi Tokoi, Etsuko Shimada, Saori Yoshida, Yasuyuki Nagata sekä Hiro ja Ryo Fukuda. Säveltäjistöstä löytyy kasvoja, jotka ovat muun muassa Yakuza-, Sonic- ja Star Ocean -sarjojen ääniraitojen takana. Jos jotain moitittavaa pitää äänimaailmasta sanoa, niin apinoiden jokellus saattaa käydä vähän raskaaksi, erityisesti seikkailumoodin välinäytöksissä. Mutta onneksi kaikkeen tottuu, ja jos ei totu, voi välinäytökset tarvittaessa skipata.
Porukallakin hauskaa, mutta varauksella
Porukkapelimuodot tulevat varmasti jakamaan mielipiteitä, sillä RGG Studio on lähtenyt keksimään niin sanotusti fillaria uudelleen. Legendaariset Monkey Target ja Monkey Bowling loistavat poissaolollaan, sillä tilalla on yhteensä viisi moninpelitapaa: Race (ajokisa), Banana Hunt (banaaninkeräyskisa), Ba-BOOM! (pommin siirtely kaverilta toiselle) sekä tiimipohjaiset Goal Rush (porttien keräyskisa), ja Robot Smash (robottien tuhoamiskisa).
Kahdesta neljään pelaajan voimin samalla ruudulla kisaaminen on useimmiten vielä suhteellisen hauskaa, mutta verkossa maksimissaan kuudentoista pelaajan voimin käytävät taistot ovat järjestään joko liian kaoottisia, tai sitten vähän yksitoikkoisia, jos pelaajia sallitaan kerrallaan vähemmän. Esimerkkinä vaikka Race-tila, jonka radoilla saa monesti rakennettua kivasti momentumia pitkillä suorilla, mutta lopun häämöttäessä päästään ratkomaan pulmaosuuksia, jotka hidastavat menoa. Pulmat sinällään ovat kivoja, mutta kun kaikki pelaajat pääsevät samaan paikkaan, menee oman pallon hahmottaminen vaikeaksi.
Hauskinta antia edustaa puolestaan Ba-BOOM, jossa käytännössä siirrellään pommia kaverilta toiselle pyörimällä kilpakumppanin kylkeen. Kuten arvata saattaa, tätä tehdään niin kauan, kunnes aika loppuu. Yksinkertaisuudessaan mainiota hupia! Vähemmän huvittavaa on sen sijaan moninpelin ruudunpäivitys, sillä se tippuu puoleen eli 30 freimiin heti, kun ruutua jaetaan kaverin kanssa.
Ostajan ja keräilijän paratiisi
Keräilyn nälkäisille Banana Rumble tarjoaa sitä itseään. Kentistä saatavalla valuutalla voi ostella kaupasta uusia hahmoja, sekä kaikenlaista härpäkettä aina vaatteista uusiin palloväreihin sekä ”singahdusefekteihin”. Memories-valikko puolestaan ylläpitää kirjastoa, josta voi katsoa avattuja välinäytöksiä tai vaikka kuunnella teoksessa soivaa musiikkia.
Missions-tilassa on tarjolla erillisiä saavutuksia, joita suorittamalla saa pisteitä. Pointsit käytetään oman palmupuun kasvattamiseen, jonka lisäksi sen kokoa voi ihastelun lisäksi verrata maailmanlaajuisen tulostaulukon turvin. Ja onpa mukana alkeellinen valokuvausmoodikin, joka lienee ensimmäinen sarjan historiassa. Keräily, uudelleenpeluu ja tavoitteiden tavoittelu tuovat Banana Rumblen kestoon myös kivasti pituutta lisää. Näistä tykkääminen on nautinnon kannalta jopa suotavaa, sillä pelkän tarinatilan läpäisee alle viidessä tunnissa, mikä on eittämättä liian vähän. Onneksi tuore apinapalloilu ei sentään ole ihan täyden hinnan teos.
Iskee kuin Donkey Kong
Pikkuvioistaan huolimatta Super Monkey Ball Banana Rumble on selkeä tasonnosto edeltäjäänsä verrattuna. Yksinpelin osalta se saattaa olla jopa historian paras apinapalloilu, mutta mielekkäiden porukkamoodien vähyys ja pienet tekniset murheet nakertavat kokonaisuutta jonkin verran.
Omissa kirjoissani Banana Rumble kiilaa kuitenkin heittämällä aivan sarjansa kärjen tuntumaan. Apinapalloilu todistaa olevansa muodissa edelleen, joten toivottavasti näitä marakattipööpöilyjä saadaan pelailla meikäläisen eläkeikään saakka!
