Samurai taskukoossa
Kolmen PlayStation 2:lle ilmestyneen Onimusha-pelin lisäksi Capcomin demonimätkintäsarja on hankkinut kannuksiaan myös Xboxille ilmestyneen ensimmäisen version uudelleenlämmittelyn, Genma Onimushan, myötä. Game Boy Advancen suurmenestyksen myötä yhtiö päätti kokeilla samuraihulinoinnin mielekkyyttä myös pienellä näytöllä. Tuloksena syntyi sivuprojektiksikin tituleerattu Onimusha Tactics, GBA:n Final Fantasyn pelimekaniikkaa ja Onimusha-universumia yhdistelevä toimintaroolipeli.
Japanissa Nobunaga helvetillisine kätyreineen on jälleen pistänyt hulinaksi. Paholainen joukkoineen yrittää astua maan pinnalle ja parikymppisen Oni-soturin on astuttava ruotuun pahan voimien kukistamiseksi. Auttavaa kättään tarjoavat siskotyttö Oboro sekä myöhemmässä vaiheessa remmiin liittyvät neljä muinaishenkien voimalla varustettua soturia. Näistä sankareista Onimusha-sarjan ystävät tunnistanevat ainakin nimen Saiga Magoichi.
Edellä mainittujen pääpukarien lisäksi omaan joukkueeseen voi määrätä myös muita vähäpätöisempiä hahmoja. Pelaajan strategiset taidot tulevat esiin valitessa oikeat soturit hommaa hoitamaan ennen jokaista kenttää. Eri kykyjen ja aseiden vaikutukset on otettava huomioon, samoin on mietittävä maaston vaikutusta taistelutilanteisiin. Nelisenkymmentä eri tehtäväkokonaisuutta pitävät huolen siitä, ettei tekemisen puute yllätä. Pelattavaa riittää usean kymmenen tunnin edestä.
Yksinkertaistettua taktikointia
Isometrisestä perspektiivistä kuvatut taistelut ovat paljon velkaa Final Fantasy Tactics Advancelle. Aina grafiikkaa myöten meno tuntuu Square Enixin peliin nähden identtiseltä. Kaikki hahmot keräävät kokemusta ja lisäpisteitä tulee eri kykyjen, kuten taikojen, käytöstä. Genma-jalokiviä keräilemällä avautuu mahdollisuus käyttää tehokkaampia aseita ja loitsuja. Pikaista tasonnostatusta voi myös hakea demoniulottuvuudessa, jossa pelaajan kimppuun heitetään loppumaton aalto vihollisia.
Onimusha Tactics on kuitenkin yksinkertaistettu. Aseita ja varusteita ei enää osteta kaupoista, vaan ne poimitaan piestyiltä vihollisilta tai hankitaan suoraan samaisista tappeluista ansaituilla timanteilla. Helppoa, mutta konseptiin sopivaa. Taistelutantereilla ei myöskään tarvitse huolehtia siitä, mihin suuntaan omat hahmot osoittavat vastustajiin nähden. Kuolleetkin nousevat vähillä energioilla henkiin seuraavaan otteluun mennessä.
Juoni on mielenkiintoinen ja hauska. Yllätyksiäkin mahtuu mukaan, mutta eteneminen on silti ennalta käsikirjoitettua. Väärään suuntaan ei pysty harhailemaan. Tämä syö hieman käsitystä vapaasta maailmasta, mutta estääpähän se ainakin turhautumista joillakin pelaajilla. Useimmat tehtävistä pystytään läpäisemään ensi yrittämällä, joten haastekerrointa on selvästi rukattu alaspäin.
Niitä parempia pelejä
Graafiselta tyyliltään Onimusha Tacticsia voisi helposti luulla riisutummaksi Final Fantasy Tacticsiksi. Visuaalinen yleisanti on melko näkyvästi Squaren peliä emuloivaa, joskin yksityiskohtia eri hahmoissa ja ympäristöissä on Onimushassa huomattavasti vähemmän. Capcom on valitettavasti mennyt siitä, missä aita on matalin. Originaalia jälkeä ei löydy hakemallakaan. Kaikki elementit ovat kopioitu jostain muualta. Äänetkin ovat mitäänsanomatonta tusinatavaraa.
Sana "tusinatuote" kiteyttääkin Onimusha Tacticsin melko hyvin. Peli itsessään on melko viihdyttävä kokonaisuus, mutta Tactics Ogre Gaiden ja Final Fantasy pyyhkivät sillä vaivatta lattiaa. Onimusha-sarjan vannoutuneimmat fanit voivat ehkä saada tutuista hahmoista ja tapahtumista jonkinlaisia värähtelyjä, mutta meille muille tarjolla on lähinnä keskinkertainen seikkailu tekoeeppisissä puitteissa.
