Perusidealtaan New Pokémon Snap on varsin simppeli. Pelaaja heitetään professori Mirrorin apulaisen saappaisiin ja saa tehtäväkseen villien taskuhirviöiden tutkimisen sekä valokuvaamisen niiden luonnollisessa elinympäristössä. Ensikuulemalta idea ei ehkä kuulosta kovinkaan jännittävältä, mutta pienten jippojen ansiosta peli onnistuu kuitenkin koukuttamaan varsin sukkelasti. Miten kauan peli-into pysyy pilvissä riippuu toki ihan henkilöstä: Itse hääräsin Snapin parissa muutaman päivän putkeen into pinkeänä ja silmät ilosta kiiluen, mutta pian koin totaalisen kyllästymisen, ja pelaaminen alkoi maistua maksalaatikolta.
Sano muikku!
Hyötyliikuntaa ei harrasteta viidakoissa ja hiekkarannoilla seikkailtaessa, vaan valokuvauskierroksen ajan istuskellaan takamus tukevasti NEO-ONE-nimisen leijuvan aluksen penkillä. Vekotin matkaa automaattisesti näkymättömillä raiteilla, joten itse ei rattia päästä kääntelemään. Innokas tutkija voi siis huokaista helpotuksesta ja keskittyä maisemien ihailuun sekä poksujen bongailuun ihan rauhassa. Kuvan ottaminen hoituu aivan yhtä yksinkertaisesti kuin oikeassakin elämässä, eli zoomataan lähelle haluttua kohdetta ja painetaan laukaisinta. Täydellisten otosten napsiminen ei kuitenkaan aina suju kuin tanssi, sillä usein monnit vipeltävät ympäriinsä hurjaa vauhtia tai puiden oksat, lehdet sekä männynkävyt tunkevat tielle juuri kun on ottamassa unelmiensa fotoa.
Professori Mirror ja muut tutkimuslaitoksen liepeillä hengailevat tyypit ovat hyvin anteliaita tyyppejä, ja he lahjoittavatkin pelaajalle monenlaisia valokuvausta helpottavia vekottimia. Hurjia taskuhirviöitä voi esimerkiksi houkutella luokseen heittämälle niille ompoilta näyttäviä Fluf-hedelmiä. Makoisan välipalan nähtyään osa monneista rientää iloisena hedelmän luokse ja alkaa napostelemaan sitä hymy huulillaan! Jos valokuvaaja on valppaana, niin tästä herttaisesta tapahtumasta saa sangen nasevan kuvan.
Toinen hulvattoman reaktion pokémoneissa aikaan saava apuväline on kameran soittama sulosävel. Tilanteesta riippuen se esimerkiksi herättää nukkuvan otuksen tai saa monnin puhkeamaan rytmikkääseen tanssiin. Lisäksi reppuun on pakattu Illumina-palleroita, jotka saavat kasvit sekä elukat kimmeltämään ja tekemään mitä ihmeellisempiä temppuja. Vekottimien ansiosta ökkömönkiäiset käyttäytyvät normaalista poiketen, jolloin niistä saa otettua laadukkaita kuvia, joita voi ylpeänä esitellä professorille.
Tule hyvä kuva, älä tule paha kuva
Palattuaan takaisin tutkimuslaitokselle villien taskuhirviöiden kotikonnuilta on pelaajan aika luovuttaa fotonsa tarkkasilmäisen professori Mirrorin syynättäväksi. Ensin tuotokset jaotellaan tähtien perusteella yhdestä neljän tähden kategorioihin, jonka jälkeen tiedemies antaa niille pisteitä tiettyjen osa-alueiden perusteella. Huomiota kiinnitetään muun muassa kohteen kokoon, asentoon ja asetteluun. Lisäpisteitä saa hyvästä taustasta sekä otoksessa esiintyvistä extra mörreistä.
Joskus näpsäytysten saamat pisteet tuntuvat hieman epäreiluilta ja selvästi laadukkaampi kuva saa huonommat pisteet kuin pikaisesti napattu raakile. Suurimman osan ajasta kaikki sujuu kuitenkin positiviisessa hengessä. Hyvien pisteiden kerääminen ja itsensä voittaminen on varsin koukuttavaa puuhaa: Jopa minä, jonka kilpailuvietti on olematon, innostuin kympillä napsimaan toinen toistaan hienompia otoksia ja parantamaan omia pistemääriäni.
Kaikki kuvataan, kaikki kuvataan!
Kaikki kerätään -periaate on läsnä tässäkin teoksessa, mutta pääsarjan pelejä rennommin. Poksumoneja kirmailee niityillä ja vuorilla yhteensä 214 kappaletta, eli ihan kohtalainen määrä. Mutta koska taskuhirviöitä on olemassa useita satoja, niin kaikkien lemppareita ei peliin ole valitettavasti saatu mahtumaan. Itse jouduin pettymään karvaasti, sillä en päässyt napsimaan kuvia eräästä pinkistä, pallonmuotoisesta laulavasta söpöliinistä. Toiveissani onkin lisäri, joka toisi mukanaan joitakin puuttuvia poksuja ja uusia seutuja samottavaksi.
Avaria luontoalueita on tutkittavana kourallinen, ja usealla kentällä pääsee rellestämään päivisin sekä öisin. Samojen maailmojen läpi kaluaminen yhä uudestaan ja uudestaan alkaa nopeasti puuduttamaan, mutta onneksi eri vuorokaudenaikoihin vastaan tallustelee erilaisia pokémoneja, mikä tuo pientä vaihtelua puurtamiseen. Auringon porottaessa korkealta taivaalta autiomaassa temmeltää valosta nautiskelevia otuksia, kun taas pimeyden laskeutuessa dyynien ylle kaivautuvat vähän isommat ja pelottavammat olennot koloistaan. Viihtyvyyttä lisää myös se, että kaikki alueet näyttävät todella värikkäiltä ja kuhisevat elämää. Vaikka pieni kyllästyminen saattaa joskus iskeä, silmä lepää katsellessa vehreän kauniita maisemia.
Hyvä otos, parempi mieli
Yksi pelin hauskimpia ominaisuuksia on otosten muokkaaminen hullunkurisen hassuiksi tekeleiksi. Fotoihin pystyy lisäämään erilaisia efektejä sekä kehyksiä, ja halutessaan elukoille voi vaikkapa asetella aurinkolasit silmille. Jo heti pelin alkupuolella on käytettävissä runsaasti erilaisia koristeita, ja niitä avautuu lisää pääjuonen edetessä sekä pikkuruisia sivutehtäviä tekemällä. Näissä askareissa on yleensä tarkoituksena ottaa kuvia tietystä monnista tekemässä tiettyjä asioita. Jotkut tehtävistä ovat yllättävän kinkkisiä suoritettavia.
Rennolla tunnelmallaan hurmaava New Pokémon Snap tuo pirteää vaihtelua perinteisiin Pokémon-sarjan peleihin. Sen seurassa viihtyy helposti tunnin jos toisenkin – tosin pidempien pelisessioiden jälkeen alkaa kaipaamaan vaihtelua samojen kenttien samoamiseen. Pelistä täysillä nauttiminen vaatii kuitenkin rakkautta taskuhirviöitä kohtaan, eikä se luultavasti tuota iloa poksuihin viileästi suhtautuville henkilöille. Faneille se tarjoaa kuitenkin ihanan leppoisan ja mielenkiintoisen kokemuksen, joka ei hevillä unohdu.
