Perheidyllistä kauhujen kylään
Resident Evil 7 Biohazard esitteli sarjan ystäville monta uutta tuttavuutta: Bakersien perheen ja kaksi uutta hahmoa, Mia ja Ethan Wintersin. Päähahmona toiminut Ethan jatkaa pääosaroolissaan Villagessa, jossa hän elää tavanomaista perhe-elämää Mian kanssa. Menneisyyden varjot kurkkivat edelleen avioparin ja pienen vauvan, Rosen, yllä, vaikka Biohazardin kauhuista on jo kolme vuotta. Idylli särkyy jo alkumetreillä, kun Rose kaapataan ja Ethanilla on vain yksi tavoite: lapsukainen pitää pelastaa.
Tunnelma on katossa heti alusta saakka. Pimeys toimii oivallisena tehokeinona, eikä synkimmissä paikoissa näe eteensä kuin muutaman metrin verran. Capcomin väkeä ei voi kehua liikaa äänimaailman onnistumisen kohdalla, sillä ihokarvat ovat pahimmilla hetkillä taatusti pystyssä ainakin kuulokkeilla pelattaessa. Pienet risahdukset, narinat, oikea-aikaiset kolahdukset ja muut pienet äänet pitävät jatkuvasti varpaillaan jopa silloinkin, kun niiden toistamiseen olisi jo luullut tottuneensa.
Päänäyttämönä toimiva lumenpeittämä kylä toimii pelin keskipisteenä, tarjoten reitit moneen suuntaan. Alkuun liikkuminen on kuitenkin kovin rajoitettua, joten lumimaiseman rauhoittavan vaikutuksen alta pitää suunnata vähemmän kutsuviin ja hämyisiin kylän asumuksiin. Graafisesti ympäristöt ovat silmiähivelevän komean näköisiä etenkin Ray Tracing -toiminnon ollessa päällä, eikä yksityiskohtien määrää voi kuin kadehtia. Ilman RT:tä en tullut peliä kokeilleeksi, mutta tyylikäs ulkoasu on tässä tapauksessa mainio vaihtokauppa, sillä freimien lievä putoilu nopeita katseenkohdistuksia tehtäessä ei haitannut kokemusta käytännössä ollenkaan.
Kauppiaan paluu ja muita onnistuneita lainalaisuuksia
Pitkää pelisarjaa paljon kokeneet veteraanipelaajat tunnistavat taatusti samoja piirteitä etenkin Resident Evil 4- ja 7 -pelien osalta. Vapaampaa tutkittavaa maailmaa edustava neljäs osa sopii Villagen runkoon erittäin hyvin, ja fiilis voi parhaimmillaan olla jopa nostalginen, tutunnäköisen monsterin rymytessä silmien edessä. Suoraan kopiointiin ei ole lähdetty, vaan hyvän mielikuvituksen vaikutus näkyy, tehden otuksista samanaikaisesti sekä retroja että uudenraikkaita.
Jo ensimmäinen isompi taistelu paljastaa seikan, joka oli tuttu Resident Evil 4:n aikoina. Vihollisten pudottamat leit eivät suinkaan viittaa auringonpalvojien kaulakoristeisiin vaan kauppiaaseen, joka myy tarvikkeita ja aseita. Tällä kertaa mysteerikauppias on saanut nimenkin, joka toi sattumalta mieleen 90-luvun loistavan toimintatrillerin, Escape from New Yorkin. Kyseisen leffan yhden pahiksen nimi on nimittäin The Duke. Villagen Duke on huomattavasti persompi ruoalle kuin tuliaseille, vaikka hän mainostaakin olevansa hývin taitava käsistään esimerkiksi asemuokkauksia varten. Persoonana Duke on mukavan leppoisa, mutta muhkearaaminen apuri ei aivan pärjää ääninäyttelyssä hilpeästi naureskelevalle edeltäjälleen.
Mustelmia, kauhua ja juonenkäänteitä
Noin 16 tuntia kestäneen seikkailun aikana Ethania murjottiin etenkin välivideoiden aikana siihen malliin, että mustelmia muodostui taatusti toistensa päällekin – livetilanteissa saaduista puremista, raapaisuista, ruhjeista ja muista vammoista puhumattakaan. Vähintään samanlaista runtua tarjottiin vihollisille, jota edesauttoi erittäin kirjava valikoima varusteita, alkaen miinoista ja pistooleista aina putkipommeihin ja kranaatinheittimiin asti. Mukana kulkevaan matkalaukkuun mahtuu etenkin maksikokoisena niin paljon vermeitä, että se tuo ikävän varjopuolen mukaan: kauhutunnelma kärsii, kun Ethanilla on kampetta kuin yhden miehen armeijalla.
Kaikeksi onneksi Resident Evil Village onnistuu säilyttämään balanssin kauhun ja toiminnan suhteen, vaikka joissakin kohdissa räimettä riittääkin. Valojen, pimeyden, varjojen ja pelottavien hetkien kombinaatiot pääsivät yllättämään moneen kertaan etenkin silloin, kun mieli oli ehtinyt rauhoittua edellisen toimintapläjäyksen jäljiltä. Sydämentykytyksen lomassa meininkiä pystyy rauhoittamaan lukemalla juonta valaisevia viestejä, joita on ripoteltu runsain mitoin. Juonesta on vaikea kertoa edes pieniä maistiaisia ilman spoilaamisen vaaraa, mutta lyhyesti voi todeta sen olevan mielenkiintoinen ja vaihteleva käänteineen kaikkineen, aina lopputekstien jälkeisen välivideon loppuun asti.
Residentevilmäistä pelattavuutta
Niin kauas ei sentään ole ajauduttu pelattavuuden osalta, että joutuisi tähtäämään paikaltaan. Mukana on tuttuun tapaan 180 asteen pikakäännös, Biohazardista tuttu blokkaustoiminto vahingon pienentämiseksi, mahdollisuus vaihtaa esineitä taukotilassa ja automaattisen tallennuksen lisäksi tuttu kirjoituskone, jolla voi tallentaa rajattomasti. Tallennus tosin hoituu niin nopeasti, ettei yläkulmassa vilahtavaa tallennusikonia meinaa ehtiä huomata, mutta harvoin joutui siirtymään kovin kauas, mikä kertoo hyvästä pelisuunnittelusta.
Kauhun ja toiminnan lomassa väkerrellään tuttuun tapaan kerättyjen loottien parissa ja ratkotaan pieniä aivopähkinöitä, jotka pitävät mielen sopivan rentona ennen seikkailun jatkamista. Mensa-tason pähkäilyä ei tarvitse harrastaa, vaan terve maalaisjärki riittää hyvin. Sen myönnän, että ahneusmittari oli kaakossa koko seikkailun ajan, joten pelitunneissa on ekstraa sen myötä. Loottia sisältävät huoneet tai alueet kun merkitään edellisosan tapaan punaisella värillä, joka vähentää mukavasti ylimääräistä nuuskimista.
Erittäin tervetulleena uudistuksena Ethanin erittäin verkkainen juoksuvauhti Resident Evil 7 Biohazardin ajalta on historiaa, sillä mies harppoo nyt juostessaan tuplasti nopeammin, joka sopii paremmin laajempaan maailmaan. Ethanissa on muitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia, sillä hän muun muassa kokoaa löydetyistä tarvikkeista jos jonkinnäköistä rompetta avukseen kuin ihmemies MacGyver konsanaan.
Vielä kerran poijjaat
Kokemuksena Resident Evil Village on julkaisu, jonka pariin palaamista odotin yhä uudestaan jokaisen pelikerran jälkeen. Kauhun parissa rentoutuminen voi jostakusta kuulostaa oudolta, mutta itse nautin siitä erittäin paljon. Runsas määrä uudentyyppisiä vihollisia, monet "hyppää tuolista kattoon" -säikytykset, pakokauhun tunne ja maukkaasti kierrätetyt muistot aikaisemmista osista olivat sellaista herkkua, että oksat pois.
Kruununa kaiken päälle Village tarjoaa valtavasti uudelleenpeluuarvoa haasteita hakeville, sekä esimerkiksi Resident Evil 4:stä tutun Mercenaries-pelimuodon läpäisyn jälkeen. Ei ole mikään ihme, että uutukainen on rikkonut Steamissa yli 100 000 yhtäaikaa pelaavan ihmisen rajan, joka on PC-puolen pelien ennätys. Vaikka olenkin Resident Evil -pelien fani, niin viiden tähden arvosana ei ole liioittelua. Tämä pitää kokea.
Te, jotka odotatte Villagea koettavaksi VR-lasien läpi: toivottavasti toiveenne toteutuu!
Stadia-versio testissä (Petri Leskinen)
Vaikka Googlen pilvipohjaiselle Stadia-palvelulle on naureskeltu aika ajoin, niin Resident Evil Villagen tapauksessa homma toimi käytännössä ilman mitään ongelmia. Nimike ilmestyi sekunnissa pelattavaksi arvostelukoodin lunastuksen jälkeen. Ei odottelua, ei säätöä. Pro-tilauksella Capcomin uutuus pyöri 4K-tarkkuudella moitteettomasti ilman nykimisiä. Käytössä ollut Chromecast Ultra ja Stadian oma ohjain olivat yhdistettynä WiFi 5 -standardin (802.11ac) tukiasemaan 5 GHz:n taajuudella. Kaistaa pelaaminen syö valtavasti, joten nopea – mielellään langallinen – verkkoyhteys on ehdottoman suositeltavaa.
Capcomin uutukainen jatkaa melko suoraan edellisen osan tapahtumia, joten lyhyt kertausvideo alussa tulee tarpeeseen: Resident Evilin juonikuviot kun sattuvat olemaan hitusen hämäriä ja vaikeaselkoisia. Eteläisen osavaltioiden kosteus on muisto vain, sillä Villagen jylhän lumiset maisemat vievät Ethan Wintersin itäeurooppalaiseen tunnelmaan, goottilaisen linnan varjoon. Turhauttavan alun jälkeen homma lähtee käyntiin ihailtavasti. Kylää tutkii mielellään, epämuodostuneet viholliset yllättävät, ja ympäristötkin vakuuttavat autenttisuudellaan. Vierailu Beneventon talossa nostaa edelleen niskakarvat pystyyn.
Ainoa kritiikki kohdistuu vaikeustasoon ja resurssien määrään. Inventaariota ei käytännössä tarvitse hoitaa ollenkaan, sillä tilaa tuntuu olevan aina. Tilanteet kohdataan usein täysien lippaiden kanssa. Joka tapauksessa Resident Evil Village on komea, tunnelmallinen ja nautittava jatko-osa vakuuttavalle kauhusarjalle.
