Se on kuudes osa Mario & Luigi -sarjaa sekä ensimmäinen uusi seikkailu sitten vuoden 2015. Se on ensimmäinen osanen, jota AlphaDream-studio ei ole tehnyt, sillä japanilaiskehittäjä ajautui konkurssiin vuonna 2019. Kyseessä on myös ensimmäinen täysin 3D-maailmaan sijoittuva Mario & Luigi -seikkailu sekä sarjan ensimmäinen kotikonsolille julkaistu teos. Huh.
Ja kaiken tämän lisäksi Brothership on myös ihan ok peli.
Putkimiehiä viiksekkäitä
Nintendon viiksekkäiden Mario-veljesten tähdittämä nimike on roolipeli, joka ei sijoitu tuttuun sienivaltakuntaan, vaan tällä kertaa ympäristönä toimii entuudestaan vieras Concordia-maailma. Tätä aluetta on kohdannut mystinen tuho, minkä johdosta koko luomakunta on hajonnut monen moniksi eri palasiksi, aavalla merellä ajelehtiviksi saariksi. Varsinaiset juonikuviot alkavat, kun Mario ja Luigi lennähtävät Concordiaan ja ottavat asiakseen auttaa paikallisia asukkaita kursimaan maailmansa jälleen kasaan.
Kovin mutkikasta tai kiehtovaa juonta ei parane odotella, mutta tarinan pääidea on kyllä varsin viehättävä. Mario ja Luigi matkaavat Shipshape-nimisellä saarilaivalla ympäri aavaa merta saarelta saarelle. Homman nimenä olisi aktivoida kaikkien maamassojen majakat, joiden avulla jokainen saareke saadaan Shipshapen hinattavaksi. Tätä olisi ajatus toistaa, kunnes valtakunta on jälleen yhdessä kasassa. Hommaan sisältyy paljon eri hahmoille puhumista, lukemattomia taisteluita, kokemuspisteiden keräämistä ja vino pino sivupuuhia.
Concordia-maailman asukkaat ovat kaikki tavalla tai toisella pistorasia- ja sähköteemaisia ulkoasultaan ja myös nimiltään. Pahisryhmittymä on esimerkiksi nokkelalta nimeltään Extension Corps. Nokkelien asioiden vastapainona putkimiesveljesten apuna lentelee pieni otus, joka muistuttaa ulkoisesti possua, mutta joka muistuttelee joka mahdollisessa välissä olevansa kaikkea muuta kuin kyseinen eläin.
Vaikka kyseessä on sarjan kuudes osanen, niin jokainen tuotos on oma itsenäinen tarinansa, joten aiempia hupailuja ei ole tarpeen olla koettuna Brothershipin kyytiin hypätessä.
Mario ja Luigi kumpikin on
Kyseessä on toden totta roolipeli. Seikkailussa taistellaan vihollishahmoja vastaan vuoropohjaisesti, nostetaan hahmojen voimaa, nopeutta ja muita ominaisuuksia kokemuspisteillä kerättävillä kokemustasoilla sekä haalitaan käyttöön entistä tehokkaampia varusteita. Kuulostaa kovin perinteiseltä menolta. Onneksi mukana on muutamia erikoisuuksia, joilla kokemuksen saa erottumaan muista RPG-tuotoksista.
Yksi perin olennainen niistä on se, että pääroolissa on kaksi hahmoa, jotka toimivat tiiviinä tiiminä. Pelaaja ohjaa Mariota, mutta Luigi seuraa perässä (lähes) kaiken aikaa. Mario hyppää yhdestä painikkeesta ja Luigi toisesta, minkä lisäksi kummallakin veljellä on omat painikkeensa vasaralla mäiskimiseen. Ohjaimen etualan kaikki painikkeet on siis valjastettu kaksikon toiminnoille.
Eikä tämä hupi rajoitu pelkästään pelimaailmassa liikkumiseen, sillä hahmojen omia namiskoja pitää painella myös vuoropohjaisissa taisteluissa. Jos vaikkapa Marion olisi tarpeen väistää vihollisen hyökkäystä, painetaan B-näppäintä, mutta mikäli hyökkiminen kohdistuukin Luigiin, on tarpeen painaa A-painiketta.
Ja kuten sarjassa on tapana ollut, niin oikea-aikaiset näppäinkomennot tekevät hyökkäyksistä kosolti voimakkaampia. Tarjolla on myös liuta Bros.-erikoisliikkeitä, jotka ovat eri sortin näyttäviä ja jos jonninmoisia napinpainalluksia vaativia hyökkäyksiä.
Pieni asia, mutta ainakin omasta mielestäni sitäkin häiritsevämpi: Tällä kertaa hyökkäyksien valitseminen tapahtuu yhdellä ja ainoalla napilla, riippumatta siitä kumpi veljes olisi kyseisen liikkeen suorittamassa. Aiemmissa osissa Luigin liikevalikoimasta valittiin haluttu B-napilla ja Marion A:lla. Tämän pienen perinteen rikkominen vaati ainakin omissa aivoissani useammat tovit, ettei väärää painiketta tullut painettua puhtaasta tottumuksesta. En pistäisi hanttiin, mikäli jonkin sortin päivitys toisi mahdollisuuden muokata näitä kontrolleja.
Mutta niin, olisi vielä yksi asia, jolla erotutaan muusta roolipelimassasta. Useamman tunnin pelaamisen jälkeen pelaajan on näet viimein mahdollista rakentaa ja ottaa käyttöön Battle Plug -nimisiä palikoita, jotka tuovat mukanaan monen sortin apuja taistoihin. Ne voivat muun muassa tiputella vihollisten päälle metallipalloja, vähentää otettua vahinkoa, parantaa automaattisesti ja paljon muuta nokkelaa.
Näissä tulpissa on rajattu määrä käyttökertoja ennen kuin ne on tarpeen jättää lataantumaan, mikä tarkoittaa sitä, että pulikoita pitää vaihdella usein. Tämä luo mukavaa vaihtelua taistoon, eikä samoihin apukeinoihin voi luottaa taistelusta toiseen.
Yhden sortin hupia on löytää töpseliyhdistelmiä, joiden yhteiskäyttö tehostaa taistoa tavalla tai toisella. Yhtenä esimerkkinä voi vaikkapa jakaa vahinkoa useampiin vihulaisiin ja tipauttaa koko sakin päälle niitä aiemmin mainittuja metallikuulia. Mainiota.
Battle Plugit ovat hauska lisä. Siitä huolimatta taistoa on niin paljon, että jossain kohti siihen vääjäämättä kyllästyy.
Pomotaistot ovat onneksi mukavaa vaihtelua, sillä vihulaiset vaativat kosolti enemmän kurmotusta, ja niitä maustetaan pienillä Luigi Logic -toiminnoilla. Nämä logiikkahöpöilyt ovat Luigin taistelutilanteessa keksimiä metodeja, joilla taustalla olevia asioita ja esineitä voi käyttää isomman vahingon jakamiseen. Jokainen logiikkatoiminto vaatii jonkin sortin näppäinyhdistelmän ja hyvän ajoituksen kombinaatiota kuin jonkin sortin minipeli konsanaan.
Reivatkaa märssypurje paapuurin svelliin
Veljesten kulkupelinä toimiva Shipshape-laivasaari on jo itsessään pieni tutkittava alue, jonka paria nurkkaa voi koluta vasta uusien taitojen kertyessä.
Shipshape toimii myös ikään kuin tukikohtana, josta sankarimme suuntaavat muille saarille seikkailemaan. Kun muut maanpalaset on saatu kiinnitettyä "laivan" perään, voi niihin matkata milloin vain uudelleen. Ja matkatahan pitää, sillä pelissä on liuta sivutehtäviä, jotka lähes aina vaativat jollekin aiemmin kolutulle saarelle palaamista.
Mukana on myös sivupuuhia, jotka on värjätty valikoissa punaisella värillä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli tarinaa edistää tietyn pisteen jälkeen, niin näitä tehtäviä ei voi enää suorittaa. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tämän sortin "missattavia" sivujuonteita on tässä sarjassa.
Eri tehtävät tarjoavat palkintoesineiden ohella myös hieman taustoitusta muutamien hahmojen menneisyydestä. Ei sillä, että mitään kovin maailmoja mullistavaa tai edes kiinnostavia tarinoita olisi tarjolla.
Suolavettä nenässä ja korvissa
Harmillisesti on todettava, että Brothership ei ole kovinkaan nautittava kokemus. Voisi summaten todeta, että siitä puuttuu se taika, mitä Nintendon peleissä yleensä on. Tämä kenties sen takia, että kyseessä ei ole Nintendon itsensä tekemä seikkailu. Asialla on Acquire-studio, minkä CV:stä löytyy muun muassa Tenchu- ja Octopath Traveler -pelejä. Merkittäviä nimikkeitä siis, mutta tällä kertaa jokin mättää.
Seikkailussa on selkeitä ongelmia rytmityksen kanssa, minkä ohella kokonaisuus tuntuu perin hitaalta hahmojen turhien pulinoiden ja sulavaa edistymistä hidastavien sivupolkujen takia. Eteneminen tuntuu polkevan usein paikallaan, ja etenkin loppupuoliskon samojen alueiden koluaminen uudelleen saa huokailemaan turhautuneena.
Ja saaria, niitä piisaa vino pino. Näille maamassoille pitää antaa kehuja siitä, että ne näyttävät kovin erilaisilta, mutta muutamia kohokohtia lukuun ottamatta ne eivät ole kovinkaan muistettavia kokemuksia.
Samat sanat voisi sanoa vastaan tulevista asukkaista. Aniharvalla concordialaisella on mitään mielenkiintoista sanottavaa, eikä huumori osu ainakaan omalla kohdallani maaliin kuin hyvin harvakseltaan.
Vaikka seikkailu sijoittuu aavalla merelle, niin siellä seilaaminen on harmillisen tylsää. Merta ei voi itse sahata haluamaansa suuntaan, vaan tarjolla on kartta, josta valita minkä merivirran mukaan haluaa lähteä lipumaan.
Ja kuten todettua, niin taistelumekaniikat ja Battle Plugit ovat kyllä viihdyttäviä, mutta taistelua on niin paljon, että siihen ehtii matkan varrella kyllästymään monet kerrat.
Teknisesti kyseessä ei ole se Switchin kirkkain helmi, sillä ruudunpäivitys ottaa välillä osumaa ja ruudulla on huomattavissa pientä nykimistä. Se ei ainakaan omaan silmääni sattunut niin paljoa, että se häiritsisi kokemusta, mutta asia on läsnä yllättävän monesti. Mikäli haluaa seikkailunsa tasaisen sulavana, voi tämä asia pistää jurppimaan.
Sen sijaan pelin ulkoasu ja etenkin Marion ja Luigin ilmeikkäät pärstävärkit miellyttävät silmää toden teolla. Saman kehun voi sanoa kaksikon The Sims -tyyliselle pulinalle, jota kuullaan aina heidän kommunikoidessaan muiden hahmojen kanssa. Hahmojen uusi ääninäyttelijä Kevin Afghani hanskaa hommansa vallan mainiosti.
Paljoa muuta ääninäyttelyä ei sitten olekaan tarjolla muutamia huudahduksia lukuun ottamatta. Musiikkia sen sijaan on kosolti enemmän, joskaan vain aniharva sävellyksistä jättää itsestään minkään sortin muistijälkiä. Kohokohtia toki on, etenkin hämyisän Bulbfish Islandin tunnelmointi, minkä lisäksi alati soivaa taistelumusiikkia sietää kyllä.
Seikkailu on liian pitkä tai ainakin siltä se toden totta tuntuu. Koko epistolan kokemiseen voi kuluttaa päälle 35 tuntia, minkä ohella kaiken mahdollisen sivuhöysteen kokemiseen voi upottaa viidestä kymmeneen tunteroista lisää.
Tasainen meri ei tee kenestäkään taitavaa merimiestä
Mario & Luigi: Brothership on monta asiaa. Se on ihan passeli peli, mutta ei kovinkaan nautinnollinen sellainen. Se on parhaimmillaan mukavan ilmeikäs, mutta toisinaan nykiväinen kokemus.
Brothershippiä kyllä pelaa, etenkin siitä ilosta, että Mario & Luigi -sarja on tehnyt paluun, mutta ei tämä suurinta ikinä ole. Lähelläkään sitä. Putkimiesmaskotin tähdittämistä viime aikojen roolipeleistä kannattaa katse suunnata mieluummin Paper Mario: The Thousand-Year Doorin tai Super Mario RPG:n suuntaan. Kyllä, kumpikin niistä on uusioversio männävuosien seikkailuista, mutta minkäs tekee, kumpikin niistä on huomattavasti viihdyttävämpi teos.
Toivottavasti putkimieskaksikon ropellussarja tekee vielä joskus paluun, mieluusti vaikkapa paremman rytmityksen, huumorin ja muun saattelemana. Tällä kertaa tämä paattiseikkailu jää tunnelmassaan kakkoseksi ruotsinlaivalle.
Lisää aiheesta:
