Alan Wake 2 oli viime vuoden parhaita julkaisuja. Deluxe Editionin ostaneet pääsevät nauttimaan myös kahdesta lisurista, eikä muidenkaan kannata epäröidä kokemuksensa päivittämistä jälkikäteen. Lisäosista ensimmäinen on kolmiepisodinen Night Springs.
X-kansiot
Pelinsisäinen televisiosarja Night Springs on ollut osa Alan Waken maailmaa jo ensimmäisestä osasta lukien. Ne kertovat Salaisten kansioiden hengessä tehtyjä pieniä kertomuksia urbaaneista legendoista sopivalla scifi- tai kauhutwistillä.
Tämän teeman mukaisesti jokainen lisäosan kolmesta jaksosta on noin tunnin mittaisia rykäisyjä, jotka kertovat hyvin erilaisia tarinoita pääpelin ympäriltä. Sidokseksi jaksojen välisenä kertojana toimii mystinen herra Door, jonka mysteeriin päästään myös kurkkaamaan viimeisessä jaksossa.
Tunnelmat vaihtelevat koomisesta kauhuun, mikä tarjoaa, no, ainakin monipuolisen kokemuksen. Pelimekaniikka itsessään on tuttua wakeräimettä, joka palautuu selkärangasta pienen tauon jälkeenkin.
Metametametaa Sami Järven tapaan
Ensimmäisessä episodissa pelaaja pääsee ohjastamaan ihanaa kahvilan pitäjä Rosea. Hän on Waken suurin fani, ja kun käsky lähteä pelastamaan Alania tulee puhuvalta koristekalalta, ei sankarittaremme epäröi tarttua periamerikkalaiseen tapaan kahvilan takahuoneesta löytyvään haulikkoon.
Toiminta tapahtuu jonkinlaisessa unelmamaailmassa, jossa asiakkaat suorastaan palvovat Rosea. Veriroiskeiden määrä on melkein Kill Billiä, ja kaikkea katsotaan vaaleanpunaisten lasien läpi.
Kakkosjakso heittää sisään suomalaisten unelmaan, huvipuisto Coffee Worldiin, jossa Controlin päähenkilö Jesse Faden saapuu tutkimaan veljensä kohtaloa. Tunnelma on kireä ja kauhuntäyteinen, kun viholliset hyökkäävät kimppuun pimeästä. Jakso toimii siten myös selkeänä vihjauksena tulevasta Control 2:sta.
Kolmas ja viimeinen episodi yllättää, sillä sen päähenkilönä toimiva sheriffi Tim Breaker osallistuu tieteissarjan kuvauksiin, jossa Sami Järvi näyttelee itseään sarjan ohjaajana. Yllätyskäänteen myötä kuvaukset muuttuvat todellisuudeksi, kun aikamatka nappaa Breakerin mukaan seikkailuun. Osa kerronnasta tapahtuu sarjakuvien kautta, kuten Max Payne -peleissä.
Tässä kohtaa tulee tietää, että Breakerin näyttelijä Shawn Ashmore oli myös Quantum Breakin (arvostelu) päähenkilö Jack Joycen esittäjä. Lisäksi herra Doorin taustaa avataan, ja se on vähemmän yllättäen sama kuin Quantum Breakin päävastuksella, herra Hatchilla. Ympyrä on sulkeutunut – nyt jäljelle jää enää Death Rallyn sitominen remedyverseen.
Osiensa summa
Kokonaisuus on jotakuinkin yhtä hyvä kuin sen osiensa summa. Jokainen lyhyt jakso syventää Remedyn rakentamaa maailmaa omalla pienellä tavallaan. Sinänsä ne ovat toisistaan irrallisia tarinoita, jotka eivät muodosta keskenään sen suurempaa kokonaisuutta. Välipaloina ja maailmaan uppoutumisen välineenä ne ovat kuitenkin erinomaisia.
Kannattaako päivittämiseen käyttää parikymmentä euroa, jos alun perin mukaan tarttui vain perusversio Alan Wake 2:sta? Sanoisin, että kannattaa. Mukaan tulee tämän lisäosan lisäksi myös toinen DLC, The Lake House. Vaikka molemmissa on yhteensä pelattavaa kuutisen tuntia, on kokonaisuus vaivan väärti.
