Tanssi, uhka maailmalle
Tietty osa pelikansasta hihkaisee ilosta, kun jotain Space Channel 5:n tapaista ilmaantuu markkinoille. Eikä syyttä, sillä tanssi sopii videopelin aiheeksi mitä parhaiten. Musiikkikanavan kasvattama nuoriso on menossa heti mukana eikä hitunen aina tyylikästä James Bond -meininkiä voi olla pahasta. Muutenkin liikutaan avaruusympäristöstä huolimatta jokseenkin retrohenkisessä maailmassa, sillä tähtiristeilijöiden ja kuuasemien käytäviltä löytyy muutaman vuosikymmenen takaa peräisin olevaa kalustesuunnittelua.
Mediasota on päivän sana, nyt ja puoli vuosituhatta tulevaisuuteen. Siksipä Avaruuskanava Viisi on muukalaisten hyökkäyksen alla sovittanut hehkeän neitosen ruutuun pitämään huolen alati kasvavista katsojaluvuista. Ulala hallitsee pelaajasta riippuen tanssiliikkeet enemmän tai vähemmän mallikkaasti ja yltyy välillä venyttelemään paljaita sääriään tavalla, joka vakuuttaa pelitiimin viettäneen rattoisia hetkiä työnsä parissa. Kamera seuraa herkeämättä Ulalata tämän reportterin taipaleella, milloin pelastamassa onnettomia avaruusmatkaajia, milloin kaivamassa jutunjuurta muukalaisten päämajassa. Matkan varrelle osuu kilpailevien kanavien tanssilattioiden haltijoita, yllättäviä juonenkäänteitä ja jopa eräs valkohipiäinen pop-kuninkaallinen. Tärkeintä on kuitenkin selvitä diskohelvetistä korkein katsojaluvuin, sillä jos kotiyleisö ei pidä näkemästään, lähetys katkaistaan ja maailma jää pelastamatta.
Nopeasti ohi
Kynnys Space Channel 5:n pelaamiseen on mahdollisimman alhainen, sillä perusmekaniikan oppii minuutissa. Kautta pelin kyse on muukalaisten tanssiliikkeiden kopioimisesta mahdollisimman orjallisesti. Käytössä on suuntaohjaimen lisäksi vain kaksi nappia, joista toisella posautetaan avaruusolio atomeiksi ja toisella pelastetaan tarpeen tullen pulaan joutuneita panttivankeja. Jälkimmäiset liittyvät kiitollisuuttaan pelaajan seurueeseen, ja onkin hienon näköistä kun Ulalata seuraa mittava joukko tanssitaitoista väkeä. Mukaansa voi kaapata myös jos jonkinmoista soittajaa, jotka tuovat omat värinsä taustalla pauhaavaan musiikkiin. Seikkailun aikana tavattuja olioita, ihmisiä ja kaikkea siltä väliltä pääsee pelirupeaman jälkeen tarkastelemaan kuvan ja tekstiselostuksen turvin.
Lajityypilleen ominaisesta hauskanpitoon viittaavasta tunnelmasta huolimatta Space Channel 5 tarjoaa haastetta tottuneemmallekin pelaajalle. Vaikeinta on pitää rytmi kasassa, sillä jos askeleet sekoavat hetkeksikin, ei taistelu funk-kuviot hallitsevaa robottia vastaan käänny pelaajan voitoksi. Asenne täytyy olla aivan erilainen kuin tyypillisiä toimintapelejä ohjatessa, sillä summittainen räiskiminen ei johda mihinkään. Yksinkertaisenkin tuntuiset tahdit saattavat muodostua esteeksi etenemiselle, jos musiikista ei saa otetta eikä rytmi vie mukanaan. Space Channel 5 on kokeneen pelaajan käsissä läpi illassa, kun taas aloittelija saattaa jumiutua yhteen kenttään monen yrityksen ajaksi.
Ei hyvältä näytä
Space Channel 5 on varman päälle tehty uusintapainos Dreamcastin alkuperäisversiosta, tarkoittaen pahimmillaan todella vanhentuneen oloista grafiikkaa. Tausta ei ole enempää kuin valmiiksi viilattu video, jonka päällä hahmot liikkuvat sulautumatta missään vaiheessa erityisen hyvin ympäristöönsä, ja varjojenkin kanssa on vähän niin ja näin. On ihmeteltävä, kuinka tanssijat voivat olla näinkin sahalaitaisia, sillä Space Channel 5:n ei uskoisi vievän niin paljon tehoja, etteikö kulmia olisi voinut silotella. Pelihahmot pomppaavat ympäristöistään myös siksi, koska taustat ovat todella voimakkaasti pehmennettyjä. Alkukenttiä vaivaa yksitoikkoisuus eikä näköpiiriin kantaudu mitään kiinnostavaa seurattavaa. Myöhemmin pelissä taas eräs toiminnallisempi kohtaus puolestaan heittää sellaista värien ilotulitusta ruudulle, että silmät on suljettava ja silti maailma tuntuu pyörivän villinä ympärillä.
Pelin jykevintä antia on sen sijaan musiikki, joka on kudottu sen verran omaperäiseen kuosiin, että 60-lukulaisesti svengaava sävel kuulostaa tuoreelta. Ehkä kuitenkin lyhytkestoisen pelikokemuksen vuoksi äänitaustoistakaan ei löydy tarpeeksi vaihtelevuutta. Musiikkipuolesta vastanneelle miehistölle kuuluu joka tapauksessa suurin kiitos pelin mukaansatempaavasta tunnelmasta.
Onhan paras vielä tulossa?
Musiikkipeleillä on vankka kannattajakuntansa, joka pitää huolen siitä, että Space Channel 5:n lajitoverit häviävät myymälöiden hyllyiltä tasaisen varmaan tahtiin. Eikä ihme, onhan tarjolla jos jonkinmoista rytmitajuun nojautuvaa viihdykettä. Mainitsemisen arvoisiin tekijöihin tällä saralla kuuluu ehdottomasti japanilainen NanaOn-Sha, joka on Sonyn alaisuudessa ottanut oman osansa markkinoista sellaisilla peleillä kuin PaRappa the Rapper ja Um Jammer Lammy. Menestyksen suhteen ei ole ollut valittamista, vaan itämaisista mausteista huolimatta pelejä on kannettu kaupoista kuin ruisleipää. Harvinaisempaa herkkua ainakin PlayStation-pelaajan kannalta on sen sijaan Samba de Amigo, joka näyttää jääneen Dreamcast-käyttäjien yksinoikeudeksi. Segan konsolin tanssipelien aatelistosta tämä on se, joka tarjoaa korean ulkomuodon ohella omaperäistä pelattavaa, viimeistään sen jälkeen kun antaa koneeseen liitettävien marakassien hoitaa ohjaimen virkaa. Toivoa sopii, että Space Channel 5 toimii tiennäyttäjänä myös erikoisemmille Sega-peleille PlayStation 2:n suuntaan.
Mainion Rezin ohjelmoineelta United Game Artistsilta olisi odottanut enemmän Space Channel 5:n käännöksen suhteen. Tällaisenaan tästä ei ole iloksi kuin pahimman kuumeen Dreamcast-versiota katsellessaan saaneille. Toteutus on jätetty puolitiehen eivätkä kirjaimellisesti itseään toistavat välianimaatiot saati itse peli pääse graafisesti yllättämään ainakaan myönteisesti, itse pelitilanteista puhumattakaan. Ääniraita toimii kylläkin varsin letkeästi, mutta muuten peli ei tarjoa audiovisuaalisella tasolla parhainta mahdollista elämystä, mikä olisi kipeästi tarpeen, sillä onhan kyse pelityypistä, joka pitkälti kaatuu tai kukoistaa juuri ulkoisen olemuksensa turvin. Lyhytikäisyys ei sekään ole hyve, joten tämän Space Channel 5 –julkaisun ihailijapiiri jäänee suppeaksi. Pelin käy mielellään läpi toisenkin kerran vaihtoehtoisten kulkureittien toivossa, mutta sen kummempia yllätyksiä on enää turha odottaa.
