Johdanto:
Max Payne oli viime vuoden suosituimpia toimintapelejä PC:llä. Peliä saatiin odottaa kauan, pelin julkaisu viivästyi melko paljon mutta odotus palkittiin yhdellä vuoden parhaista PC-toimintapeleistä. Oli siis luonnollista että peli käännettiin myös konsoleille. Max Payne Xbox-versio on lähes tulkoon samanlainen kuin tehokkaalla PC:llä, PC-version ainoa merkittävä etu on korkeampi resoluutio grafiikoissa. Xbox-version etuna on sen helpompi sijoittaminen isolle ruudulle ja aitoon Dolby Digital ympäristöön. Max Payne on suomalaisen Remedyn käsialaa, mutta konsoli-käännöksistä vastasi itävaltalainen Neo.
Max Payne on kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava toimintaseikkailu/räiskintä. Max taistelee yksin alamaailman rikollisia vastaan ja lisäksi hänen kannoillaan on poliisit koska Max on lavastettu eräästä rikoksesta syylliseksi. Enempää juonesta ei kannata kertoa pilaamatta uusien pelaajien jännitystä. Pelin tarinaa kerrotaan sarjakuvamaisten ruutujen avulla, joiden aikana Max ja muut pelin hahmot ääninäyttelijöiden avustuksella vievät tarinaa eteenpäin. Pelin maailma on todella rankka miesten maailma josta väkivaltaa ja karskia kieltä ei puutu. Tämä voisi pidemmän päälle olla jo puuduttavaa, mutta onneksi peli ei ota itseään liian vakavasti, vaan Max Paynestä löytyy runsaasti huumoria, etenkin pelin itse-ironinen huumori saa useasti hymyn pelaajan huulille. Pelissä on myös jonkin verran pelin omalla 3D-moottorilla toteuttuja välianimaatioita, mutta niitä on sopivan vähän, niin ettei pelaaja ala turhautumaan kuten joskus käy kun peliä kuljetetaan liikaa eteenpäin animaatioissa, eikä pelaajan omalla toiminnalla.
Bullet Time
Max Paynen suurimpia hehkutuksen aiheita on ollut Bullet Time. Pelaajalla on käytössä rajallinen määrä tätä "aikaa", ja sen kytkemällä päälle peli hidastuu slow-motion tilaan joka on varmasti kaikille Jonh Woo-elokuvien faneille tuttu. Bullet Timen idea on siinä että vaikka itse pelin tapahtumat hidastuvat, Maxin tähtäyskyky ei hidastu. Eli Max voi hienosti vastustajan luoteja väistelleensä ampua vihulaiset täyteen lyijyä. Tästä on erityisesti hyötyä jos vastassa on useampi roisto, koska Bullet Timen aikana Max voi eliminoida heidät kätevästi. Esimerkiksi taitava pelaaja voi syöksyä huoneeseen jossa on neljä vihollista, kytkeä Bullet Timen päälle, ampua yksitellen jokaisen ja kytkeä Bullet Time pois päältä. Kaikki tämä ennen kuin roistot ehtivät vetää edes aseitaan esille. Bullet Timea on rajallisesti, mutta sitä saa lisää tappamalla vihollisia. Max Payne on mahdollista pelata läpi myös käyttämättä ollenkaan Bullet Timea, mutta se on mukava lisä kaikille jotka haluavat tehdä mahdollisemman näyttäviä tapp...eliminointeja. Pelistä löytyy myös ns.Shootdodging, eli Max syöksyy hidastettuna luotien alta pois, ja heti syöksyn jälkeen palaa normaaliin tilaan. Tämä kuluttaa vähemmän Bullet Timea kuin varsinaisen Bullet Timen käyttäminen.
Pelin ohjaus on helppo oppia, etenkin jos vähänkin on aikaisemmin pelannut FPS-pelejä konsolien pädeillä. Toinen analogi-tatti ohjaa Maxia ja toinen tatti katsetta. Oikealla liipasimella ammutaan ja vasemmalla saa käynnistettyä Bullet Timen. Pelissä on valmiina neljä erilaista ohjaus-konfiguraatiota, mutta pelistä löytyy myös konsolipeleissä melko harvinainen ominaisuus, eli pelaaja voi itse vapaasti valita nappien toiminnot. Max Paynessa on myös hyödyllinen Tutorial-moodi, jossa pelaajalle opetetaan pelin ohjauksen ja toimintojen saloja. Peli käyttää oletuksena automaattista tähtäystä, mutta onneksi sen saa kytkettyä pois päältä.
Max Paynessa on aluksi valittavana vain yksi vaikeustaso, Fugitive. Pelistä tosin löytyy ns.automaattinen vaikeustaso, eli peli muuttaa vaikeustasoa seuraamalla pelaajan taitoja. Jos pelaajalla on vaikeuksia edetä, peli muuttaa vastustajien käyttäymistä sen mukaan. Pelaamalla pelin läpi aukeaa muita vaikeustasoja, joissa on mm. vaikeammat vastustajat ja Maxin paranemin painkillereidin avulla on paljon hitaampaa. Kaikista vaikeimmasta valinnasta löytyy lisäksi vielä aikaraja selvittää kukin taso. Max Paynen vihollisten tekoäly on todella aggressiviinen. Se saa pelaajalla aikaiseksi tunteen että todellakin taistelee pahoja roistoja vastaan. Vastustajat näkevät Maxin jo kaukaa ja aavistavat usein jos Max piileskelee kulman takana...hyvin usein kulman takana piileskely loppuu lyhyeen kun vihulaisen heittämä kranaatti kolahtaa Maxin jaloissa.
Pelissä on myös konsolipeleissä harvinainen mahdollisuus tallentaa tilanne koska tahansa. Xboxin kovalevylle mahtuu käytännössä rajattomasti pelitilannetallennuksia. Toisaalta tämä on hyvä koska pelissä on muutama kohta joka ensipelaamisella saa pelaajan repimään hiuksia päästään, toisaalta huono koska peli helpottuu huomattavasti helpon savettamisen takia.
New York, New York...
Max Paynen tapahtumat sijoittuvat New York:in ja pelin maailma on erittäin synkkä ja vaarallinen. Kadut ovat täynnä vaarallisia huumehörhöjä, jotka tosin tuottavat kyseenalaista hupia ollen Maxille mukavaa liipasinsormen lämmittelyä... Pelistä löytyy laaja valikoima erilaisia aseita, käsiaseista kranaatinheittimeen ja molotovin-koktailiin. Luonnollisesti mukana on John Woo-leffoista tutut tupla-aseet eli sankari juoksee luotisateessa ase molemmissa käsissään.
Max Paynen ympäristöt ovat erittäin interaktiivisia, lähes kaikkia esineitä voi jotenkin kokeilla. Vessat ja hanat toimivat, samoin televisiot, hierovat sängyt ja hedelmäpelit. Max voi jopa kokeilla soittotaitojaan rummuilla ja pianolla. Pelistä tuleekin mieleen ensikosketus legendaarisen Duke Nukemin kanssa, niin paljon pelin interaktivisuus saa tuon vanhan legendan mieleen.
Grafiikat:
Max Paynen grafiikka on hyvää, textuurit ovat erittäin tarkkoja ja peli pyörii sulavasti. Räjähdykset ovat näyttäviä ja etenkin päähenkilö Maxin animaatioon on selvästi panostettu. Max tekee näyttäviä syöksyä, etenkin Bullet Timen aikana niistä pääsee todenteolla nauttimaan. Grafiikasta kuitenkin näkee ajoittain pelin PC-taustan, peli ei selvästikään revittele täysillä Xboxin graafisia kykyjä. Tämä näkyy joskus melko yksinkertaisina esineinä, kuten jotkut autot kadulla ovat tehty melko vähin polygonein ja muutenkin PC-maailmasta tuttu jotenkin "kliininen" grafiikka paistaa läpi. Mutta tämä on täysin luonnollista ottaen huomioon että peli on suora käännös PC:ltä ja PC-maailmassa peliä kehittäessä ei voida tähdätä suoraan yhden suljetun platformin huipulle vaan pelit pitää tehdä ottaen huomioon ettei kaikilla ole viimeisintä GeForce 4 näytönohjainta kotitietokoneessaan. Xbox-versiossa grafiikka myös joskus tärisee, eli lievästi tökkii kun liikuttaa katsetta nopeasti vaakatasossa jos edessä on pitkälle näkyvä maisema. Tämä on hieman outoa ottaen huomioon aikasemmin mainitsemani seikan ettei grafiikat edes näytä Xboxin parhaimmistolta. Mutta tökkimistä tapahtuu erittäin vähän lyhyen ajan kerrallaan ja melko harvoin, pelin pelattuuvuuteen se ei vaikuta mitenkään. Playstation 2:lta tuttuja sumeita tekstuureita, laatikkopäisiä hahmoja ja nykimisiä ei onneksi Xbox-versiossa ole.
Äänet:
Äänimaailmassa Max Payne loistaa. Jälleen kerran Xbox osoittaa kuinka hieno ominaisuus aito Dolby Digital-valmius konsolissa on. Surround-äänet aidosti auttavat pelaajaa, esimerkiksi pelaaja kuulee kuinka kranaatti kolahtaa lattialle takanaan taka-kaiuttimissa, tai pelaajan on helppo löytyy pirisevä puhelin ja viholliset heidän äänen sijainnin perusteella. Muutenkin ääniefektit ovat kohdallaan, pelin aikana oppii helposti tunnistamaan aseet toisistaan pelkän äänen perusteella ja aseiden äänet ovat miehekkään jyhkeät. Ääninäyttely on myös kohdallaan, näyttelijöiden äänet sopivat hyvin rooleihinsa. Etenkin Max Paynen Clint Eastwood-tyylinen paatos sopii peliin kuin nenä päähän.
Lopuksi:
Max Payne on loistavaa viihdettä kaikille kunnon toiminnasta pitäville. Peli on melko lyhyt, ensipelaamisella läpipeluu-aika on ehkä noin 10-15 tuntia ja pelin lineaarisuuden vuoksi uudelleen pelattavuusarvo ei ole paras mahdollinen. Itse kuitenkin nautin pelistä niin paljon että aloitin samantien pelin uudelleen läpipeluun vaikeammalla tasolla, etenkin kun mielestäni pelin alkupään tasot ovat hieman parempia kuin lopussa. Max Paynen pelaaminen on kuin istuisi keskellä hyvää rikosromaania, sen synkkä grafiikka, loistavat äänet ja mielenkiintoinen tarina tempaisevat hyvin mukaansa. Puutteistaan huolimatta suosittelen peliä lämpimästi kaikille rankasta toiminnasta ja näyttävästä luotisateesta pitäville! Lopuksi vielä kiitos Remedylle arvostelukappaleesta.
