SSX Tricky

Niin viileä, niin viileä peli

EA:n SSX oli ehdottomasti PS2:n julkaisupeleistä paras. Se toi uusia tuulahduksia joidenkin mielestä tylsään lumilautailugenreen ja samalla EA:n perinteisiin jalkapallo- ja jääkiekkopeleihin. Toisin kuin suurin osa muista lautailupeleistä (ja myöskin EA:n peleistä), SSX ei yrittänytkään olla millään tavalla aito, päin vastoin. Grafiikat, äänet ja tietenkin pelaaminen oli liioiteltu niin paljon, että itse lajia oli jopa vaikeata tunnistaa itsekseen. Paitsi että liioiteltua, grafiikka oli myös upeaa, äänet omaperäisiä ja pelattavuudeltaan haastava ja addiktiivinen. Nämä tekijät tekivät SSX:stä ainakin minulle ja monelle muulle ehdottomasti PS2:n parhaan pelin. Vuotta myöhemmin EA julkaisee SSX:lle jatkoa, SSX Trickyn. Rahastukselta haiskahtava jatko-osa ei oikeastaan edes ole jatko-osa, pikemminkin päivitetty versio. Frameraten nykiminen on yritetty poistaa, uusia ratoja on kaksi ja laskijoita on lisätty kourallinen. Miten on, onko SSX Tricky tyypillinen EA:n rahastus, jossa ei ole todellisia uudistuksia, vai onko se onnistunut jatko-osa loistavaan peliin?

Pelattavuus huipussa

Pelattavuus noudattaa tuttua ja hyvää "helppo aloittaa, vaikea hallita" -linjaa. Tämä siis olettaen, että alkuperäiseen SSX:ään ei ole pahemmin tutustunut, sillä SSX-veteraanilta kaikki sujuu heti alusta alkaen. SSX:n kontrollit ovat paljon velkaa suomalaiselle, pari vuotta sitten PC:lle ilmestyneelle Supreme Snowboardingille. Jokaiseen pysty- ja vaakasuuntaiseen pyöritykseen tarvitaan ns. pyörimisenergiaa. Kun ponnistusnappi on pohjassa painetaan nuolinäppäimistä mihin suuntaan halutaan pyörityksen lähtevän. Esimerkiksi jos painaa vain hieman ylöspäin mutta paljon oikealle, lähtee pyöritys, jossa on reilusti enemmän vaakasuunta-asteita. Erilaisia grabeja, eli otteita laudasta, otetaan olkapäänapeilla. Jokaisesta erilaisesta niiden yhdistelmästä tulee erilainen temppu, joita voi vielä bounata (eli taivuttaa) äärimmäisiin asentoihin neliöstä. Temput ja suurin osa niiden nimistä ovat kaukana aidoista. Tietenkään kukaan ei voi pyöriä ilmassa 1800 astetta vaakasuunnassa ja kolmea volttia pystysuunnassa. Tietenkin ahdasmieliset lumilautailijat (itsekin lasken, joten ihan pelkästään lajin tuntemattomuuden piikkiin minun mielipidettäni ei voi pistää) valittavat vaikka kuinka paljon kuinka tämä ei muistuta lumilautailua ollenkaan. Aitous sikseen, tämä on oikeasti todella hauskaa

SSX:n yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on laskijan boostaus. Ruudun oikeassa laidassa oleva mittari täyttyy aina kun pelaaja tekee temppuja. Alkuperäisessä pelissä tämä vain nopeutti laskijaa, mutta SSX Tricky vie tämän vieläkin pidemmälle. Kun boost-mittari on täynnä, laskija saa hetkellisesti supertemput käyttöönsä. Jokaisella laskijalla näitä Über-temppuja on viisi. Temppujen teemoja on haettu selvästikin motocrossista, rullalautailusta, breakdancesta ja muista samankaltaisista lajeista. Laskija saattaa esimerkiksi irrottaa siteet laudasta, pyörittää sitä huimasti käsissään ja laittaa sen takaisin jalkoihin. Iso ilmalento tähän tietenkin tarvitaan, mutta pisteet ovat sen arvoisia. Toki alkuperäinen vauhdin lisääminen on vieläkin mukana. Tämä ajaa pelaajan tekemään temppuja myös laskukisoissa. Lisävauhdilla taas saa tehtyä entistä parempia temppuja, joista saa vieläkin enemmän boostia ja kierre vain jatkuu.

Pelimuotoja on kolme: Freeride, Single Event ja World Circuit. World Circuitissa valitaan yksi pelin kahdestatoista (joista puolet on uusia) hahmosta ja yritetään nostaa lautailija aloittelijasta mestariksi. Laskijat eivät ole oikeita, saatikka normaaleja, vaan ovat hyvin linjassa muun sisällön kanssa. Kilpailut jaetaan kahteen eri luokkaan. Showoffissa keskitytään temppujen tekemiseen, kun taas Race-moodissa pelkkään laskemiseen. Showoffin jippona on radoilla olevat kertoimet, joilla tempuista saatavat pisteet kertoutuvat jopa viisinkertaisiksi. Racessa taas kilpailee kuusi laskijaa samaan aikaan. Uutena ominaisuutena jokaisella laskijalla on "suhteet" toiseen laskijaan. Prosentteina kuvattava viha lisääntyy aina kun kanssakilpailijoihin törmää tai heitä mäiskii. Neutraalit laskijat eivät tee vielä mitään erityistä lähietäisyydellä, mutta hieman vähemmän ystävällisillä kavereilla on heti nyrkit ojossa. Kilpailuissa menestyminen antaa laskijalle pisteitä, joilla nostetaan laskijan tasoa. Hyvät suoritukset palkitaan myös uusilla laudoilla, joita on 12 jokaisella laskijalla. Single Event ja Freeride ei yllätä. Single Eventissä pelataan yksi World Ciruit -tyylinen kilpailu, tosin mitään palkintoja ei voi saavuttaa. Freeride on myöskin sitä samaa, tosin ilman aikarajaa tai kanssakilpailijoita. Kaksinpeli toimii Single Eventin ehdoilla, eli ei tarjoa mitään uutta tai mullistavaa.

Pettymys tulee viimeistään uusien ratojen lukumäärässä. Niitä on vain kaksi! Vaikka vanhojen ratojen uudistuksien pitäisi olla kattavat, ei se kuulosta ollenkaan lohduttavalta SSX:n puhki pelanneelle. Mutta onneksi uudistukset eivät olekaan pelkkää mainospotaskaa. Joitakin ratoja on todellakin uudistettu niin paljon, että niitä ei meinaa tunnistaa alkuperäisiksi. Toinen uusista radoista on hieman hengetön ja tavanomainen SSX-rata, mutta uusi, jäinen Alaska on oikein onnistunut. Kaikista vanhoihin ratoihin kohdistuneista uudistuksista minä en ainakaan pidä, esimerkiksi missä on Elysiumin lopun kieppi? Kokonaisuudessaän radat ovat kuitenkin vaihtelevia ja onnistuneita. Teemat vaihtelevat suurkaupunkien katujen ja japanilaisen konekummajaisen välillä. Erilaisia reittejä ja oikoreittejä on niin paljon, että jokaista rataa saa varmasti pelata paljon ennen kuin kaikki niksit on opittu.

Vanha ei jaksa innostaa

Grafiikka jatkaa samaa linjaa muun sisällön kanssa, eli lähes mitään ei ole uudistettu. Vuosi sitten PS2:n julkaisun yhteydessä SSX oli todella kauniin näköinen. On sanomattakin selvää, että vuoden päästä julkaistava peli lähes samoilla grafiikoilla ei tee samanlaista vaikutusta. Kuitenkin aika on ollut SSX:lle armollinen eikä Trickyn pidä mitenkään hävetä ulkokuortaan, kyllä niitä rumemman näköisiä pelejä PS2:lle ilmestyy tälläkin hetkellä. Oikeastaan ainoa asia, joka alkuperäisessä pelissä grafiikan osalta häiritsi, oli luvattoman usein tippuva ruudunpäivitys. Valitettavasti framerate ei nytkään pysy ihan tasaisessa 50:ssä. Nykiminen ei kuitenkaan ole läheskään niin pahaa eikä sitä tapahdu niin usein, mutta luulisi että jos grafiikkaan ei vuodessa tehdä käytännössä mitään uudistuksia, saataisiin edes ruudunpäivitys tasaiseksi. Muutoin grafiikka on sitä samaa hienoa efekti-ilotulitusta, mitä se SSX:ssäkin oli. Radat sopivat ulkoasultaan hyvin siihen samaan tulevaisuusteemaan, miltä itse pelikin tuntuu. Ratojen varsilla paukkuvat ilotulitteet ovat vieläkin komeaa katseltavaa.

SSX:n svengaavat musiikit ja äänet ovat edelleen tallella. Vaikka minuun ei tämänkaltainen dance/hip-hop/funk/mikälie -musiikki iskekään, se sopii SSX Trickyn rentoon tunnelmaan täydellisesti. Yli 20:n biisin soundtrackilta nimekkäimpänä
artistina voisi mainita hip-hop -legenda Run DMC:n. Musiikit miksataan hienosti lennosta kesken pelin, mikä tekee niistä vieläkin parempia. EA on hankkinut laskijoiden ääninäyttelijöiksi ison liudan alan ammattilaisia, kuten esimerkiksi laulaja Macy Greyn, näyttelijät Lucy Liun (Charlien Enkelit -elokuva) ja David Arquetten (Scream-trilogia). Hyvät ääninäyttelijät tilanteisiin sopivine kommentteineen sopivat hyvin musiikkien joukkoon. Mikäli omistaa nykyaikaisen vahvistimen, SSX Trickystä (niin kuin muistakin EA:n peleistä tulevaisuudessa) saa ulos DTS-ääniä. Valitettavasti oma avuton vahvistimeni 80-luvulta ei tätä tukenut, joten sen testaaminen ei onnistunut, mutta ilmeisesti tämä toimii hienosti.

Jippii, taas ekstroja

Pelintekijät ovat ilmeisesti vihdoin keksineet käyttöä DVD:n tarjoamalle ylimääräiselle tilalle. Hieman yli kuukausi sitten ilmestyneen Silent Hill 2:n tapaan SSX Trickyyn on ängetty materiaalia pelin teosta. Monesta erillisestä dokumentista koostuvassa DVD-osuudessa selvitetään muun muassa ratojen suunnittelua ja kerrotaan taustatietoa miksi SSX:stä ei tullut tavallista, "tylsää" lumilautailupeliä. Myöskin pelin ääninäyttelijöitä haastatellaan ja jukebox-osuudessa voi kuunnella pelin musiikkeja. Ainakin minua tällaiset dokumentit kiinnostavat. Toivottavasti tämänkaltainen trendi jatkuu ja pelaajat saavat nauttia näistä myös tulevaisuudessa.

Harkitse ennen kun ostat

SSX Tricky on hieman omituinen tapaus. Hyvän pelin rakennetta ei ole hukattu, vaikka grafiikka ei olekaan enää niin upean näköistä eikä uutuuden viehätyskään enää iske samalla tavalla. Vaikka ratoja on vain kaksi uutta, jaksaa vanhojakin pelata mielellään, kiitos lukuisien uudistusten. Uudet Über-temput lisäävät myös mielenkiintoa, eivätkä DVD-ekstratkaan ole pahasta. Mikäli SSX jäi viime vuonna jostain syystä ostamatta, tai olet PS2:n saanut vasta myöhemmin, on SSX Tricky yksi lukuisista pakkohankinnoista. Jos omistat alkuperäisen SSX:n, kannattaa Trickyyn suhtautua pienellä varauksella, sillä tylsistyminen saattaa iskeä nopeasti. Sopii vain toivoa, että ensi vuonna samaan aikaan kaupan hyllyltä ei löydy SSX 2003:a minimaalisilla uudistuksilla...

Tricky, it's tricky...

Alkuperäinen SSX jäi minulta PS2n mukana tullutta demoa lukuunottamatta välistä, joten korjasin virheeni ja haalin käsiini SSX Trickyn. Pienen uudelleenopettelun jälkeen homma alkoi jälleen luistamaan.

Itse tykästyin SSX Trickyn hiotummalta vaikuttavaan tyyliin, pelissä tuntuu olevan asenne kohdallaan. Temppuja on pelissä tarpeeksi ja pelissä on pelattavaa ihan kohtuullisesti. Peli on oikeasti hauska, vauhtia tuntuu olevan paikoitellen liikaakin ja temput lisäävät hauskuutta entisestään, varsinkin jos sen superkombon saa tuotua alas juuri ajoissa.

Peli on hyvin hiottu kokonaisuus, DVD-ekstrat täydentävät mukavasti jo hyvältä vaikuttavaa peliä. Laskettelijoiden tyylisuunnittelu on onnistunutta, oma henki ja asenne käy ilmi jokaisesta hahmosta erikseen, niin graafisesti kuin loistavien ääninäyttelijöiden osalta. Pelin soundtrack on mainiota tavaraa, itselleni korvaan tarttui heti Rasmuksen "Peaktime". Uutena pelaajana tietysti kaikki radat tuntuvat uusilta, mutta ainakin minusta Elysium Alps oli parantunut uudistusten myötä. Harmi vain, että itse kyllästyin peliin nopeasti, homma kun tuntui olevan orjallisen samaa kaikilla laskettelijoilla eikä eroja oikein tahtonut löytyä.

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos SSX on vaikuttanut hauskalta mutta jäänyt väliin, on SSX Tricky ehdottoman hyvä hankinta. Olen samaa mieltä, että ennestään SSXn omistavan henkilön ei luultavasti kannata hankkia SSX Trickyä, niin samaa se on.

9-