Silloin vanhaan hyvään aikaan
Super Ghouls 'n Ghosts on kieltämättä hyvin outo lintu Game Boy Advancen kattavassa pelivalikoimassa. Mielenkiintoisena ilmiönä tätä Capcomin uutukaista pelatessa tekee mieli heittää konsoli suoraan päin lähintä seinää. Ilman pienintäkään liioittelua voin suoraan sanoa, että tämä Super Nintendolla alunperin vuonna 1991 julkaistu tuotos on yksi vaikeimmista ikinä julkaistuista videopeleistä. Nykyhetken ihmisten ollessa tottuneita helppoihin, välianimaatioilla ja loppumattomilla elämillä täytettyihin julkaisuihin, Ghouls on kuin isku suoraan päin kasvoja. Se on oikeantyyppinen herätys kaikille meille, joiden pelitaidot ovat vuosien saatossa päässeet pahasti ruostumaan.
Ghosts on sivulle vierivä toimintapeli, jossa pelaaja ohjaa syrjäytettyä Arthur-nimistä kuningasta taistelussa pahoja demoneita vastaan. Arkuista nousevia zombeja ja muita epämiellyttäviä mönkijöitä pääsee tappamaan kaikkiaan kahdeksassa eri tasossa. Tämä on enemmän kuin tarpeeksi, koska kokeneemmiltakin videopeliveteraaneilta menee helposti sormi suuhun tämän miehekkään räiskintäeepoksen parissa. Valikoista säädettävällä vaikeusasteellakaan ei liiemmin ole merkitystä. Vihollinen on joka tapauksessa valtavan ylivoimainen, kentät täynnä mitä moninaisempia ansoja ja päähahmoa kuljettava vakioambulanssi on jo lähtövalmiina kohti sairaalan teho-osastoa.
Juonella ei paljoakaan herkutella. Tärkeintä on selvitä hengissä maaliin asti. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska sankarina häärivä Arthur kestää vain kaksi vaivaista osumaa. Ensimmäinen kosketus vastustajaan johtaa päähahmon seikkailuun pelkät kalsarit jalassa. Näkymä on huvittava, mutta hymy hyytyy nopeasti seuraavan kirveeniskun lähettäessä pelaajan takaisin tason alkuun. Asiaa ei myöskään auta se kylmä fakta, että laajasta asearsenaalista huolimatta pelaaja voi käyttää vain yhtä tuhovälinettä kerrallaan. Asetta voi vaihtaa keräämällä uuden tappovärkin esimerkiksi kuolleilta vihollisilta. Vaihtoehtoisesti uusia pyssyjä, kirveitä ja muita tuhon välikappaleita voi poimia mukaansa myös kenttiin asetelluista arkuista.
Hermojaraastavaa vaikeutta
Originaalin Super Nintendo -version lisäksi tekijät ovat laittaneet mukaan uuden remix-moodin, jossa pelaajan miehekkyyttä ja hermojensietokykyä testataan oikein tosissaan. Tässä GBA-käännöksen arvoa nostavassa muodossa pelin alkuperäiset SNES-tasot korvataan muilla sarjan versioiden kentillä. Aiempia osia pelanneiden veteraanien mieltä lämmittävät varmasti ainakin legendaarisista arcade- ja Mega Drive -editioista otetut tasokokonaisuudet. Ensimmäisen varsinaisen kentän läpäisyn jälkeen peli jakautuu kolmeen eri reittiin. Pelaajan kulkeman tien määrää se panssariluokka, jolla ykköstason on hetkeä aiemmin läpäissyt. Vihollisten täyttämistä kentistä löydettävät rintapanssarit parantavat päähahmon kestävyyttä ja aseistusta, joten mitä parempi käytössä oleva suoja on, sen vaikeampia tulevat kentät ovat. Tätä kaavaa toteuttaen sinälläänkin jo uskomattoman haasteellinen kokonaisuus saa täysin uusia ulottuvuuksia.
Tekijät ovat hieman helpottaneet yksinpelikampanjan läpäisyä laittamalla mukaan aina hyödyllisen paristotallennuksen. Omat tilastonsa voi pelastaa muistiin milloin tahansa. Tämä on erittäin tervetullut uudistus, koska aiemmat sarjan tittelit vaativat koko pelin läpäisyä suoraan yhdeltä istumalta. Tuore tuulahdus tulee enemmän kuin tarpeeseen huolimatta siitä, että kentät eivät ole järin interaktiivisia kokonaisuuksia. Rotkojen ja ansojen sijainnin sekä vihollisten käyttäytymisen opeteltuaan pelistä tulee huomattavasti helpommin sisäistettävä kokonaisuus. Kuluneen sanonnan mukaisesti harjoitus tekee mestarin.
Turhautuminen iskee kuitenkin helposti etenkin originaalin SNES-moodin tasoissa. Tekijät ovat laittaneet peliin automaattisen tuplahypyn, jonka käyttö on myös pakollista tasoja läpäistäessä. Ongelmana on kuitenkin vain se, että uudelleensikävät viholliset ilmestyvät usein juuri pelaajan hyppyreitin varrelle. Tämä aiheuttaa turhia äkkikuolemia, joiden myötä sadattelu ei ole mitenkään harvinainen mielenilmaisu peliä ensi kertoja kokeiltaessa. Haastetta tosiaan löytyy, ehkäpä liiaksikin asti. Vanhan koulukunnan pelattavuutta ihannoivat saavat kuitenkin Ghoulsia pelatessaan nostalgisia takaumia vanhoista hyvista ajoista, jolloin miehet ja pelitaidot olivat silkkaa rautaa.
Old school -voimaa
Käännöksessä on kuitenkin tapahtunut muutamia pieniä lapsuksia. Vaikka peli näyttää paikoin jopa tyylikkäämmältä kuin Super Nintendo -esikuvansa, niin grafiikkamoottorin ruudulle vyöryttämät valtavat erikoisefektit ja loppumattomana virtana vastaan rynnivät vihollismäärät aiheuttavat paikka paikoin harmittavaa ruudunpäivityksen tippumista. Pelattavuuden kannalta kyseessä ei ole mikään kovin vakava ongelmavyyhti, mutta silloin tällöin tapahtuva hidastuminen on joka tapauksessa huomattavaa.
Kehuja ansaitsee sensijaan mainio ääniraita, joka on kekseliäs sekoitus edellisten versioiden päähän soimaan jäävistä melodisista sävelmäkokonaisuuksista. Jokaiseen tasoon erikseen sovitettu musiikki tekee auraalisesta harmoniasta jokseenkin täydellistä. Käännöstyö on tällä saralla virheetöntä, ja muutama mukaan eksynyt remix-kappalekin kuulostaa sopivan toiminnalliselta ylimiehekästä yleistunnelmaa ajatellen. Potentiaalia löytyy myös lennokkaista ääniefekteistä, jotka nostavat tunnelmaa GBA:n jossain määrin rajoitetusta ääniominaisuuksista huolimatta. Fiilis on katossa epäkuolleiden päiden vieriessä lattialla mahtipontisen musikaalisen kokemuksen siivittämänä.
Heti alusta lähtien Super Ghouls 'n Ghosts on tuttua tavaraa sarjan aiempia osia pelanneille. Pelimekaniikka ei ole järin monisäikeistä ja tasotkin koostuvat lähinnä monotonisesta juoksemisesta. Capcom on kuitenkin tehnyt todellisen kulttuuriteon tuodessaan näinkin legendaarisen tuotoksen pahaa-aavistamattomien pelaajien iloksi ja suruksi. Suorastaan shokeeraavan korkealle nostettu vaikeusaste aiheuttaa väkisinkin muutamia negatiivisia tunteenpurkauksia, mutta addiktiivinen pelattavuus auttaa Ghoulsia nousemaan lukuisten kilpailijoidensa yläpuolella. Täydellistä keskittymistä, taukoamatonta toimintaa ja kunnon haastetta kaipaavat löytävät Ghouls 'n Ghostista kaipaamansa elämyksen. Meille muille kyseessä on oiva mahdollisuus hioa ruosteeseen päässeitä pelitaitojamme.
