N-Gagen autopelien kärki ei ole ollut leveä, mutta sitäkin terävämpi. Ideaworks3D:n viime vuoden joulumarkkinoille kyhäämä Colin McRae Rally 2005
onnistui yllättämään rallin ystävät mainiolla ohjauksellaan, hyvällä
ratasuunnittelulla ja erinomaisilla verkkopeliominaisuuksillaan. Nyt
samainen pelikehittäjä yrittää uusia viimevuotista yllätystään, joskin
hieman erilaisin vahvuuksin. System Rushissa
on tärkeässä osassa hurja vauhti ja omaperäinen pelimaailma.
Valitettavasti nämä vahvuudet eivät pääse loistamaan N-Gagen raudalla.
3, 2, 1, Haxorz!!1
System Rushin pääpelimuotona toimii tarinamoodi, jossa pelaaja
istutetaan hakkerin ohjaksiin. Tällä kertaa kyse ei olekaan
murtautumisesta servereille nettiyhteyden ja näppäimistön avulla, vaan
pelaaja saa käyttöönsä useita erilaisia aluksia, jotka matkaavat
tiedonvaltatiellä. Kirjaimellisesti kyse on kilpa-ajosta, jossa
servereillä kilpailevat pahis-hakkerit tulisi jättää kakkoseksi. Vain
ykkössijan nappaamalla matka kohti suurempaa päämäärää voi jatkua.
Sinänsä System Rushin idea kuulostaa vähintäänkin kiinnostavalta, mutta
käytännön tasolla tätä ei korosteta tarpeeksi. Peli tuntuu nimittäin
vain futuristiselta kilpa-ajolta, jota käydään retrohenkisissä
ympäristöissä hieman N-Gagen ilmaispeli Snakesin tapaan.
Kuten F-Zerossa ja WipeOutissa,
alukset leijuvat myös System Rushissa hieman ilman päällä. Tämän takia
ajokkien käyttäytyminen on perinteisiin menopeleihin verrattuna
erilaista: esimerkiksi mutkissa sivuluisu on tärkeä elementti.
Samankaltaisuuksia löytyy myös kaasun käytöstä, sillä käytännössä koko
ajan ajetaan nasta laudassa. Asia on johtanut siihen, että edes
jarrulle ei löydy omaa painiketta, vaan ajokkia hidastetaan
yksinkertaisesti kaasua nostamalla. System Rushissa jarrun on korvannut
nappi, jolla voi aktivoida radan varrelta poimittuja esineitä. Näiden
joukosta ei mitään ihmeellisyyksiä löydy, sillä tavarat koostuvat
lähinnä perinteisistä boosteista ja suojakilvistä. Vihulaisia tuhoavia
raketteja ei ole käytössä, sillä vastustajista voi päästä eroon niiden
perässä roikkumalla. Tällöin oman ja vastustajan ajokin välille
muodostuu sähköjännite, jota tarpeeksi pitkään ylläpitämällä toisen
menopeli räjähtää. Tämä onkin erittäin kekseliäs ratkaisu, joka antaa
kilpa-ajoon oman lisämausteensa.
Ristiriita, ratkaisu, epäonnistuminen
Perinteisesti futuristissa kaahailuissa koukkuna on ollut perverssin
vaikea vaikeustaso ja tarkka alusten ohjaaminen. Koska System Rush on
tarkoitettu kevyeksi taskupeliksi, ei kaahailussa ole voitu käyttää
vanhoja hyviksi havaittuja keinoja. Tämä on johtanut siihen, että radat
ovat melko helppoja, eikä vaikeustasollakaan loppujen lopuksi juhlita.
Osa haasteista voi muodostua hyvinkin hankaliksi, mutta on perin
eriskummallista, että kerran ohitettu vastustaja ei pääse enää millään
ihmispelaajan edelle. Siispä kerran päästyään ykköseksi, ei
voittokamppailun eteen täydy tehdä kovaa työtä. Myöskään leveät ja
melko helpot radat eivät tunnu istuvan peligenren mittapuihin niin
millään, sillä kilpa-ajo on parasta kylki kylkeä vasten ahtaissa
tiloissa. Puutetta on pyritty korjaamaan tekemällä yksi pelin viidestä
maailmasta ahtaaksi kouruksi, jonka pohjalla alusta on todella vaikea
ohjata. Kyseessä onkin valopilkku muiden ratojen joukossa.
Yksi osa-alue, jolla System Rush loistaa, on elinikä. Vaikkei
tarinamoodi ole kerronnallisesti kovin kummoinen, löytyy pelattavaa
onneksi senkin edestä. Pelin viisi maailmaa, jotka teemoiltaan eroavat
toisistaan todenteolla, tarjoavat kukin viisitoista kisaa. Näin ollen
kilpailujen määrä kohoaa 75:een. Vaikkei pelikokemus nousekaan
futurististen kaahailujen kärkeen, jaksaa System Rushia tahkota silti
tunnin toisen jälkeen. Vielä kun mukaan on laitettu
verkkopeliominaisuus Shadow Racing -ominaisuudella varustettuna, voi
ahkera pelaaja saada kulutettua pelin parissa hyvinkin pitkät tovit.
Harmi sinänsä, etteivät toisten ihmispelaajien haamuautoja vastaan
ajetut kisat kohoa samanlaiseksi taisteluiksi sadasosista kuin muuan
Colin McRae Rally 2005:ssä. Silti pisteet on annettava onnistuneesta
verkkopelimoodista.
Harmaaseen massaan
Audiovisuaalisesti System Rush ei häikäise johtuen retromaisesta
vektoriteemasta. Kunnianosoitus on annettava kuitenkin omaperäisestä
ulkoasusta. Pelin ääniefektit eivät onnistu yllättämään, vaan pikemmin
ne jäävät hieman kaivelemaan mitättömyydellään. Sen sijaan musiikit
ansaitsevat kädenpuristuksen, sillä tarjolla on perinteistä
konejumputusta, joka sopii futuristiseen kaahailuun erinomaisesti.
Pääasiassa audiovisuaalinen maailma tekee onnistuneesti tehtävänsä,
mutta välillä laahaava ruudunpäivitys häiritsee intensiiviseksi
kohoavaa kilpa-ajoa. Juuri tämän genren kohdalla tekninen puoli ei
saisi takkuilla, sillä pahoissa paikoissa ohjaaminen saattaa olla
hyvinkin tarkkaa puuhaa. Onneksi kuitenkin laahausta esiintyy vain
melko harvoin, eikä siitä ole täten järin suurempaa haittaa.
System Rush ansaitsee kunnianosoituksen sen rohkeasta yrityksestä
muuttaa lajityyppiä kohti rennompaa kilpa-ajoa. Valitettavasti
Ideaworks3D on kuitenkin epäonnistunut tehtävässään siitä huolimatta,
että tiimi on osoittanut jo kykynsä ajopelien kehityksessä. Peli ei
kuitenkaan ole täysin kehno vaan pikemmin turhan keskinkertainen.
System Rushin pelaaminen on melko mukavaa, mutta suureksi viihteeksi se
ei missään vaiheessa nouse. Futurististen kaahailujen ystävien
kannattaakin suosiolla pitäytyä F-Zeron ja WipeOutin parissa, mikäli
viimeisille metreille asti jatkuva kilpailu mestaruuksista ja voitoista
innostaa.
