Seikkailupelirintamalla on ollut melko hiljaista aina LucasArtsin kulta-ajan jälkeen. Toisinaan muutamat tahot ovat yrittäneet potkia eloa tähän kuolleeseen genreen pelaajien kyllästyttyä massatuotantopeleihin, kuten ainaiseen räiskintään ja kaahailuun. Viime aikojen yrityksistä mainittakoon konsoli- ja PC-puolen kehuttu Fahrenheit, ja nyt seikkailupelirintamalle yrittää DS:n Another Code: Two Memories.
Tuplanäytön draamaa
Pelin päähenkilö Ashley sai elinikäiset traumat nähtyään kolmevuotiaana äitinsä surman. Tämän koommin hän on elellyt tätinsä suojissa. Nyt 11 vuotta myöhemmin Ashley lähtee täteineen etsimään isäänsä salaperäiselle Blood Edwardin saarelle saatuaan tältä kutsun. Simppeli sukukokous muuttuu kuitenkin täysiverisen murhamysteerin selvittelyksi välittömästi, kun Ashley astuu täteineen saaren maaperälle.
Ashleyn liikuttaminen tapahtuu pääsääntöisesti kosketusnäytöllä, jolla näkyy kolmiulotteinen pelimaailma. Ylänäytöllä taas esitetään sen hetkinen alue yksityiskohtaisena maalauksena, josta sitten etsitään johtolankoja. Alueita tutkitaan liikuttelemalla ruudulla kursoria mielenkiintoisten kohteiden päälle. Saman voi hoitaa myös kosketuskynällä, mutta jostain syystä kosketusohjausta ei ole tehty niin hyvin kuin mahdollista: kun jotain intressiä painaa, tämä ei suoraan tutki kohdetta, vaan ainoastaan tuo kursorin kyseiseen paikkaan uutta kaksoisklikkausta varten. Pikkujuttu, mutta tämän turhan kankeuden takia kosketusohjaus ei tunnu lainkaan niin näppärältä kuin se voisi olla. Aluksi jopa mietin onko DS:ni rikki, kun näyttö ei olevinaan vastannut kosketukseen kunnolla. Tärkeistä kohteista Ashley saa jotain merkityksellistä selville, muista hän yleensä heittää jonkin turhanpäiväisen kommentin.
Juonta selitetään paitsi Ashleyn löytämien johtolankojen, myös lukuisten keskustelujen ja muistojen kautta, vaikka hahmoja ei olekaan kuin kourallinen. Tarina on melko yksinkertainen, mutta käytetty kieli ei ole sieltä aivan helpoimmasta päästä. Jonkinlainen englannin taito onkin melkeinpä vaadittava, että tarinasta voisi nauttia täysin. Seikkailu on jaettu kuuteen kappaleeseen plus loppunäytökseen, ja jottei juoni varmasti menisi keltään ohi, kaivetaan kappaleiden välillä esiin valtava pallo rautalankaa ja väännetään kaikki juonenkäänteet tarkasti selviksi. Ashleyn pohtiessa johtolankoja ja juonenkäänteitä aina ääneen, pelaajalle tulee jokseenkin kaikkitietävä olo – lähes kaiken kun on ehtinyt arvata ennen kuin Ashley alkaa edes aavistaa mitään.
Putkimainen pulmarata
Teoriassa seikkailu on saaren tutkimista johtolankojen toivossa sekä etenemisen estävien pulmien ratkomista. Käytännössä homma on kuitenkin lineaarista puzzlesta toiseen ravaamista, jossa pelaajalla on vain näennäistä valinnanvaraa. Ja mitä pulmiin tulee, tavoitteet vaihtelevat yksinkertaisesta vipujen pyörittelystä numerosarjojen selvittelyyn. Peli painottuu niin suuresti puzzleihin, että yksityiskohtiin meneminen paljastaisi aivan liikaa.
Kaikkia pulmia kuitenkin yhdistää helppous. Kun malttaa pitää silmät auki ja mielen kirkkaana, ei Another Coden pulmissa kauan nokka tuhise. Aivosolukkoa ei jouduta vaivaamaan kuin harvoin, sillä yleensä ratkaisut ovat melko itsestään selviä. Tässä tosin taitaa heijastua pelin seitsemän vuoden ikäraja. Mielenkiintoinen idea on Ashleyn kameran käyttö joidenkin pulmien ratkaisuissa. Vaikkei kameran käyttöä vaadita kaikkien pulmien ratkomiseen, joissain tapauksissa siitä on ihan vain hyötyä. Mitäs sitä turhaan opettelemaan koodisarjaa ulkoa, kunhan vain tajuaa näpätä siitä valokuvan. Sitten kun koodia ollaan syöttämässä, valokuva näkyy kätevästi kakkosruudulla.
Peli on audiovisuaalisesti hyvin nautittava kokemus. Kuvankauniita maisemia täydentää tunnelmallinen musiikki, ja symbioosi on nannaa aisteille. Hahmojen mangamainen piirostyyli toimii, eikä taiteellisesta suunnittelusta voi muutenkaan juuri valittaa.
Muisto vain
Another Code on hieno yritys herätellä seikkailupeligenreä jälleen henkiin, ja se ansaitsee hatunnostonsa täysin. Valitettavasti pelkkä yritys ei aivan riitä. Tunnelmallinen seikkailu kompastuu latteahkoon tarinaan, helppoihin puzzleihin sekä aivan liian lyhyeen kestoon. Ensimmäisen peluukerran neljä tuntia ja rapiat tuntui aika vähältä kun otetaan huomioon että kyseessä on täysihintainen peli. Toinen läpipeluukerta muuttaa joitain pikku yksityiskohtia, mutta tämäkään ei paljon pelasta. Another Code: Two Memories on tuoreutensa ja erilaisuutensa vuoksi joka tapauksessa edes kertakokeilun arvoinen peli, jota uskaltaa suositella hieman erilaista pelikokemusta hakeville. Tosin vain jos budjetti ei ole tiukilla.
