Taivaallinen peli

Lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla mittareilla Heavenly Sword on mestariteos. Graafisesti ja draamankerronnallisesti se nostaa riman korkeammalle kuin mitä videopeleissä on aiemmin nähty. Teknisesti se esittelee ratkaisuja, joita ei ole ennen käytetty edes elokuvissa. Pelimekaanisesti sen taistelujärjestelmä on tuore ja huippuunsa hiottu. Vain kuuden tunnin mittainen seikkailu on ohitse yhdeltä istumalta, mutta se jättää jälkeensä halun palata Narikon, Kain ja pahan kuningas Bohanin maailmaan uudestaan. Hyvä elokuvan tavoin Heavenly Sword jää pyörimään mielen taka-alalle elävine hahmoineen ja vaikuttavine tarinoineen.

Heavenly Sword kertoo tarinan Taivaan miekkaa vartioivasta klaanista, ja sen päällikön Shenin tyttärestä Narikosta. Maata raiskaava kuningas Bohan haluaa miekan haltuunsa keinoja kaihtamatta. Klaanin lähtiessä pakenemaan Bohanin joukkoja, Nariko saa miekan kantaakseen. Pako päättyy kuitenkin kuin seinään, ja epätoivon hetkellä Nariko tekee jotain, mitä kukaan kuolevainen ei saisi tehdä: hän nostaa miekan taistelussa toista ihmistä vastaan. Taivaan miekan käyttäminen tarkoittaa kuolemantuomiota kantajalleen, joten Narikolle jää jäljelle vain yksi tehtävä ennen kuolemaansa: hänen täytyy kostaa Bohanin pahat teot ja pelastaa mahdollisimman suuri osa ystävistään.

Miekan tarina

Heavenly Swordin kehittäminen aloitettiin jo ennen kuin ensimmäisiä huhuja PS3:n tulemisesta edes alkoi liikkua. Kehitysalustana olivat tuon ajan tehokkaimmat PC:t, ja pelin moottori suunniteltiin alusta alkaen niin järeäksi kuin Ninja Theoryn perustajat Nina Kristenssen ja Tameem Antoniades uskalsivat kuvitella. Heidän tavoitteensa oli luoda todellinen seuraavan sukupolven peli, ja uusi sukupolvi tarkoittaisi tässä tapauksessa elokuvallisen kerronnan lopullista läpimurtoa videopelimaailmassa.

Todellinen onnenpotku kehitystiimille oli törmääminen Sormusten herra -trilogiasta ja King Kongista tuttuun Andy Serkisiin. Klonkun ja jättiläisgorillan esittäjänä mainetta niittänyt näyttelijä esitteli Ninja Theoryn ja uusiseelantilaisen tehostepaja Weta Digitalin toisilleen. Yhteistyö on tuottanut hedelmää mullistavan kuvaustekniikan ja sen avulla tuotettujen välivideoiden muodossa. Näyttelijät eivät enää lainanneet vain ääniään valmiiksi animoiduille hahmoille, vaan heidän liikkeensä, eleensä, ilmeensä ja puheensa tallennettiin reaaliaikaisesti kuudellakymmenellä kameralla. Ääninäyttelemisestä oli siirrytty johonkin paljon suurempaan.

Käsikirjoituksesta vastaa Antioniadesin ja Serkisin lisäksi aiemmin sci-fi-novelleja kirjoittanut ja pelikäsikirjoitusten laadun kohottamista advokoinut Rhianna Pratchett. Heavenly Swordissa ei näykään pelikäsikirjoitusten yleisiä helmasyntejä, kuten kornia dialogia tai keinotekoisia juonenkäänteitä, vaan lopputulos on hillityn tyylikäs ja ytimekäs. Hyväkään teksti ei herää eloon ilman asiansa osaavia näyttelijöitä. Anna Torv tekee hienoa työtä kohtalonsa tuomitsemana Narikona, ja Lydia Baksh on hurmaavan sekopäinen Kai. Peli on kokonaisuudessaan käännetty suomeksi, ja dubattu versio toimii, vaikka siitä puuttuukin alkuperäisversion dramaattinen terävyys.

Muutenkin esimerkillistä äänimaailmaa täydentää Nitin Sawhneyn säveltämä taustamusiikki, joka yhdistelee itämaisia ja eurooppalaisia vaikutteita elokuvamaiseen tyyliin. Ääniraita vaihtelee rauhallisista puhallinmelodioista eeppiseen paukkeeseen, mikä viimeistelee tunnelman. Ainoa kauneusvirhe muuten niin täydellisessä pelissä liittyy loppukohtauksen sinfoniseen taustaan, joka ei tyylillisesti sovi yhteen kaiken muun pelissä kuultavan kanssa.

Aseiden käyttö

Heavenly Sword ei kuitenkaan loista pelkästään tuotantoarvoissa. Kaiken ytimenä on peliä varten luotu taistelujärjestelmä, joka perustuu kolmeen asentoon ja niissä tehtäviin liikesarjoihin. Narikon kantamaa ja hänet kiroavaa Taivaan miekkaa voi käyttää kolmella eri tavalla: yhtenä valtavana tai kahtena pienempänä sapelina, tai ketjujen päissä kieppuvina terinä. Näistä syntyvät voima-, nopeus- ja kaukoasennot, joilla vihollisia pystyy rankaisemaan lähellä ja kaukana. Torjuntanappia ei ole, vaan Nariko torjuu automaattisesti häneen kohdistuvat hyökkäykset, mutta vain jos seisoo oikeassa asennossa. Mikäli kaksi vihollista on hyökkäämässä eri tyylejä käyttämällä, ainoa ratkaisu on olla jossain muualla, mikä käy helposti oikeata ohjainsauvaa heilauttamalla.

Tarkkaan ajoitukseen perustuvilla vastahyökkäyksillä ja oikeaan rytmiin tehdyillä napinpainallussarjoilla saa Narikon kiihdytettyä hurjaan veribalettiin, jolloin suuremmatkaan vihollisjoukot eivät häneen pysty. Tarkkaavaisuutta vaaditaan etenkin pomotaisteluissa, joissa kuningas Bohanin kätyrit Lentävä kettu, Whiptail ja Torakka pyrkivät vuorollaan riistämään pahan kuninkaan hamuaman miekan Narikon kuolleista käsistä.

Toisena pelattavana hahmona nähdään itsensä kokoista varsijousta kantava Kai, joka tekee selvää päälle rynnivistä vihollisjoukoista maaliinohjautuvilla vasamillaan. Ammuskelun erikoisuus on nuolen saattaminen perille joko ohjainsauvaa tai liiketunnistusta käyttämällä. Heavenly Swordissa nähdään vihdoin toimivaa liikeohjausta, kun ammuksen suuntaa hienosäädetään Sixaxista kallistelemalla. Vaikka sauva on tarkempi, kallistusohjaus on immersiivisempi ja hauskempi.

Valtaosa Heavenly Swordin pelattavista osuuksista on taistelua. Nariko ja Kai liikkuvat vain pyrähdyksittäin taistosta toiseen, ja tarinaa kerrotaan elokuvamaisilla välivideoilla. Ongelmanratkontaa on vain nimeksi eikä toimintapelit joskus pilaavia tasoloikkaosuuksia lainkaan. Taistelu on se, minkä Ninja Theory osaa, ja mihin tässä pelissä keskitytään. Erinomaisesta rytmityksestä johtuen toiminta ei käy puuduttavaksi, vaan hengähdystauko koittaa aina ennen turhautumista.

Tekniikan kahdeksas ihme

Ensimmäisistä nähdyistä pelivideopätkistä alkaen Heavenly Swordia on rummutettu yhtenä näyttävimmistä peleistä koskaan, ja kun lopullisen teoksen saa käsiinsä, ei voi kuin yhtyä kuoroon. Kaikki häkellyttävän kauniista maisemista Narikon ihon epätasaisuuksiin on toteutettu uskomattomalla pieteetillä. Piirtoetäisyyksissä ei ole kitsasteltu, ja päälle vyöryvät vihollismassat peittävät valtavan maa-alan ilman havaittavaa ruudunpäivitysnopeuden putoamista. Erityisen henkeäsalpaavaa tämä on aivan loppupään kohtauksissa, joissa sankaritar tekee Bohanin armeijasta silppua sauronmaisella tehokkuudella. Voimiensa huipun saavuttaneen Narikon silmittömän tuhovoiman synnyttämää sadistista mielihyvää ei voi sanoin kuvailla.

Kaikki tämä on ohi noin kuudessa tunnissa, minkä vastapainona tarinan tiiveydestä ei ole tarvinnut tinkiä pätkääkään. Joka ainoa taisteluareena on oma ainutlaatuinen näyttämönsä tiellä ensimmäisestä linnakkeen puolustuksesta matkan päässä odottavaan vääjäämättömään finaaliin. Elokuvaohjaajan lailla Antoniades on tehnyt kipeitä leikkauksia poistamalla valmiita kohtauksia säilyttääkseen toimivan kokonaisuuden. Monissa muissa peleissä rytmitystä rikkoneet osiot on jätetty lopulliseen versioon, koska ne oli joka tapauksessa jo toteutettu, mutta Heavenly Swordissa moista kompromissia ei ole tehty. Ehkäpä poistetut kohtaukset julkaistaan myöhemmin ladattavina lisäosina.

Heavenly Sword on taideteos. Se on käsittämättömän hieno tuotos, joka jokaisen Playstation 3:n omistajan pitää kokea. Teknisesti se asettaa uuden mittatikun, johon PS3-pelejä voi jatkossa verrata, ja tarinankerronnallisesti se raivaa tietä uuden sukupolven videopeleille. Ninja Theory on lunastanut lupauksensa.