Vaarallisen kaunis maailma
Vertumnan planeetta on kaunis ja täynnä värejä – sekä yrittää aktiivisesti tehdä sinne laskeutuneiden ihmisten elämästä mahdollisimman vaikeaa. Vapaasti nimettävä päähenkilö on syntynyt avaruusaluksessa, ja kymmenenvuotiaana hän laskeutuu uuden planeetan pinnalle vanhempiensa ja muiden kolonistien kanssa.
Jo heti alusta asti tarinaa voi pelata kuten itse haluaa. Aika on jaettu kuukausiin, ja yksi aktiviteetti kuluttaa aikaa kuukaudella eteenpäin. Kun stressitaso nousee liian korkeaksi, täytyy rentoutua joko yleisessä tilassa, yhdyskunnan muurilla tai puistossa. Vaihtoehtoja aktiviteeteille on todella paljon, eikä kaikkea ehdi mitenkään saamaan täysille yhden elämän aikana. Onkin parempi keskittyä aina muutamaan tiettyyn osa-alueeseen kerrallaan ja kokeilla seuraavassa elämässä jotain uutta. Nämä aktiviteetit nostavat arvoja, jotka vaikuttavat korttipelin onnistumiseen.
Hahmoja on paljon, ja ne ovatkin yksi pelin vahvuuksista. Hahmotaide on uskomattoman kaunista, ja kaikilla on omat persoonallisuutensa, harrastuksensa ja unelmansa. Kaikkiin kiintyy jollain tasolla jo yhden elämän aikana – vielä enemmän, kun aloittaa elämän uudestaan ja valitsee muita keskusteluvaihtoehtoja.
I Was a Teenage Exocolonistin suurin mekaniikka on kuitenkin edellisten elämien muistaminen. Pelaajahahmo on tiettävästi ainoa ihminen, joka siihen kykenee. Ensimmäisen elämän aikana tästä ei ole hirveästi vielä hyötyä, mutta kun jatkaa, muistoja pystyy hyödyntämään yhdyskunnan elämän parantamiseksi.
Tässäkin on kuitenkin riskinsä. Jos mainitsee liian usein muistavansa pätkiä edellisestä elämästään, huolestuneet vanhemmat kärräävät lapsensa sairasosastolle tutkimuksiin. Peli loppuu, kun saavuttaa 20 vuoden iän, mutta epilogissa vielä kerrotaan, miten teini-iässä tehdyt päätökset vaikuttavat tulevaan: sitten ei muuta kuin vain aloitetaan uusi peli, tai tässä tapauksessa elämä, ja kaikki alkaa alusta.
Pientä toistoa tämäntyyppisessä pelissä on pakostikin, mutta kun kokeilee muita opiskelualoja, kaveeraa erilaisten tyyppien kanssa ja suuntaa toisenlaiseen tulevaisuuteen, elämään saa jo sillä erilaisuutta eikä pelaamiseen kyllästy.
I Was a Teenage Exocolonistiin saa käytettyä paljon aikaa tutkimalla, millaisilla tavoilla tarina haarautuu, ja Vertumnan planeetta on paljon muutakin kuin vain värikäs ja vihamielinen paikka uusia ihmisasukkaita kohtaan.
Simppeliä ja helppoa
Pelimekaniikka on todella yksinkertaista. Tilanteita edistetään korttipeleillä: pakkaa rakennetaan omien elämänkokemusten kautta. Jos kuitenkin kokee, että korttipelin pelaaminen vähentää pelimukavuutta, sen saa halutessaan pois päältä. Silloin tilanteet ratkaistaan sen pohjalta, millaiset arvot missäkin kategoriassa on. Korttipeli ei ole vaikea, mutta se vie kuitenkin aina omaa aikaansa pelaamisesta.
Peli pyörii PS4:lla todella sulavasti ja kevyesti, muutamilla isommilla alueilla esiintyy vain pientä nykimistä, mutta ei sellaista, että se jotenkin haittaisi pelattavuutta. Musiikki on todella kaunista ja tunnelmallista ja sopii asetelmaan todella hyvin.
Jos kaipaa hieman erilaisempaa simulaattoripeliä, I Was a Teenage Exocolonist on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Siitä löytyy jokaiselle pelaajalle jotakin, ja ihan kaikkien salaisuuksien ratkaisemiseen saa käytettyä aikaa useita tunteja: pelkästään loppujakin on 29 erilaista, joten työtä pelissä riittää.
