Videopelihalleista ja myöhemmin PlayStationeilta tuttua Tekken-pelisarjaa tituleerattiin aikoinaan Virtua Fightereiden ohella ensimmäiseksi 3D-taistelupeliksi eikä se ole tuolta polulta sittemmin eksynyt - ennen Tekken Advancea siis. Mukavana yllätyksenä tulikin, että uusien tuulien kokeileminen tuotti tällä kertaa hedelmää. Tekken Advance on kaikin puolin näppärä paketti niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, pikkupuutteistaan huolimatta.
Sarjansa pelkistyminen
Kaikkien aikaisempien Tekkenien liikkeet ja liikeyhdistelmät on saatu kahdesta lyönti- ja potkunapista. Nyt, Game Boy Advancen omatessa vain kaksi nappia olkanappeja lukuunottamatta, on Namcon täytynyt tehdä kompromisseja liikkeiden muodostamisen suhteen. Lyönneille ja potkuille on molemmille varattu vain yksi nappi, A ja B. Oikea olkanäppäin toimii heittonappina ja vasemmasta vaihdetaan hahmoa tag-moodeissa. Tietysti aiempien osien kaavaa oltaisi voitu seurata käyttämällä ylänappeja lisälyönti- ja potkunappeina, mutta erinäisistä itselleni tuntemattomista syistä nykyiseen ratkaisuun on päädytty. Heittonahan on nimittäin aina toiminut yhden lyönti- ja potkunapin yhtä aikaa painaminen, ja hahmon vaihtaminen oltaisi voitu sijoittaa vaikkapa Select-napin alle.
Kuten nappien puutteesta odottaa saattaa, on liikkeiden muodostaminen entistä yksinkertaisempaa, liikeyhdistelmistä puhumattakaan. Vähän ristiohjainta liikuttelemalla ja joko A:ta, B:tä tai molempia painamalla hahmo tekee niin erikoisliikkeen kuin toisenkin. Liikeyhdistelmät nojautuvat samaan tekniikkaan, mutta niitä tarvitsee vain painaa useampaa peräkkäin. Pelin harjoittelumoodissa niin liikkeitä kuin niiden yhdistelmiäkin voi harjoitella ja osa niistä on selitetään asialle varatussa liikelistassa.
Arcade-moodi toimii ikään kuin Tekkenin sydämenä. Tosin enää siinä ei ole sitä hohtoa kuin aiemmissa osissa, joissa sillä hankittiin kaikki lisähahmot ja hahmojen loppuvideot. Tekken Advancessa Arcade-moodi onkin harvinaisen tavoitteetonta, sillä läpäistyään pelin kaikilla hahmoilla, saa palkinnoksi yhden ainokaisen piilotetun hahmon. Mistään juonenkäänteistä videon tai tekstin muodossa on turha uneksia, vaan ruudulle lävähtää samantien lopputekstit. Yksinpelinä peliin tylsistyykin valitettavan nopeasti; silloin tällöin ehkä jaksaa kokeilla selviytymis- tai tag-taistelu -moodia, mutta se onkin suurinpiirtein siinä. Selviytymismoodissa taistellaan niin pitkälle samoilla energioilla kuin mahdollista ja tag-taistelu on tavallista Arcadea, mutta siinä valitaan poikkeuksellisesti kolme hahmoa, joita voi vaihdella kesken taistelun.
Pelin suurin anti onkin kaksinpelissä. Kavereiden kanssa mestaruudesta voi taistella niin tavallisen kaksintaistelun, tiimitaistelun kuin tag-taistelunkin muodossa. Harmi vain, että kaksinpeli vaatii kaksi pelikasettia.
Tehot irti Game Boy Advancesta
Kuten alussa mainitsin, on grafiikkapuoli kokenut uudistuksen. Hahmot ovat kaksiulotteisia, joskin äkkinäiseltä vilaukselta ne voivat vaikuttaa kolmiulotteisilta. Tekniikka onkin ollut, että kaikki hahmot liikkeineen on aluksi mallinettu kolmiulotteisiksi, minkä jälkeen niistä on otettu sarjoittain kuvia, jotka on tarkasti asetettu kaksiulotteiseksi animaatioksi. Tämä aiheuttaakin sen, että osa liikkeistä näyttää kulkevan sulavasti kuin veitsi voissa, kun taas jotkut vaikuttavat harvinaisen kankeilta. Kenttien "lattiat" ovat kuitenkin ihan kolmiulotteisia, joskin loputtomia ja täysin tasaisia. Ratojen kolmiulotteisuuden tarkoituksena onkin mahdollistaa liikkuminen neljään eri suuntaan.
Mutta mikä Tekken Advancessa todella ansaitsee suitsutusta, on sen äänet. Taistelun alkaessa käheä miesääni sanoo eränumeron ja ilmoittaa taistelun alkaneeksi huutamalla "Fight!". Musiikit ovat edeltäjiensä kaltaisia, tyyliltään vaihtelevia konesämpläyskappaleita. Vaikka niistä ei pitäisikään, niiden laatua ei voi haukkua kukaan. Myös lyöntien ja potkujen äänet on mallinnettu esimerkillisesti. Pelissä on siis puhetta, kunnon mäjäyksen ääniä ja perinteitä kunnioittavaa musiikkia. Äänipuolella on kaikki kohdallaan.
Genrensä kärkeä
Vaikka Tekken Advance ei aivan konsoli- ja kolikkopeliedeltäjiensä tasolle pääsekään, on se silti GBA:n luultavasti paras taistelupeli. GBA:n taistelupeliosasto kun kuitenkin käsittää vain Street Fighterit ja muut vastaavat toistensa kloonit, on Tekken Advance varsin virkistävää vaihtelua. Moitittavaa kuitenkin tulee piilotettujen ekstrojen puutteesta ja siten yksinpelin tavoitteettomuudesta. Grafiikka-, ääni- ja pelattavuuspuoli kuitenkin edustaa GBA:n kärkeä, joten pikkupuutteita ei edes huomaa. Ja vaikka yksinpelillä peli ei loistakaan, menee junamatka jos toinenkin kavereiden ja Tekken Advancen avulla varsin sutjakkaasti.