Rules suck!
Jalkapallopeleissä Pro Evolution Soccer -sarja on ollut kiistaton kuningas jo useamman viime vuoden ajan, ja realistisen jalkapalloilun ystäville se onkin käytännössä ainoa harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Tavalliset urheilupelit ovat viime vuosina kuitenkin saaneet rinnalleen vauhdikkaampia, räväkämpiä sekä epärealistisempia versioita tutuista ja turvallisista lajeista. Näissä peleissä mutkat on vedetty rankasti suoriksi ja keskitytty vain oleellisimpaan - hauskanpitoon. Jääkiekkorintamalla tätä genreä edustaa muun muassa NHL Hitz -sarja, jalkapallossa Sega Soccer Slam ja koripallopeleissä tykimmin donkkaa NBA Street. Kilpailu on kivaa, tuumivat Acclaimin pojat ja passittavatkin nyt kentälle oman extreme-versionsa jalkapallosta Urban Freestyle Soccerin muodossa.
Urban Freestyle Soccer heittää jalkapallon umpitylsät säännöt roskikseen heti kättelyssä: ei paitsioita, ei vapaapotkuja, eikä nurmen pinnassa itkua tuhertavia nyhveröitä. Kaikki on sallittua ja peli jatkuu törkeistäkin otteista huolimatta - puoliajan ja pelin päättymisen lisäksi peli pysähtyy vain maalista. Edellä mainittujen seikkojen takia peli on hengästyttävän nopeatempoista ja maaleja syntyy liukuhihnalta, joten ottelu on menetetty vasta peliajan täytyttyä. Sääntöjä on rukattu uuteen uskoon myös pelaajien osalta. Teemaan sopivasti joukkueet ovat erilaisia katujen herruudesta taistelevia jengejä, jotka ratkaisevat erimielisyydet aseiden paukuttelun sijaan futaamalla. Maalivahdista ja kolmesta kenttäpelaajasta koostuvat persoonattomat joukkueet eroavat toisistaan kuitenkin käytännössä vain vaatetuksen osalta, joten oman suosikkijoukkueen valitseminen on helppoa.
Joukkueen valitsemisen jälkeen astutaan areenalle ja aloitetaan rähinä. Pelimuodoista löytyy perinteisen pikapelin, harjoittelun sekä moninpelin lisäksi jengien välienselvittelyjä kuvaava Turf Wars, joka toimii myös pääpelimoodina. Pelaaja kiertää joukkueensa kanssa eri jengien hallitsemia alueita, ja voitokkaan ottelun jälkeen alue siirtyy pelaajan haltuun. Voitetusta ottelusta saa kokemuspisteitä, joilla voi parantaa joukkuetta muun muassa nopeuden osalta. Etäisesti mielenkiintoiselta kuulostava Turf Wars on valitettavasti vesitetty pahemman kerran. Eri pelit ovat toisistaan täysin irrallisia koitoksia, joiden pelaaminen ei eroa normaaleista pikapeleistä millään tavalla. Moninpeli pelastaa sentään jonkin verran ollen kaveriporukassa varsin viihdyttävä kokemus.
Dude! Check this out!
Nautittavan pelikokemuksen elinehto, toimivat kontrollit, on kunnossa. Syötölle, keskitykselle sekä laukaisulle on omat nappinsa ja juoksupyrähdys suoritetaan liipaisimella. Erilaisten temppujen suorittaminen hoituu yksinkertaisesti, esimerkiksi käyttökelpoinen seinäsyöttö joukkuetoverin tai seinän avustuksella on erittäin helppo suorittaa. Peliin pääsee nopeasti sisälle, mutta kaiken mahdollisen oppii noin tunnin pelaamisen jälkeen, joten hahmojen liikevalikoima ei ole järin monipuolinen. Katujalkapalloon olennaisena osana kuuluva sikailu on vedetty äärimmilleen miesten syleillessä asfalttia kilpaa, minkä takia meno muistuttaa lähinnä koululaisten liikuntatuntia.
Mukavana ideana onnistuneista syötöistä, taklauksista sekä maaleista jaetaan pisteitä, jotka nostavat joukkueen boost-mittaria hiljalleen. Mittarin täyttyessä pelaajalla on hetki aikaa suorittaa kirjaimellisesti räjähtävä netbuster-laukaus, joka lennättää vastustajat selälleen ja laittaa maaliverkot anomaan armoa. Valitettavasti mainiota - joskin ideana kulunutta - boost-mittaria hyödynnetään vain netbusterissa, vaikka ideaa olisi helposti voinut viedä eteenpäin.
Graafisesti Urban Freestyle Soccer on pari vuotta aikaansa jäljessä. Pelaajien animointi on ilmeisesti jätetty känsäkäsisen metsurin harteille, joten lopputuloksena hahmot näyttävät - etenkin kasvojen osalta - kirveellä veistetyiltä. Edes naisia ei ole saatu etäisesti kauniin näköisiksi, joten siinä meni nörttipojilta sekin ilo. Kokonaisuuden kruunaa amatöörimäinen kamera, joka seuraa tapahtumia typerästi kentän laidalta häiritsevän läheltä, eikä esim. Pro Evolutionin tapaan korkealta lintuperspektiivistä. Tönkön kameran takia tilanteita on jatkuvasti vaikea hahmottaa, joten esimerkiksi syötöt joutuu usein heittämään täysin sokkona.
Musiikki on nimettömien artistien käsialaa, ja sen kyllä huomaa. Soivaan musiikkiin ei voi mitenkään vaikuttaa, ja pelin kehittäneen Gusto Gamesin koodaajien mielestä kappaleiden manuaalisen valitsemisen poisjättäminen oli varmasti maailman hauskin vitsi. Näin ollen pelaajan on joko kytkettävä musiikit kokonaan pois päältä taikka vaihtoehtoisesti harjoittaa itsekidutusta pelin kappaleiden parissa. Jopa kaltaiseni masokisti luovutti reilun tunnin jälkeen.
So long, sucker!
Ei Urban Freestyle Soccer kuitenkaan täysin hyödytön tekele ole. Se nimittäin osoittaa selvästi, kuinka Acclaimin laaduntarkkailu vuotaa kuin seula. Toivottavasti tästä otetaan opikseen, sillä katujalkapalloilu on ideana erinomainen ja siitä saisi pienellä lisäpanostuksella varmasti toimivan pelin. Kilpailu on kovaa, minkä takia vasemmalla kädellä hutaistut tekeleet vaipuvat säälittä unholaan heti julkaisun jälkeen. Acclaimilla onkin edessään kova työ yrittäessään parantaa yhtiön mainetta. Sitä odotellessa en kuitenkaan suosittele pidättämään hengitystä.
