Jo ensimmäisestä osasta lähtien toivelistalle on yleensä jäänyt yksi isompi puute kummittelemaan, nimittäin virallinen lisenssi. Vaikka kolmonen teki 20 vuotta sitten iloisen poikkeuksen kaavaan, useimmiten brittikehittäjän teoksissa on jouduttu tyytymään kömpelöihin nimiväännöksiin, kun muut kehittäjät ovat nautiskelleet virallisista oikeuksista hyvin vaihtelevalla menestykselllä. Electronic Artsin rahakkaiden siipien voimalla Codemasters pääsee kuitenkin pitkän tauon jälkeen tarjoamaan aidolla WRC-lätkällä varustetun kokemuksen rallikansalle.
Karumpaa kuin kuvissa
Ikävä kyllä heti alkuun täytyy todeta, ettei EA Sports WRC pysty lunastamaan kaikkia siihen kohdistettuja, kenties jopa epärealistisiksi nousseita odotuksia. Liekö tärkeimpinä syinä pelimoottorin vaihtuminen sekä aikataululliset haasteet, mutta kokonaisuus vaikuttaa teknisesti karummalta kuin vuosia sitten julkaistu Dirt Rally 2.0, eikä lisenssin suomia mahdollisuuksia hyödynnetä niin tehokkaasti kuin toivoisi.
Verrattuna vaikkapa saman kehittäjän F1-nimikkeisiin, meno tuntuu jopa yllättävän valjulta. Esimerkiksi uramoodin tai mestaruuskausien tiimellyksessä ei kannata odotella muiden kuskien tapaamista tai ylipäätään mitään muutakaan elämää sen paremmin varikkoalueella kuin tapahtumien ulkopuolella. Myös palkintopalliseremoniat on jo ilmeisesti pidetty pelaajan saapuessa paikalle, sillä kolmen parhaan joukkoon yltämistä juhlitaan jopa suomalaiseen makuun turhan vaatimattomasti, kun yksinäinen pokaali kyyhöttää surullisena auton vierellä ilman ristin sielua missään.
Kuten todettua, myös ulkoasu ottaa outoa takapakkia edeltäjäänsä verrattuna. Suurimpana ongelmana on laadun vaihtelevuus. Osa ympäristöistä mallinnetaan komeasti, mutta toiset etapit näyttävät hieman kärjistetysti siltä, että ne voisivat olla edellisen konsolisukupolven alkuajoilta. Myös itse tiet ovat visuaalisesti tylsän lättänöitä polkuja. Poissa ovat olosuhteiden ja renkaiden muokkaamat ajourat lätäköineen sekä ylipäätään lajiin oleellisesti kuuluva rapaisuus ja räkäisyys.
EA Sports WRC sisältää lähestulkoon parisataa pätkää ja peräti 18 lokaatiota, mikä on huomattavasti enemmän kuin kehittäjän aiemmissa nimikkeissä. Tästä on helppo päätellä, että määrä korvaa väkisinkin jollain tapaa laadun. Suurimpana harmistuksena ruudunpäivitys töksähtää häiritsevästi vähintään kerran tai pari jokaisen erikoiskokeen aikana, mikä vaikuttaa melko käsittämättömältä mokalta ottaen huomioon studion perinteisesti timanttisen teknisen tason. Toivon mukaan asia saadaan pikaisesti lyöntiin päivityksellä, sillä muutoin tapahtumat rullaavat pääosin sulavasti ja vauhdintunne on kohdalllaan.
Vauhdissa vanhakin virkoaa
Onneksi karujen ulkokuorten alta paljastuu alkupettymyksen jälkeen monilta muilta osa-alueiltaan erinomaisesti toimiva ydin. Karusta ulkonäöstään huolimatta reitit ovat monipuolisia profiileiltaan ja pituudeltaan sekä ennen kaikkea kivoja ajaa. Luonnollisesti minkä tahansa autopelin tärkein elementti on nimenomaan ajettavuus, joka EA Sports WRC:ssä tasapainoilee hienosti semirealistisen haastavuuden sekä hauskuuden välillä. Dirt Rallyihin verrattuna tuntuma on selvästi anteeksiantavampi, mutta huippuaikoja tavoitellessa hikikarpalot nousevat jälleen otsalle. Kohtalokkaista virheistä voi syyttää vain itseään, ja autot hajoavat höykytyksen keskellä autenttisen oloisesti. Vaikeustaso on oletuksena yllättävän helppo, mutta kiristysvaraa onneksi riittää vaativampaankin makuun. Isona plussana Kylotonnin WRC-peleihin verrattuna aikavertailu tekoälyyn tuntuu loogiselta, eikä reagoi halpamaisesti pelaajan suorituksiin.
Vaikka visuaalisesti eri pinnat näyttävät hieman latteilta, tuntee alustojen erot näpeissään niin ratilla kuin ohjaimella. Esimerkiksi Monte Carlossa kuivan asfaltin vaihtuessa jäisiin tiestöihin voi samaistua aitojen kuskien tuskaan, kun pito yksinkertaisesti katoaa. Tuntuvan tehokkaiden ja silti yllättävän ketterien WRC-tykkien jälkeen alempien tasojen sekä historiallisten autojen käskyttäminen tuntuu selvästi erilaiselta. Kaikilla autotyypeillä on selkeä ja looginen luonteensa, mikä luo klassikoiden ja etuvetoisten ohjaamiseen hauskaa vaihtelua.
Oman uransa uurtaja
Yksinpelaajan pääruoka, eli uramoodi on esitystyyliltään askeettinen, mutta siinä otetaan lajin tunnusomaiset piirteet huomioon. Pelaaja saa valita, aloittaako matkansa hitaamman ralliluokan puikoista vai hyppääkö suoraan WRC-auton rattiin. Valinnasta riippumatta kalenterin kahlaaminen on tietynlaista resurssien manageroimista perinteisen rahankäytön ohella erityisesti ajan hallinnan suhteen. Samalle viikolle saattaa mahtua niin virallinen mm-osakilpailu, uusien kisainsinöörien rekrytointitapahtuma, sponsorien arvostama näytösralli sekä historic-luokan kisa, josta olisi myös mukava saada pisteitä – näistä voidaan valita vain yksi.
Pääluokan autonsa voi poimia suoraan nykyvalmistajien joukosta tai sitten luoda tyystin oman sekasikiön. Kustomointi kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Tekniikka varastetaan pala palalta valmiista vaihtoehdoista, eikä sillä lopulta ole juurikaan väliä, hyriseekö pellin alla Toyotan vai Hyundain moottori. Korisarjojen osasia yhdistelemällä lopullisesta tuotoksesta tuskin saa tyylikkäämpää kuin alkuperäisten valmistajien näkemykset, sillä kyhäelmät näyttävät lähinnä kiinalaisilta halpakopioilta ehdoista merkeistä. Ideana auton rakennusmahdollisuus on kuitenkin hauska, ja roppakaupalla valinnanvaraa lisäämällä kenties paljon toimivampi tulevina vuosina.
Oman tallin kalustoa ei voi kasvattaa loputtomiin. Tällöin täytyy puntaroida, haluaako panostaa pääsarjan mestaruustaistoon tarjoamalla kakkoskuskille kilpailukykyisen auton kalliine mekaanikkoineen vai haaliako itselleen jokaiseen sivuluokkaan ikioman kiesin. Kaikkeen ei yksinkertaisesti voi venyä yhden kauden aikana. Tämä kuvastaa osaltaan lajin tosielämän ongelmakohtia, kun osa porukasta joutuu erinäisistä syistä ajamaan vajaita kausia vesittäen koko mestaruussarjan merkitystä. Silti uramoodi jää kaipaamaan sitä viimeistä silausta, että näillä kaikilla valinnoilla tuntuisi olevan aidosti merkitystä tai pelaajan porukka kuuluisi aidosti ralliyhteisöön.
Verkossa ajetaan niin ikään yksinään kelloa karkuun, mutta etenkin tuttuja nimimerkkejä vastaan on luonnollisesti aina hauska vääntää. Avainroolissa ovat pelaajien pystyttämät klubit, joissa kyseisten kerhojen jäsenet ajavat määriteltyjen ehtojen mukaisia kisoja tietyllä ajanjaksolla. Ilman uusintamahdollisuuksia tai muita armopaloja tapahtuva etappien vääntäminen on koukuttava yhdistelmä lukuisia tuskan parahduksia ja satunnaisia riemun hetkiä. Klubeja voi olla seurannassa useampikin, mutta ensimmäisenä kannattaa hakeutua luonnollisesti KonsoliFINin jalon ralliporukan pariin.
Kelpo aihio jatkolle
Autopelien arvosteleminen on yleensä melko suoraviivaista, sillä startissa syntynyt fiilis harvoin muuttuu kovinkaan radikaalisti kilometrien ja tuntien kertyessä. EA Sports WRC tekee selkeän poikkeuksen tähän sääntöön. Ensimmäisen illan jälkeen tehty äkkipikaisempi runoelma olisi johtanut maksimissaan kahden tähden armottoman paatokselliseen lyttäykseen. Kokemuksen karttuessa reittien ulkopuoliset puutteet alkavat hiljalleen unohtua taka-alalle, eikä ulkoasuunkaan ehdi enää kiinnittää liiaksi huomiota viimeisiä sekunteja jahdatessa. Ajaminen on yksinkertaisesti liian hauskaa.
Tavallaan on epäreilua rokottaa arvosanaa kehittäjän aiempien meriittien perusteella, sillä rallipelinä EA Sports WRC on alkupettymyksestä toipumisen jälkeen sisältörikas, sopivassa suhteessa haastava ja keskimäärin erittäin viihdyttävä tapaus. Silti turhauttaa tiedostaa, että riittävän lisäajan ja ekstrahiomisen turvin paketista saisi näistä lähtökohdista huomattavasti timanttisemman. Toisaalta on lohduttavaa ajatella, että seuraava iteraatio korjaa suurella todennäköisyydellä isohkon osan nykyisistä nurinan aiheista. Ajamisen ydin on jo nyt kohdillaan.
