Tämän perusteella japanilaisen Ryu Ga Gotoku Studion uusin tuotos, nimihirviö Like a Dragon Gaiden: The Man Who Erased His Name, kertoo sivujuonteita jo vuodesta 2005 alkaneen sarjan maailmassa. Yakuza-nimellä alkanut epistola muutti äskettäin nimensä länsimaissa Like a Dragon -muotoon.
Historiaa siis piisaa, mikä tulee ilmi myös tässä julkaisussa. Kyseinen seikkailu kertoo, mitä pelien keskushahmo Kazuma Kiryu teki Yakuza 6: The Song of Life- ja Yakuza: Like a Dragon -seikkailujen välillä.
Voi kuulostaa sekavalta, mutta onneksi aivan kaiken ei tarvitse olla entuudestaan tuttua. Vaikka hyötyä siitä kyllä on.
Tutumpi juttu kuin Joel Hallikainen
Mikäli on pelannut aiempia Yakuza-/Like a Dragon -julkaisuja, tietää noin periaatteessa mitä tällä kertaa tuleman pitää. Luvassa on eeppisiä taisteluita, salajuonia, selkäänpuukotusta, draamaa, kosolti sivutehtäviä ja pläjäys huumoria kaiken muun päälle ripoteltuna.
"Eikö näissä peleissä tehdä muuta kuin puhutaan ja tapellaan?", on kysymys, mitä olen kuullut sarjaa sivumennen seuranneelta henkilöltä. Se pitää hyvin paikkansa, sillä iso osa pelaamisesta on mätkimistä ja usein pysähdytään kuuntelemaan pitkiäkin juttutuokioita.
Samaa menoa on myös tällä kertaa, kun pelaajat lähtevät selvittelemään päähahmo Kiryun edesottamuksia kahden aiemmin julkaistun nimikkeen välillä.
Seikkailu vie enimmäkseen sarjan aiemmista osista tuttuihin ympäristöihin, joten jonkin sortin kierr… uusiokäyttöä on luvassa. Tämä ei ole sarjalle millään tapaa uutta, sillä vaikkapa Kamurocho-alueella ollaan pyöritty lähes jokaisessa edeltävässä osassa noin muutenkin. Eipä tuo haittaa, sillä kyseessä on sarjan pääosasia lyhyempi kokemus.
Kiryu, Kazuma Kiryu
Tarinan lähtökuopat ovat seuraavanlaiset virallisen kuvailun mukaan: "Kazuma Kiryu, kerran legendaarinen yakuza, teeskenteli oman kuolemansa ja hylkäsi nimensä suojellakseen perhettään. Nyt hänet ajaa konfliktiin salaperäinen hahmo, joka yrittää ajaa hänet ulos piilosta."
Kyllä vain, Kiryu on jumissa mystisen Daidoji-ryhmittymän agenttina vailla täyttä vapaata tahtoa menemistensä ja tulemistensa suhteen. Varsinaiset tapahtumat käynnistyvät, kun hänen kontaktihenkilönsä passittaa herran yksinkertaiselta kuulostavan toimeksiannon pariin. "Seisoskele ja näytä uhkaavalta" -tyylinen homma menee kuitenkin, vähemmän yllättäen, puihin. Vieläpä monesti.
Kokonaisuudessaan tarina on samaan aikaan totuttua ohuempi, mutta samanaikaisesti tunteellisempi. Gaiden keskittyy vahvasti Kiryun hahmoon ja hänen mielenmaisemaansa. Tämä ei tarkoita, etteikö sarjalle tyypillisiä koukkuja ole tarjota, mutta niiden merkitys vähenee, mikäli on kokenut sarjassa ajallisesti seuraavana olevan pelin, Yakuza: Like a Dragonin.
Voiko nimikkeen pariin hypätä noin vain pelaamatta muita sarjan draamaseikkailuja? Voi toki, sillä viittauksia koetetaan pohjustaa ja selittää tavalla tai toisella, mutta huomattavasti enemmän kokonaisuudesta saavat irti pelisarjan ystävät.
Miinuspuoliksi voi laskea, että juoni pyörii monessa kohtaa Kiryun identiteetin peittelemisen ympärillä, jopa ärsyttävään typeryyteen asti. Tämän lisäksi etenemistä tunnutaan pitkitettävän keinotekoisesti pistämällä Kiryun juoksemaan eestaas paikasta toiseen ja sisällyttämällä jotkut sivutehtävät osaksi päätarinaa.
Muutamissa ohikiitävissä hetkissä Like a Dragon Gaiden tuntuu kuin 90-luvun televisiosarjojen "kertausjaksoilta". Tiedättehän ne episodit, joissa näytetään aiempien jaksojen klippejä jonkin heppoisen juonikuvion takia. (Englanniksi tämän sortin jaksoja kutsutaan nimellä clipshow, ettäs tiedätte.) Onneksi nämä tilanteet eivät ole tiheässä tai kovin pitkiä pyrähdyksiä.
Kuten todettua, kaiken kaikkiaan kupletin juonesta saa eniten irti, mikäli on kokenut aiempia pelejä. Erityisesti tämä pitää paikkansa muutamissa kohdin, joissa pelisarjan ystäville tulee lähes takuuvarmasti tippa linssiin ja/tai housuihin, tilanteesta riippuen.
Itselleni yksi kohtaus oli jopa niin vaikea paikka, että jouduin pistämään välinäytöksen paussille, etteivät silmät vuotaisi liiankin kanssa. Huh.
Nyrkit laulavat jonkin sortin aariaa
Taistelu on iso osa seikkailua, joten onkin mukava tässäkin tapauksessa todeta kyseisen puolen olevan enemmän kuin kunnossa. Mätkintämekaniikat saattavat hyvinkin olla parhaimmalla tolalla aikoihin. Hauskimmillaan ne ainakin ovat. Ja tosiaan, yhteenotot ovat nyt reaaliaikaisia, eivät roolipelimäisen vuoropohjaisia, kuten pääsarjan seitsemännessä osasessa.
Pelaajalle annetaan käytettäväksi kaksi eri taistotyyliä. Yakuza on jykevämpi, vahvoihin iskuihin perustuva vaihtoehto, joka ammentaa sarjan aikaisemmista liikkeistä. Uutta menoa matkaan tuo uusi Agent-taistelutyyli, joka luottaa enemmän nopeuteen ja erilaisiin apuvälineisiin lennokeista hämähäkkimiesmäisiin lassoamiskeinoihin. Uudet keinot ovat varsin vekkuleita ja niiden käyttö ns. väärin, vihollisten ympäri raukkamaisesti huristellen ja räjähteitä heitellen, on suorastaan hupaisaa.
Mukana on tuttuun tapaan Heat-liikkeitä, joiden avulla jaellaan vihollispuolelle isompaa vahinkoa näyttävämpien animaatioiden saattelemana.
Jos normivihulaisten mäiskiminen on sujuvaa, niin pomotaistelut sen sijaan, etenkin tarinan loppupäässä, ovat kuin avokämmenellä kiviseinän läpsimistä. Näitä vastustajia saa nimittäin mäiskiä pidemmän tovin (useamman) energiapalkin tyhjentämiseksi. Pomovastustajia silmällä pitäen kannattaakin varata mukaan useampia parantavia esineitä sushilaatikoista Mountain Dewiin.
Yksi Like a Dragon Gaidenin isommista sivupuuhista, jonka useammat ottelut pitää tosin suorittaa osana päätarinaakin, on taisteluareena. Tässä aktiviteetissa pelaaja voi ottaa yhteen monen sortin vastustajien kanssa, osallistua taisteluturnauksiin sekä ottaa yhteen omien tiimiläisten kanssa toista joukkuetta vastaan.
Mätkettä piisaa innostuneimmille hyvinkin moneksi hetkeksi haastemittarin kääntyessä koko ajan kireämmälle. Soolotaistelut ovat perusvekkuleita puuhia, mutta itse tykästyin eniten tiimiotteluihin, joihin voi rekrytoida porukkaa pelin sivutehtävistä. Ennakkotilaajat saavat toki mukaan kolme sarjan aiemmista osista tuttua mäiskijää, jotka eivät tosin kommunikeeraa Kiryun kanssa sen kummemmin.
Areenamäiske on oiva tapa hankkia mammonaa, jota tarvitaan Kiryun taitojen ostamiseen. Ja ostettavaahan piisaa kiitettävän paljon, joten pätäkälle todella on tarvetta.
Yksi areena-alueen suurista huveista on Kiryun kostyymin tuunaaminen. Tarjolla on alussa vain muutamat vetimet, joita ottaa käyttöön sekä taisteluareenalla että sen ulkopuolisessa seikkailussa. Mutta myös tässä kohti kahisevalla saa avattua käyttöön useamman sortin kostyymiä tyylikkäistä puvuista täysin tyylittömiin taistelunaamareihin. Mikäpä parantaisi pelikokemusta enemmän kuin tyhmästi meikatun taistelumaskin näkeminen dramaattisessa turinointituokiossa? Mahtavaa, etten sanoisi.
Sivupuuhaa kahmalokaupalla
Sivutehtäviä on sarjalle tyypilliseen tapaan mukana kosolti. Ne vaihtelevat höpsöistä vakaviin ja esineiden hankkimisesta taisteluntäyteisiin. Ne eivät ole laadultaan sarjan parhaimmistoa, vaikka viihdyttäviä ovatkin. Normista poiketen niistä suurin osa valikoidaan tällä kertaa aloitettavaksi yhden hahmon esittämältä listalta, mikä on ehkä hitusen tylsä ratkaisu.
Oheispuuhaa on toki muutenkin niin paljon, että heikompia hirvittää. Koettavana on tuttuun tapaan Segan kolikkopelihalleja, joista löytää enemmän tai vähemmän klassikkopelejä Sonic the Fightersista Daytona USA 2:een. Näistä jälkimmäistä ei ole koskaan muuten edes nähty kotikonsolilla.
Seikkailun syövereihin on myös piilotettu Sega Master System -konsoli, jolla pelata yli kymmentä nimikettä Flickystä Alex Kidd in Miracle Worldiin.
Muiden minipelien saralla koettavana on muun muassa (aina yhtä viihdyttävää) golfia, biljardia, mahjongia ja tikanheittoa. Lisäksi sarjan aiemmista seikkailuista tuttu Pocket Circuit -miniautoilu tekee mukavan paluun.
Kiryu pystyy myös suuntaamaan jälleen kerran cabaret-klubeihin tutustumaan niiden naistyöntekijöihin. Homman nimenä on liehitellä heitä sulavien puhevaihtojen, kalliiden juomien ja lahjojen muodossa. Erikoisesti nämä kohtaamiset ovat aitojen ihmisten, mukaan lukien jonkin sortin tubettajan, näyttelemiä videonpätkiä.
Puhumme japania, vielä
Graafisesti Gaiden on tuttua Ryu Ga Gotoku -laatua. Se tahtoo sanoa, että ulkoasu on kauttaaltaan näyttävä, jos ei lasketa mukaan vaikkapa maailmaa asuttavia sivuhahmoja, jotka eivät ole saaneet yhtä suurta rakkautta kuin olennaisimmat tuttavuudet. Mutta etenkin välivideot ja taistelukohtaukset ovat huomattavan hienoa katsottavaa.
Musiikillisesti uutukainen ei jätä itsestään suuria muistijälkiä muutamia kohokohtia lukuun ottamatta. Lisäkuuntelu, kenties jopa pelin ulkopuolella, saattaa toki parantaa tätä aspektia. Sen sijaan ääninäyttely pelissä on tutun toimivaa, ainakin vielä.
Arvosteluhetkellä tarjolla on vain japaninkielinen puheenparsi, joka kuulostaa autenttiselta ja toimivalta kuin mikäkin, mutta myöhemmin tarjolle tuodaan englanninkielinen versio. Tässä päivityksessä päähenkilö Kiryu puhuu ääninäyttelijänä ja tubettajana tutuksi tulleen Yong Yean äänellä. Aika näyttää, onko alle kolmekymppisestä Yeasta uskottavaksi Kiryuksi, jonka ikä on tässä pelissä lähempänä puolta vuosisataa.
Pelin pituudeksi on arvioitu 10 - 20 tuntia, mikä tuntuu pitävän paikkansa varsin hyvin paikkansa. Itse pääsin ihmettelemään tekijöiden nimiä 15 tunnin jälkeen. Tässä kohti mieli tekee tosin mieli takaisin selvittämään mitä kaikkea sivutehtävillä sekä taisteluareenalla on annettavanaan.
Niin, ja on yksi pieni asia, jonka sen haluaa mainita: pelin päävalikko sekä sitä edeltävä Marvel-tyylinen Ryu Ga Gotokun logoanimaatio ovat varsin tyylikkäitä ja näyttäviä.
Sarjan ystäville eri arvosana kuin muille
Like a Dragon: Gaiden on yhtä aikaa turvallinen ja yllättävä kokemus. Siinä on paljon tuttua, mutta sen tunteikas ja Kiryun haasteisiin keskittyvä puoli ei ole lainkaan hullumpi suunta. Kokonaisuus taiteilee omasta mielestäni kolmen ja neljän tähden välillä, mutta ne muutamat tippoja aiheuttavat kohtaukset sekä varsin toimivat taistelumekaniikat saavat kääntymään parilliseen määrään tähtiä.
Jos kuitenkin Yakuzat/Like a Dragonit eivät ole entuudestaan tuttuja, niin monet juonenkäänteet voivat jättää hieman kylmemmäksi. Tällöin arvosanan voi laskea huoletta kolmeen tähtöseen.
Näin sivumennen: Kun olette pelanneet tämän eepoksen loppuun asti, niin mieluusti kuulisin mielipiteenne siitä, mihin suuntaan sarja on mielestänne menossa ja reagoitteko tiettyihin tapahtumiin millä tavalla. Ei niistä tässä kohti vielä enempää spoilereita. Palataan asiaan sivustomme keskustelualueen Yakuza/Like a Dragon -ketjussa (klik).
Oli miten oli, niin kovin pitkään Kiryun paluuta ei jouduta odottamaan, sillä hän tähdittää toisena päähahmona tammikuussa 2024 julkaistavaa Like a Dragon: Infinite Wealth -seikkailua. Kyseessä on taasen yksi sarjan pääsarjan julkaisuista, joten tekemistä, mätkimistä ja sivutehtävien vääntämistä on luvassa moninkertaisesti enemmän kuin tällä kertaa.
Gaiden on kuin välipala isojen annosten välissä. Ja se ei ole lainkaan hullumpaa.
Lisää aiheesta:
