Vuoden yllättäjä?
Viva Piñata on saanut kärsiä melkoisista ennakkoluuloista. Se poikkeaa Xbox 360:n tyypillisimmistä peleistä kuin päivä yöstä, joten useimmat laitteen omistajista ovat suhtautuneet herttaisiin paperimassaturilaisiin nihkeästi. Rohkeat kuitenkin huomaavat, että söpön ulkokuoren alta kuoriutuu pala makeinta Rarea sitten Nintendo 64:n.
Pelissä tarkoituksena on luoda puutarha, joka houkuttelisi ympäröivästä luonnosta mahdollisimman monia piñata-lajeja. Maatilkun käyttöön annetaan varsin vapaat kädet. Kursorin muodossa liikkuvalle pelaajalle ei yleensä kerrota, mitä seuraavaksi olisi tehtävä, vaan näkymätön puutarhanjumala saa valita tavoitteensa ja ratkaisumallinsa itse.
Luomistyö käynnistyy pienehköltä, lähes elinkelvottomalta joutomaalta. Jottei sormi menisi suuhun heti kättelyssä, vinkkejä jakeleva Leafos-tyttönen opastaa työssä alkuun ja luovuttaa viherpeukalonalulle puutarhurin tärkeimmät työkalut: tietosanakirjan, lapion ja kastelukannun. Pian pöyhitty maa ja tuore ruoho rupeavat vetämään puoleensa hellyttävästi vikiseviä matoja: puutarha saa ensimmäiset asukkinsa.
Kun paikalle on ilmaantunut kaksi saman lajin edustajaa, seuraava vaihe on saada piñatat lisääntymään. Se edellyttää lisävaatimusten täyttämistä, kuten esimerkiksi pesän rakentamista. Matokodon pelaaja saa lahjana, mutta myöhemmin sopivan luukun voi tilata paikalliselta rakentajalta. Ennen kuhertelun alkua pari on vielä ohjattava toisensa luo rakkaussokkeloa kuvaavassa minipelissä. Se on ainoa kerta, kun pelaaja saa suoran kontrollin pelin hahmoihin.
Kasvava matokanta ei tietenkään jää ravintoketjussa ylempänä olevilta linnuilta huomaamatta. Ensimmäisten tuntien aikana puutarha täyttyykin ketjureaktionomaisesti, eivätkä kaikki lajit kykene rinnakkaiseloon sopuisasti. Ahdistuneet piñatat synnyttävät pelaajan ratkottavaksi tappeluita. Riitapukarien ohella päänvaivaa aiheuttavat myrkyllisiä karamelleja sylkevät hapanpiñatat sekä myöhemmin räyhärit, puutarhaa sotkevat ihmishahmot.
Kuin kala koukussa
Monenlaiset muuttuvat haasteet pitävät pitkästymisen tipotiessään. Alkuunsa piñatat kiinnostuvat puutarhasta helposti, mutta pelaaja joutuu huolehtimaan kaikesta itse. Aikaa kuluu kasvien kasteluun, hedelmien myymiseen ja rikkaruohojen kitkemiseen. Myöhemmin puutarhaan voi palkata apulaisia hoitamaan perusaskareita, mutta paperimassaeläinten elinedellytyksien ja lisääntymisvaatimusten täyttäminen vaikeutuu. Esimerkiksi eräs laji ei suostu lisääntymään, ellei puutarhassa ole tiettyä toista lajia. Se puolestaan vaatii kolmannen lajin kasvatusta, mikä ei onnistu ilman neljättä lajia.
Useiden tekijöiden samanaikainen hallinta työllistää aikuistakin kiitettävästi, lapsista puhumattakaan. Perheen viikarit tuskin pääsevät puusta pitkälle ilman apua, eikä kielimuuri helpota lukuisten syy-seuraussuhteiden hahmottamista. Kielivaihtoehtoina ovat vain englanti ja ruotsi. Käyttöliittymä itsessään on selkeästi jäsennelty. Tilannesidonnaisten painikkeiden toiminnot on perinteiseen tapaan luettavissa ruudun yläkulmasta. Nopeita kauppamiehiä saattavat tosin häiritä turhat varmistuskyselyt, jotka tervaavat käytön helppoutta antamalla käyttöliittymälle hieman kankean vivahteen.
Talouden tasapainottaminen on eräs Viva Piñatan perusteista. Käytännössä kaikki tarvikkeet siemenistä suihkulähteisiin maksavat. Tuloja kertyy puolestaan piñatojen ja kasvimaailman tuotteiden kauppaamisesta. Rahat ovat juuri sopivan tiukassa, jotta menojaan tulee miettineeksi, mutta tulojen perässä juoksemisesta ei tule itse tarkoitus. Lisähaastetta antaa tiukasti rajattu tila. Vaikka pelaamalla karttuvat kokemuspisteet suurentavatkin pelialuetta, tilankäyttö vaatii aina suunnitelmallisuutta. Puutarhaan ei yksinkertaisesti sovi kaikki kerralla. Niinpä piñatankerääjäkin joutuu tyytymään toiveeseen, että joka lajin saisi itselleen omalla vuorollaan.
Onneksi puutarhaa ei ole pakko rakentaa uudelleen jokaisen keräilykohteen vaatimusten mukaisesti. Peli antaa tehdä saman profiilin alle useita eri tarhoja, joten pysyvyyttä kaipaavalla on mahdollisuus luoda esimerkiksi suomainen vesieläintarha puutarhansa rinnalle. Luomistyötä ei tarvitse aloittaa toistamiseen puhtaalta pöydältä, sillä tarhat jakavat yhteisen kokemustason ja kassan.
Pelin suurin pettymys on Live-tuen niukkuus. Ainakin toistaiseksi vierailut kaverin puutarhaan on unohdettava. Samaa pelitilannetta voi tosin ohjata jopa neljällä eri ohjaimella, mikä suoraviivaistanee lasten opettamista puutarhaharrastuksen pariin. Merkittävin lisuke on online-vaihtokauppa, jonka avulla Live-yhteisö pystyy auttamaan jäseniään esimerkiksi vaihtamalla harvinaisia lajeja. Sen lisäksi mukana ovat vain tulostaulut, jotka mittaavat puutarhan ja piñatojen rahallista arvoa. Asukkiensa sijoitusta maailmantilastossa voi yrittää kohentaa esimerkiksi hankkimalla niille hullunkurisia lisävarusteita tai toimittamalla niitä ajoittaisiin juhliin.
Vaikkei Viva Piñata varsinaista audiovisuaalista karnevaalia tarjoakaan, peli näyttää hyvältä ja leppoisa äänimaailma sopii tunnelmaan. Se ei tosin ole mikään yllätys; Rare tunnetaan teknisesti taitavana studiona. Poppoon aiemmista Xbox-projekteista poiketen nyt mukana on kuitenkin myös huippusisältöä. Peli on hyvin suunniteltu, hurmaava, eikä tekeminen hetkessä lopu. Vielä kymmenien tuntien jälkeen siinä riittää harvinaisuuksia tavoiteltavaksi ja salaisuuksia löydettäväksi. Oivaltamisen ilo ja luomisen riemu tempaavat mukaansa piñatojen ihmeelliseen satumaailmaan.
