Vetten päälle
Kun mietitään yleisesti ottaen Team 17 Softwaren tekemää Worms-sarjaa, tulee lähinnä mieleen joukko pelejä, joissa viattoman näköiset, mutta oikeasti verenhimoiset matopahaset tappavat toisiaan mitä suurimmalla ja erikoisimmalla asearsenaalilla. Matojen rippeitä on keräilty minigrip-pusseihin niin granaatin, singon kuin haulikonkin jäljiltä. Worms Blastissa on kuitenkin poikettu tutulta polulta ja jätetty matokaverukset rauhaan - nyt aseita käytetään vain puzzlepalikoiden tuhoamiseen.
Sen lisäksi, että madot saavat poikkeuksellisesti murhavapaan rikosrekisterin, ovat ne siirtyneet elementin päälle jota ne tunnetusti aiemmissa Wormseissa ovat kammonneet henkeen ja vereen: ei muuta kuin paatti alle ja meri kutsuu! Tällä kertaa mullassamöyrijät ovat saaneet myös ennen mm. aseina toimineet eläinystävänsä mukaan seikkailuun. Hahmoja on aina puluista haisunäätiin omine merenkulkuvälineineen. Hahmoista hellyttävin on ehdottomasti viitta liehuen vesiskootterilla ajava superlammas Calvin. Itse matoja ei pelistä löydy kuin kaksi.
Moodeista on moneksi
Kuten sanottu, Worms Blast eroaa aiemmista Wormseista huomattavasti. WB:n voi periaatteessa luokitella kokonaan puzzlepeliksi, kun taas aiempia saattoi luonnehtia strategisiksi räiskintäpeleiksi. WB:n konsepti ei kuitenkaan ole upouusi ja täysin alkuperäinen, vaan vaikutteita on selvästi haettu Bust-A-Move -pelisarjasta. Tietysti tuota ideaa on jalostettu hieman vapaamielisempään suuntaan, ja mukaan on lisätty joukko aseita, hahmoja sekä ennen kaikkea huomattava määrä ratamuotoja. Bust-A-Movea pelanneet ovat WB:ssä kuin kotonaan ensi minuuteilta lähtien, mutta uusille tulokkaille hieman valaistakoon pelin ideaa. Radoissa on siis erivärisiä palloja, kiinnittyneinä toisiinsa. Kun ammut tietyn värisellä panoksella samanväristä palloa, se tuhoutuu, kuten myös kaikki samanväriset pallot jotka ovat siihen millään tavalla kiinnittyneinä. Jos ammut palloa taas eri värisellä panoksella kuin mitä se on, muuttuu pallo ja muutama pallo sen ympärillä ampumasi panoksen väriseksi. Kuulostaa näin tekstimuodossa ehkä hieman oudolta, mutta pelin nähtyäsi ymmärrät heti mistä on kyse. Tuossa oli siis vain perusidea karkeassa muodossa - itse peli koostuu laajalti strategioinnista erikoispallojen -ja esineiden seassa seikkaillen. Jossain radassa tuhotaan ennaltamäärätyt pallot ennen aikarajan umpeutumista siinä missä toisessa väistellään niitä viimeiseen asti. Suurin osa ratojen tehtävistä painottuu pallojen värien katsomiseen, jonka vuoksi peliä on vaikeaa suositella värisokeille.
Kun itse pääpeliä, Puzzlea, pelailee ja välillä suorittaa minipeleiltä vaikuttavia tehtäviä, tallentuvat ne Tournament-moodiin, jossa niitä voi myöhemmin pelata uudestaan ja uudestaan jokaisen minipelin omalle Top 3 -pistelistalle pääsyä tavoitellen. Myös kaksinpeli WB:stä löytyy, joko tietokonetta tai oikeaa pelaajaa vastaan. Ihmispelaajaa vastaan on varattu huomattavasti useampi kilpailumuoto, joten jos kavereilla riittää kiinnostusta, kannattaa ehdottomasti tutustua. Vaikka itse pääpelissä ketään ei vahingoitetakaan, niin osassa kaksinpeleistä tarkoituksena taas ei muu olekaan. Pelaajien välissä on yleensä vain pieni, ajoittain ahtaan raon jättävä muuri, jonka välistä ampumalla vihollisen voi näppärästi eliminoida.
Perinteisen piristävää grafiikkaa ja ääntä
Pelin grafiikka on wormsmaiseen tyyliin hyvin värikästä ja raikasta 2D-grafiikkaa. Ainoastaan itse hahmot on tehty piirrosmaisesti kolmiulotteisesti, mutta taustasta lähtien kaikki muu on kaksiulotteista. Myös yksityiskohtiin on satsattu: kun tuhoaa pallon, muuttuu se väristä riippuen joko omenaksi, karamelliksi tai vaikkapa leivonnaiseksi ja lompsahtaa sirosti veteen. Kulinaristeilla tuleekin olemaan normaalia tukalammat oltavat Worms Blastia pelatessaan. Myös toinen mielenkiintoinen, tosin välillä hyvinkin ärsyttävä yksityiskohta tulee ilmi ammuttaessa panos radan ulkopuolelle. Tällöin hahmon päähän tiputetaan roinaa eri muodoissa, ja halpaa viskiäkin kovemman päänsäryn voi aiheuttaa niin keilapallo kuin alasinkin, vieden osan energioista ja hidastamalla pelaajan liikkumista hetkellisesti.
Myös äänimaailma edustaa äärimmäistä söpöilyä. Varsinkin hahmojen vähän väliä heittämät kommentit, jotka on saatu kuulostamaan samalla säälittäviltä, mutta myös yritteliäiltä ja päämääräisiltä. Vähän kuin vauva joka yrittäsi ottaa ensi askeleitaan vaikka väkisin, samalla tuskan ääniä ähkien. Joidenkin hahmojen kommentit ovat taas täynnä uhoa, joka sekin on hassunkurista kuunneltavaa. Luonnollisesti myös taustamusiikki on pirteää, iloista ja tasapaksua lapsenmielistä musiikkia, joka nopeutuu ajan laskiessa ja tilanteen tiukentuessa.
Pinon päälle
Haastetta pelissä riittää ihan mukavaksi aikaa, ottaen huomioon itse pääpelin lisäksi lukuisat minipelit. Ja kun pakkaan vielä sekoittaa hauskan ja monipuolisen kaksinpelin, saa Worms Blastista rahoilleen ihan kiitettävästi vastinetta. Mutta vaikka pelistä onkin vaikea löytää mitään haukuttavaa, puuttuu siitä silti se jokin, se hohto. Mitään uuttahan peli ei sinällään tarjoa, ja kaiken lisäksi se on lähes naurettavan suorasukaisesti ripattu Bust-A-Movesta. Tälläisenään Worms Blast on aika mitäänsanomaton puzzlepeli - ei mitään huonoa, mutta ei mitään elämää suurempaakaan.
