Mutta siinä on monia asioita, jotka nykyaikana tuntuvat hieman vanhentuneilta.
Isosti kehuttavaa
Tuli tässä pelattua klassikoksikin kutsuttu Grim Fandango alusta loppuun kahteen pekkaan, ja joka aspekti seikkailussa ei osunut omiin makunystyröihimme aivan satasella. Tämä siitä huolimatta, että kummallakin pelaajista oli kokemusta pelistä jo männävuosilta.
Pienenä kertauksena todettakoon, että Grim Fandango on LucasArtsin kehittämä ja julkaisema seikkailupeli, joka on näki ensimmäisen kerran päivänvalon PC:llä vuonna 1998. Nimike julkaistiin remasteroituna vuonna 2015 lähes joka alustalle. Juuri tämä paranneltu versio oli peluutuksessamme.
Juonen lähtökohdat ovat omaperäisyydessään suorastaan loistavat, niitä voisi kehua vaikka kuinka ja pitkään. Seikkailu sijoittuu kuolleiden maailmaan, jossa sielut matkaavat kuoleman jälkeiseen elämään.
Päähahmona nähdään Manuel "Manny" Calavera, kuka toimii matkatoimiston edustajana. Hänen tehtävänään on määritellä minkä sortin kulkupelillä henkilö matkan pääsee taittamaan. Olitko hyvä ihminen? Tässä lippu pikajunaan. Olitko niin sanottu ihmispylly? Tässä kävelykeppi, onnea matkaan.
Tarina alkaa siitä, kun yksi esimerkillisesti toiminut naisasiakas saakin syystä tai toisesta huomattavasti ansaitsemaansa huonommat matkaeväät. Eipä aikaakaan, kun kohdataan hirviöitä, monen sortin kuolleita sieluja ja salaliittoja, minkä ohella päästään heiluttelemaan Mannyn matkassa kulkevaa viikatetta.
Musiikkipuolikin on enemmän kuin kunnossa, mistä todisteena on sen keräämät palkinnot ja kehut vuosien varrelta. Ohessa yksi esimerkki useampaa eri genreä yhdistelevältä soundtrackilta.
Puhuttu dialogi on niin ikään kuosissa, mutta erityisesti pitää mainita Tony Plana Mannyn äänenä. Plana on täydellinen pääroolissa, enkä suostu uskomaan, että kukaan muu olisi voinut tuoda hahmoa yhtä hyvin eloon.
Pelimaailma ja sen toteutus on suorastaan kiehtova ja korviin soljuva materiaali on myös enemmän kuin kunnossa. Mutta mikä ei pelitä yhtä hyvin?
Vähän voisi nillittää
Oli pari asiaa, jotka hankasivat makunystyröitämme vastakarvaan.
Niistä ensimmäinen on itse pelattavuus. Vaikka kyseessä on LucasArtsin pulmailuseikkailu, niin Mannya ei ohjata klikkailemalla sinne ja tänne ruudulla, vaan sankariamme liikutellaan analogitatilla ympäri 3D-maailmaa. Tank controls, kuten niitä kuvaillaan lontooksi. Peliympäristöissä olevat kiintopisteet ilmaistaan sillä, että Manuel kääntyy katsomaan niitä.
Tämä kombo ei ole, etenkään nykypäivänä, se toimivin mahdollinen. Kursorin tai muun selkeän olennaisten asioiden merkitsemisen puute vaikeuttaa hotspottien, niiden olennaisten kikkareiden huomaamista. Joskus muutamat asiat voivat myös olla suhteellisen lähekkäin toisiaan, jolloin Manny voi toljotella väärän kohteen suuntaan. Näin halutun kohteen katsominen ja tutkiminen hankaloituu.
(Tässä välissä huomio, että myös hiiren käyttö on nimikkeen kanssa myös mahdollista. Tämä asia tuli tietoon pelin kokemisen jälkeen, mutta lyhyen selvittelyn perusteella tämäkään pelitapa ei ole täysin toimiva.)
Lisäksi etenkin isoimmilla alueilla pööpöily ilman pikamatkausta harmittaa myös hitusen. Varsinkin kun tähän yhdistää seuraavan harmituksen aiheen, joka ajaa pyörimään toistuvasti pelialueiden päästä päähän.
Nimittäin! Toinen isompi harmituksen aihe olivat epäloogiset pulmat. Tai epäloogiset ja epäloogiset, mutta jokin oma epämääräinen ajattelutapansa näissä Grim Fandangon pulmissa usein on.
Esimerkkinä vaikkapa alkupään synkkä metsä, jossa pelaajan pitää kiikutella nuolella varustettua kylttiä ympäri aluetta. Pelin kokeneet muistanevat kohtauksen ja sen aiheuttaman palloilun ympäriinsä. Loppupuolen yksi kassakaappi aiheutti myös hankaluuksia, kuten pari muutakin kohtaa, jotka olen aktiivisesti unohtanut muististani.
Myönnän, että muutamissa kohdin YouTube tahi läpipeluuohje oli käytännössä pakko kaivaa esille. Tämä toki kohtuullisen yrittämisen jälkeen, ja myös sen takia, että aikaa pelaamiseen ei ole rajattomasti. Joskus on vain paikallaan päästä eteenpäin tuntikausien junnaamisen sijasta. Suoranaisia jumeja kohtasimme arviolta noin viisi kertaa, muuten eteneminen luonnistui lopulta tavalla tahi toisella.
Upean synkkä tanssi
Mutta suosittelisinko Grim Fandangoa, etenkin tuota tuoreempaa remasterointia, myös muille pelaajille?
Ehdottomasti. Tunnelma, tarina ja musiikki ovat perin laadukkaita. Käyttöliittymän hämmingit voivat harmittaa, mutta eipä asia koko kokemusta onneksi kaada.
Epäloogisten pulmien selättämiseen löysin, harmillisesti läpipeluun jälkeen, oivan ratkaisun. On nimittäin olemassa Universal Hint System -niminen sivusto, joka vihjaa oikeasta etenemistavasta suorien ratkaisujen sijasta. Suosittelen tätä myös muiden ongelmapitoisten seikkailupelien kanssa. Oiva sivusto!
Vielä lopuksi pitää todeta, että Grim Fandango on ainakin omaan makuuni todella hyvin istuva nimi. Synkkä fandango-tanssi (fandangolle ei ole suomennosta, kyseessä on Portugalista ja Espanjasta kotoisin oleva tanssi) kuvaa seikkailua kutkuttavasti.
Kyseessä taitaa olla suosikkini kaikista pelien nimistä. Elleivät Touch Dic tai Kingdom Hearts HD 2.8 Final Chapter Prologue sitten vie voittoa huonoutensa ansiosta.
Lisää aiheesta:
