Petri Katajan blogi
Jipii, Super Mario RPG tekee paluun. Buu, Super Mario RPG tekee paluun.
Nimittäin! Super Marion ja kumppanien tähdittämän roolipelin paluu uudella maalikerroksella on mainio juttu että vähemmän juhlimisen arvoinen tilanne.
Ohessa syyt miksi!
Plussaa: Pelihän on mahtava kuin mikä
Super Mario RPG: Legend of the Seven Stars sai vuonna 1996 ylistäviä arvosteluja Japanissa ja Atlantin toisella puolella. Euroopassa ei niinkään, sillä roolipeliä ei silloin Eurooppaan tuotu. Ja se oli iso harmi se. Vanhalla mantereella kyseinen tuotos nähtiin ensimmäistä kertaa (virallisesti) vasta vuonna 2008 osana Wiin virtuaalikonsolin tarjontaa.
Erityistä kiitosta tämä Super Nintendon viimeinen Mario-peli sai muun muassa huumorinsa ja 3D-renderöityjen grafiikkojensa ansiosta. Tarina ei ehkä ollut sieltä monimutkaisimmasta päästä, mutta kaikki sen ympärille rakennettu oli myös omasta mielestäni mainiota viihdettä.
Niin ja olihan mukaan ympätty monia salaisuuksia ja viittauksia muihin peleihin muun muassa muutaman hahmocameon merkeissä. Itse pidin aikoinaan pelistä ihan kympillä. Se oli enemmän kuin toimiva roolipelieepos tutuilla hahmoilla, mutta täysin uudenlaisella ulkoasulla. Sitä voisi myös kuvailla kuin kevyenä laskuna roolipelien maailmaan.
Alkuperäinen oli toden totta upea peli, uusioversio tuskin tätä soppaa pystyy pilaamaan.
Plussaa: Alkuperäissäveltäjän paluu
Toinen erityisesti omaan makuuni iskenyt asia alkuperäisessä seikkailussa olivat sen musiikit. Ne olivat ja ovat vieläkin suorastaan upeita, mainioita, loistokkaita. Kuunnelkaa vaikka oheista esimerkkiä, joka on ainakin omaan päähäni jäänyt pyörimään vuosiksi. Ja kyllä, yhden ainoan esimerkin valitseminen oli suorastaan tuskaista.
Uusioversioon on mitä todennäköisimmin luvassa varsinaista mannaa, sillä alkuperäiset sävelmät työstänyt Yoko Shimura on kertonut säveltävänsä musiikin myös tulevaan versioon.
Kyseessä ei ole mikään turha säveltäjä, sillä Shimomuran teoksia on kuultu monen monessa pelissä ja pelisarjassa, muun muassa Kingdom Heartsissa, Xenoblade Chroniclesissa, Parasite Evessä, Final Fantasy XV:ssä ja vaikkapa Mario & Luigi -tuotoksissa.
On suorastaan kutkuttavaa päästä kuulemaan, mitä Shimomura on saanut alkuperäismateriaalista aikaan.
Plussaa: Suurempi yleisö tälle helmelle
Kuten todettua, etenkin alkuperäinen Super Mario RPG oli upea kokemus. Näin ollen onkin varsin oivaa, että seikkailulle saadaan suurempi yleisö. Ja uusi yleisö.
Nykyisellään nimikettä voisi kenties kutsua kulttisuosikiksi, mutta nyt suuremmalla yleisöllä on mahdollisuus nähdä ja kokea kaikki se, mistä muut ovat vauhkonneet jo vuosikaudet.
Toki onhan tämä nimike pelattavissa vielä alkuperäisraudalla sekä Wiin ja Wii U:n virtuaalikonsoleissa, mutta harvempi näitä laitteita nykypäivänä käyttää. Oletettavasti.
Ehkä viime vuosina eniten pelaajia eepos on saanut Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment Systemin (eli sen pienen Super Nintendon) kautta. Siellä kyseinen nimike köllötteli monen muun klassikon kanssa.
Miinusta: Aiempi ulkoasua oli kyllä näyttävämpi
Originaalipelin ulkoasu oli aikoinaan varsin hulppea. Se oli myös jotain uutta Mario-peleissä. Kyseessä oli näet ensimmäinen kerta, kun tutut hahmot nähtiin seikkailevan yläviistosta kuvattuna.
Uusi tuotos ei hyppää samalla tavalla silmille ulkoasunsa ansiosta, joten samantyylistä vau-efektiä ei ole tarjolla.
Tuleva versio ei ainakaan omaan silmääni vaikuta siltä, että se säilyttäisi saman tunteen ja fiiliksen. Mutta ei sillä, tuotoksesta on saatu vain vähän kuvamateriaalia nähtäväksi. Tämä puoli voi vielä yllättää!
Miinusta: Taas yksi remasterointi
Remasteroinnit ovat nyt pop, in ja muotia. Menneiden vuosien pelejä kääritään hienompiin kääreisiin ja myydään nykylaitteille, toisinaan vielä varsin kookkaalla hintalapulla.
Tuntuu siltä, että päivitettyjä tuotoksia julkaistaan harva se hetki. On Beyond Good & Eviliä, Tony Hawk -skeittailut, kotimainen Alan Wake, Wonder Boy, Metroid Prime, Like a Dragon: Ishin!, Blade Runner... lista on pitkä. Eipä sillä, monet näistäkin peleistä ovat suorastaan tökerön viihdyttäviä.
Olisihan se uusi seikkailu, uudella tarinalla, uudella kaikella myös ihan kiva. Toki sen ymmärtää, että helpommallahan tällä tapaa pääsee, kun juonikuviot, pelimaailmat ja muut aspektit on jo kertaalleen suunniteltu. Ei ole tarpeen aloittaa puhtaalta pöydältä. Lisäksi alkuperäistuotoksista digannutta fanikuntaa myös useimmissa tapauksissa piisaa.
Mutta toisaalta, jos kerran remasterointeja tehdään, niin on yksi toinen peli, joka mieluusti nähtäisiin uudella raudalla.
Miinusta: Oikeastihan me KAIKKI haluaisimme mieluummin uusioversion Paper Mario: The Thousand-Year Doorista
Kyllä, aivan jokainen meistä haluaisi oikeasti uusioversion Nintendon GameCube-konsolille julkaistusta Paper Mario: The Thousand-Year Doorista. Kyseessä on (ainakin omasta mielestäni) paras Paper Mario -sarjan nimike ja todennäköisesti paras putkimieshahmon tähdittämä roolipeli. En ainakaan itse heti keksi parempaa.
Tuossa tuotoksessa on muistettavia hahmoja, mieleenpainuvia tapahtumia ja höpöä huumoria. Nimike julkaistiin aikana, jolloin jokaisen Mario-maailmasta repäistyn sivuhahmon ei tarvinnut olla geneerinen kilpikonna tai sienihahmo. Uusimmissa Paper Mario -seikkailuissa, kuten Paper Mario: The Origami Kingissa, Mario-hahmoilla ei saa olla hattua päässä, ei viiksiä naamassa, ei mitään massasta erottuvaa koristusta.
Tuhannen vuoden ovessa sivuhahmot olivat hassunhauskan näköisiä ja persoonallisia. Voi niitä aikoja.
Eikä tätä seikkailua pysty kokemaan millään muulla laitteella kuin GameCubella. Super Mario RPG on sentään julkaistu pariin otteeseen uudelleen muille laitteille.
Tämän takia me KAIKKI haluamme mieluummin uusioversion paperisen putkimiehen seikkailusta.
Tai jos eivät nyt kaikki, niin ainakin minä.
No okei, kyllä se se uusi versio Super Mario RPG:stä kelpaa myös.
------
Loppuun vielä traileri Switchille 17.11. saapuvasta Super Mario RPG:stä kaiken edelliseen julkaisuun keskittymisen jälkeen:
Lisää aiheesta:
