Shivering Isles - Lomamatka hulluuden valtakuntaan

The Elder Scrolls IV: Oblivion oli Xbox 360:n ensimmäinen varsinainen megapeli ilmestyessään kauppoihin vuosi sitten. Vaikka se tarjosikin pelattavaa kymmeniksi ja jopa sadoiksi tunneiksi, alkoi Bethesda julkaista peliin ladattavaa sisältöä tasaiseen tahtiin. Horse Armor Packin flopattua perusteellisesti Bethesda korjasi hinnoittelupolitiikkaansa tehdessään pieniä laajennuksia. Nyt vuosi julkaisunsa jälkeen Oblivion sai ensimmäisen todellisen lisäosansa: Shivering Islesin.

Shivering Isles -laajennus lisää Cyrodiilin maakuntaan hulluuden jumala Sheogorathin maailmaan johtavan portin. Valtakunta on ammoisista ajoista lähtien kohdannut tuhonsa tasaisin aikavälein järjestyksen jumala Juggalagin johtaman armeijan hyökkäyksen uhrina. Maailmansa uudelleen luomiseen kyllästynyt Sheogorath kutsuu apuun sankarin, jonka tehtäväksi hän antaa Juggalagin joukkojen pysäyttämisen. Ensimmäisenä täytyy pelaajan kuitenkin kyetä päihittämään hulluuden portteja vartioiva otus. Vasta sitten voi nousu kohti Sheogorathin hovin eliittiä alkaa.

Lähtökohdiltaan tarina ei välttämättä kuulosta erityisen jännittävältä, mutta se imaisee nopeasti mukaansa ja osoittautuu lopulta oikeastaan Oblivionin juonikuvioita terävämmäksi. Suuri kiitos Shivering Islesin vetovoimasta kuuluu vahvasti teemaa hyödyntävälle pelisuunnittelulle. Sheogorathin valtakunta on tämän itsensä jakautuneen persoonallisuuden mukaisesti jaettu kahtia. Pohjoinen Mania kuvastaa hallitsijan luovaa puolta väriloistollaan ja hullunkurisella ekosysteemillään. Eteläinen Dementia puolestaan on synkkä ja soinen. Puoliskot eroavat myös maastoltaan: siinä missä Mania rakentuu lähinnä mäkisestä ylängöstä, on Dementian maisema vesistön pirstomaa. Alueen hirviökanta koostuu sekin melkein täysin uusista tuttavuuksista.

Kaksijakoisuus on lisäosan keskeinen teema, eikä se rajoitu pelkästään ympäristöön. Shivering Islesin (valitettavasti) ainoan kaupungin New Seothin Mania-puoliskoa kutsutaan nimellä Bliss. Sen katuja partioivat kultaisiin haarniskoihin pukeutuneet naikkoset, kun taas Dementian puoleisen Cruciblen laista ja järjestyksestä huolehtivat synkemmät naisvartijat. Tehtävissä pelaaja joutuu usein valitsemaan kahden puoliskon edun väliltä, joten kaikkea ei voi kokea kerralla.

Pelaajan kohtaamat hahmot ovat pääasiassa mielenkiintoisia tapauksia, joista itse hallitsija ja hänen palvelijansa Haskil toimivat hyvinä esimerkkeinä. Sheogorath laukoo tehtävänantojen seassa äänekkäästi häiritsevän sekavia kommentteja pelihahmon sisälmysten repimisestä Haskillin pysytellessä aina arvolleen sopivan hillittynä, vaikka isäntä kuinka kiusaisi.

Pääjuoni pitää pelaajan kiireisenä mielenkiintoisien ja vaihtelevien tehtävien parissa ainakin kymmenisen tuntia. Tämän lisäksi maailmasta löytyy tietenkin kasoittain tehtävää erilaisten sivujuonten parissa. Näistä klassisena esimerkkinä voinee käyttää miestä, joka on läpeensä kyllästynyt elämäänsä, mutta ei voi suorittaa itsemurhaa siitä seuraavien rangaistuksien pelossa. Niinpä pelaajan on riistettävä hänen henkensä, mutta sekin täytyy tehdä yllättäen.

Shivering Isles ei tuo Oblivionista tuttuun pelimekaniikkaan varsinaisesti mitään uutta. Manian ja Dementian ympäristöistä löytyy joitakin uusia esineitä ja varusteita, mutta korkealle kehitetyt sankarit pitäytynevät vanhoissa haarniskoissaan. Myös useimpien tehtävien perusrakenne on tuttu: Pelaaja reissaa pitkin maita ja mantuja, etsii taikakaluja, pieksee hirviöitä ja ratkoo ihmisten ongelmia. Pelimaailman erilaisuus jaksaa kuitenkin pitää mielenkiintoa yllä helposti sen parikymmentä tuntia.

Oblivionin graafinen vaikuttavuus on vuodessa vähentynyt huomattavasti, mutta parhaimmillaan vanha pelimoottori puskee edelleen eteen henkeäsalpaavia näkymiä. Manian tarjoama väripaletti poikkeaa myös mukavasti emopelin realismia tavoittelevasta ilmeestä. Harmillisesti Shivering Isles ei tuo mukanaan uusia ääninäyttelijöitä kuin muutaman. Eri rotujen repliikeistä vastaavat siis tutut äänet. Taustalla soivat myös samat vanhat viisut, vaikka Manian ja Dementian eroja korostamaan olisi mieluusti ottanut tuoretta Jeremy Soulen laatutuotantoa.

Shivering Isles maksaa Liven kalleimpana ladattavana hurjat 2400 Microsoft-pistettä, mikä vastaa noin 28,8 euroa. Pääsylippu hulluuden valtakuntaan on kuitenkin täysin hintansa väärti, jos Oblivion miellytti vähänkään. Laajennus tarjoaa pohjimmiltaan sarjan ystäville tuttua ja turvallista, mutta samalla uutta ja erilaista seikkailtavaa. Ei se eeppisyys tästä sarjasta mihinkään karise vaikka kuinka hulluksi tulisi.