Silent Hill Origins

Trendikäs esiosa

Elokuva- ja videopeliteollisuudessa kovassa huudossa olevat esiosat ovat aina saaneet allekirjoittaneen värisemään inhosta. Useimmiten esiosat ovat puolivillaisia kyhäelmiä, jotka on tuotettu jo julkaistujen elokuvien tai videopelien menestyksen siivellä. Joskus mennään metsään, kuten vaikkapa kirjaksi kynäilty ja valkokangasversioksi sovitettu Hannibal Rising, joka kertoo kannibaali-Hannibalin nuoruudesta. Toisinaan taas onnistutaan, kuten esimerkiksi mallikas Resident Evil Zero osoittaa.

Silent Hill Originsin puolesta puhuu paperilla ainoastaan se seikka, että pelin äänimaailmasta vastaa sarjan aiemmista osista tuttu Akira Yamaoka. Muuten ollaan heikoiksi jäillä. Pelistä vastaa amerikkalainen Climax, pelitalo, jolla ei juuri ole kokemusta kauhupelien saralla. Takapiruna ja julkaisijana toiminut Konami on kuitenkin selvästi kieltänyt muuttamasta kultamunia munivaa hanheaan, sillä Silent Hill Origins on täysin samanlainen kuin muutkin Silent Hillit. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Hyvää ovat painostava tunnelma, muistoja herättävät tapahtumapaikat ja erinomainen grafiikka. Huonoihin puoliin kuuluvat toisto, vanhentuneelta tuntuva pelattavuus ja korni ääninäyttely.

Déjá vu

Pelaaja istutetaan Travis Grady -nimisen rekkakuskin saappaisiin. Grady on ajaa pienen tytön päältä öisellä maantiellä. Kunnon miehenä hän tietenkin haluaa auttaa tyttöä ja päätyy seuraamaan tätä Silent Hillin kaupunkiin. Seuraavien tuntien aikana pelaaja juoksutetaan tuttujan tapahtumapaikkojen läpi: on sairaalaa, likaista käymälää ja sumuisia katuja. Silent Hill on edelleen samanaikaisesti olemassa sekä hiljaisena autiokaupunkina että hirviöiden kansoittamana helvettinä, jossa seinät valuvat ruskeaa ruostetta ja haulikolle on käyttöä. Kyseessä on siis varsin tuttu sekoitus psykologista kauhua, toimintaa ja kevyttä ongelmanratkaisua. Formaatista johtuen peliä kehotetaankin aivan oikein pelaamaan valot sammutettuna ja kuulokkeet korvissa. Vasta tällä tavalla uhkaava tunnelma pääsee oikeuksiinsa.

Muutkin Silent Hill -sarjan peruskivet ovat paikoillaan: tallennuspisteet on sijoiteltu huonosti, kamera sekoilee, ammuksia on rajoitetusti ja kohdattavat arvoitukset ovat vähintäänkin epäloogisia. Yksi pelin harvoista uudistuksista on mahdollisuus heitellä hirviöitä tavaroilla. Lisäksi lähikontaktia haluavat voivat mäiskiä epämuodostuneita vihollisia paljain nyrkein. Televisioita heittelevä ja hanakasti nyrkkejään käyttävä Grady vähentää tosin pelin kauhuarvoa ja lisää tahatonta komiikkaa.

Pelissä ei ymmärrettävästi ole moninpeliä, mutta yksinpelissä riittää tahkottavaa. Jotkin ongelmanratkaisut pitkittävät peliä keinotekoisesti pakottamalla pelaajan juoksemaan kaupungin halki. Kartat ovat toimivia apuvälineitä, mutta ne on vuosien saatossa istutettu liian monien pelihahmojen käteen. Silent Hillien ystävät kokevat myös aitoja déjá vu -hetkiä saadessaan tietää mukaan istutetuista lukuisista lopuista sekä seikkailun taitavimmille läpäisijöille jaettavista palkintoesineistä. Kaikki tämä lisää elinkaarta, mutta se kuuluu myös menneeseen ja lisää Originsista huokuvaa rahastuksen makua.

Vain faneille

Silent Hill Originsin pelimoottori on hyvä. Peli näyttää PSP:llä vähintään yhtä hyvältä kuin aiemmat Silent Hillit PlayStation 2:lla. Ulkoasu on sopivan rosoinen ja kuuluu parhaimpiin, joita olen Sonyn taskukonsolilla nähnyt. Kuten sanottu, myös Akira Yamaokan ideoima äänimaailma tekee kunniaa Silent Hillin perinnölle. Musiikki on parasta sarjassa sitten loistavan kakkososan ja hirviöt ääntelevät kuulokkeiden välityksellä pelottavasti. Loistavasta teknisestä osaamisesta nauttiessaan pelaaja jää väkisinkin ihmettelemään, miksei muuta peliä ole hiottu samalla tavalla.

Silent Hill Origins ei ole huono peli. Sen suurin ongelma on aikansa eläneeltä tuntuva pelattavuus. Climax ei ole uskaltanut tai saanut muuttaa sarjaa millään tavalla. Lisäksi kaikki Originsissa oleva tehdään paremmin muissa Silent Hilleissä. Näin pelin ainoaksi myyntivaltiksi jää salaisuuksia raottava juoni. Se ei riitä kuin pelin vannoutuneimmille faneille. Toivottavasti PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle kehiteltävä Silent Hill 5 onnistuu uudistuksissaan, sillä muuten Konamin loistava kauhupelisarja voi olla tiensä päässä.