Guitar Hero II

Hevin kunnia

Guitar Hero, yksi viime vuosien nerokkaimmista peleistä, on tähän asti ollut vain PlayStation 2:n omistajien nautittavissa. Guitar Hero II saapui Sonyn konsolille aiemmin, mutta nyt peli on käännetty Xbox 360:lle. Kyseessä on lähes suora käännös paremmalla grafiikalla ja muutamalla lisäominaisuudella höystettynä.

Noin 80 euron hintaisen pelin mukana tulee muovinen kitaraohjain. Johto ja hihna ovat edelleet aivan liian pieniä raavaan miehen käytettäviksi, mutta muuten ohjain on loistava. Gibsonin X-Plorer -mallia muistuttava uusi soittoväline on pyöreämpää PlayStation 2 -kitaraa särmikkäämpi. Soitin koostuu edelleen viidestä erivärisestä sointunappulasta, kielistä ja kammesta

Peliä pelataan soittamalla kielen ja sointunappulan oikea-aikaisilla painalluksilla ruudulle laskeutuvia säveliä. Jos sävel on pitkä, painikkeita on pidettävä pohjassa pidemmän aikaa. Hyvin ajoitetuista sävelistä saa pisteitä, huonoista menettää niitä. Oikein soitettuja sarjoja keräämällä on mahdollista muodostaa komboja ja päästä suuriin pisteisiin. Välillä käännetään kammesta ja muodostetaan efektejä. Kitara ei ole langaton. Se yhdistetään johdolla Xboxin USB-porttiin. Mielenkiintoisena lisänä mainittakoon ohjaimen kyljessä oleva liitäntä, johon lupaillaan erikseen myytäviä efektipedaaleja.

Takatukalla vai ilman

Mukana on kaikkiaan 74 kappaletta, joista kymmenen on kokonaan uusia. Tulokkaisiin kuuluvat mm. Iron Maidenin The Trooper ja Rancidin Salvation. Suurin osa valikoimasta edustaa ensimmäisestä Guitar Herosta poikkeavaa kikkailevampaa osastoa, mutta mukana on myös muutama Sweet Child O' Minen kaltainen illan pelastaja. Useimmat laulut ovat cover-versioita, mutta ne on sovitettu ja laulettu hyvin. Xbox 360 tarjoaa myös mahdollisuuden ostaa uusia kappaleita Live-palvelun kautta. Laulut eivät ole ilmaisia, mutta imuroitava sisältö tarjoaa silti hyvät mahdollisuudet laajentaa soittokirjastoa.

Jos esiintymislavalle ei ole välitöntä hinkua, jokaista kappaletta tai sen osaa voi myös harjoitella. Tämä onkin tarpeen etenkin ylemmillä vaikeusasteilla. Helpoimmalla asetuksella pitää käyttää vain kolmea yksinkertaista sointua, mutta keskivaikealla sorminäppäryyttä koetellaan neljällä ja vaikealla tasolla viidellä soinnulla. Aloitteleville kitarasankareille riittää haastetta. Yksinpeli käsittää uramoodin, jossa on edettävä saadakseen yksittäisiä lauluja soitettaviksi. Moninpelissä ei valitettavasti hyödynnetä Liven ominaisuuksia. Kaverin kanssa kepitys onnistuu vain omassa olohuoneessa.

Nettiä hyödynnetään lähinnä uusien laulujen imurointiin. Mukana on myös maailmanlaajuinen tulostaulu, jonne voi yrittää saada omia huippupisteitään. Tämä mahdollistaa tietysti myös ystävien surkeille pistemäärille nauramisen. Lisähaastetta tuo 50 kerättävän Xbox-saavutuksen lista, jonka kanssa saa viettää lukuisia hikisiä iltoja. Pelattavaa riittää. Kannattaa vain varoa, ettei kitaraa hajota seinään alkoholin sävyttämän illan päätteeksi.

Käännösten eliittiä

PlayStation 2 -version grafiikka ei ollut kummoista. Xbox 360:lla pahimmat sahalaidat on tasoitettu, mutta pelin viehätys pätee edelleen jossain aivan muualla kuin taustalla hyppivissä soittajissa. Alussa valittava hahmo ei vaikuta pelattavuuteen millään tavalla, mutta se tuo lavalla heilumiseen oman koomisen lisänsä. Norjalaista kirkonpolttajamusiikkia soittavalla hurjannäköisellä hahmolla on kieltämättä huvittavaa kepittää esimerkiksi My Chemical Romancen kaltaista tanssimusiikkia.

Kaikkien aikojen paras musiikkipeli kääntyy Xbox 360:lle kiitettävästi. Online-pelin puuttuminen on ainoa todellinen valituksen aihe, mutta muuten kokonaisuus on laadukas. PlayStation 2 -versiota pelanneet eivät saa käännöksestä mitään irti, mutta Microsoft-fanipojille uusi Guitar Hero II on painonsa arvoinen kullassa. Ja painoahan paketissa riittää.