Tiger Woods PGA Tour 10

Se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta. Electronic Artsin vuosittaiset urheilupelit tavataan yhdistää vuodenaikojen vaihteluihin. Kesäsateilla pelaillaan Tiger Woodsia, loskakelien aikaan tahkotaan NHL:ää ja FIFAa. Nyt on golfin vuoro. Tämänvuotisen pelin kannessa on eläimellisesti karjuva ja tuulettava Tiger Woods. Aivan niin jännittävä peli golf ei ole, ei oikeasti eikä virtuaalisesti. Jotain viehättävää pienen pallon hutkimisessa kohti vieläkin pienempää reikää kuitenkin on. Siksi lajissa liikkuu suuria rahasummia ja kiinnostus on suurta.

Kiitos lajin valtaisasta hiljattaisesta suosiosta kuuluu tietenkin Tiger Woodsille. Häntä seurataan jopa golfista vähät välittävien keskuudessa. Tiger Woods -pelit ovat aina olleet Electronic Artsin urheilupelien parhaimmistoa. Edellinen julkaisu oli jo niin lähellä täydellistä keinogolfelämystä, että Tiger Woods PGA Tour 10 jää väkisinkin hieman vaisuksi. Hieno pelihän tämäkin on, uudistuksia ei vain taaskaan ole tarpeeksi.

Tiikeriä mä metsästän

Varsinaista uutta on viime vuoteen verrattuna vähän. Mukaan on laitettu vaihtoehtoinen puttaussysteemi, sään vaihtelu reikien aikana ja verkkopelimuotoja on tullut lisää.

Sääjärjestelmä on näppärä. Jos kone on kytketty verkkoon, peli osaa hakea tosielämän kentältä kulloisenkin kelin ja siirtää sen virtuaaliviheriöille. Uusi Precision Putting toimii erinomaisesti. Tuore mittaripohjainen puttaussysteemi on kuitenkin mainio, sillä se painottaa tarkkuutta. Tikun edestakainen liike pitää olla sulava, samaan tapaan kuin muissa lyönneissä. Normaalihutkiminen on puolestaan tehty realistisemmiksi lyhentämällä lyöntien kantomatkaa. Näin peli on muuttunut haasteellisemmaksi. Halutessa pelaaja voi toki putata entiseen, klassiseen tyyliin.

Kenttiä on 16 kappaletta. Mukana on lajin klassikkoja, kuten Old Course at St Andrews, Torrey Pines ja Bay Hill Club and Lodge. Lisää viheriöitä saa ostamalla. Tiger Woods käyttää muutenkin verkkoa kattavasti. Urheilutulokset ja mainokset rullaavat ruudulla, parhaat tulokset ja suoritukset saa ladattua muiden ihailtavaksi, pelimuotoja ja -seuraa riittää. Hauskinta on pelata Live Tournaments -tilaa, joka emuloi tosielämän golf-mittelöitä. Se seuraa reaaliajassa oikeita sääolosuhteita sekä tuloksia, ja pistää pelaajan taidot koetukselle. Live Tournamentseja voi lisäksi pelata vain tiettyyn kellonaikaan, aivan kuin oikeastikin.

Vaikka pelattavaa riittää, eräs aiemmilta vuosilta tuttu epäkohta on jäänyt korjaamatta. Tiger Woods on nimittäin taas vaihteeksi taidoiltaan täysin ylivoimainen muihin golfaajiin verrattuna. Näin on tietysti oikeastikin, vaan ei aina. Esimerkiksi viimeisimmässä tosielämän arvoturnauksessa "Tiikeri" hölmöili itsensä ulos kahdelta viimeiseltä kierrokselta. Videopelimaailman Tiger Woodsilla on vaikea epäonnistua. Toki tumpelo saa pallon bunkkeriin mestarillakin, mutta pienellä harjoittelulla peli tulee maailmanlistan ykkösellä liian helpoksi. Muut golfarit jäävät statisteiksi. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jää oman pelaajan luominen ja kehittäminen taidoiltaan yli-ihmiseksi. Vaikutelma on tasapainoton.

Vaikeustasoja on neljä, mutta Tiger Woodsin taitavuudesta johtuen niistä ei saa kaikkea irti. Toisaalta tekijät ansaitsevat kiitosta siitä, että valittu vaikeusasetus vaikuttaa pelattavuuteen, ei vastustajiin. Tekoälygolffarit pelaavat joka asetuksella yhtä hyvin tai huonosti. Vasemmalla tikulla suoritettava virtuaaliswingi on sen sijaan helpompi suorittaa amatööriasetuksilla. Ei siis haittaa, vaikka sormi hieman lipsahtaisikin swingin aikana. Tämä on miellyttävää ja tekee oppimiskynnyksen matalammaksi. Ikävä kyllä verkkopelissä on valittavana vain helppo tai vaikea asetus.

Rimaa hipoen

Electronic Artsin urheilupelien tiukka kehitysaikataulu ja julkaisutahti takaavat pelattavuuden muuttumattomuuden ohella yleensä senkin, etteivät grafiikka ja äänimaailma koe suuria mullistuksia. Niin on nytkin. Tiger Woods PGA Tour 10 näyttää ja kuulostaa hiilikopiolta edellisvuoden pelistä. Audiovisuaalinen toteutus on käypää. Joku voisi tosin potkia selostuskaksikon hiiteen, sillä heidän pölötyksensä uhkaa pilata hyvän tunnelman. Virtuaaligolfatessa kuuntelee paljon mieluummin lintujen sirkutusta ja yleisön mylvintää kuin asiantuntemattomia selostajia.

Sävel on tuttu: uusi Tiger Woods on hyvä peli, vaan se ei tunnu tuoreelta. Sen parissa vierähtää tunti poikineen, ja pian seuraava sarjan osa onkin jo ovella. Jos edellinen julkaisu on tuttu, viimeiset kesäpäivät kannattaa ehkä pikemminkin viettää oikealla viheriöllä kuin tämän uuden tekeleen parissa. PGA Tour 10:ssä ei nimigolffaajansa liiallista taituruutta ja selostuskukkasia lukuun ottamatta ole varsinaisesti mitään huonoa. Uudistumattomuutensa takia se ylittää julkaisukynnyksen kuitenkin vain rimaa hipoen.