L.A. Noire

"Öinen tähtitaivas kimaltelee ylläni. Luonnon loisteeseen vastaa allani kiemurteleva valomeri, joka tuntee myös nimen Los Angeles. Haaveiden tyyssija, jonne nuoret unelmat tulevat kuolemaan. Yksi langenneista makaa jalkojeni juurella. Parikymppinen nainen, jonka tähti sammui Hollywoodland-kyltin varjoon. Alastomana, häväistynä ja kuolleena. Aivan kuten kaksi edellistäkin uhria. Tervetuloa enkelten kaupunkiin."

Enkeleitä ja demoneita

Team Bondin kehittämä ja legendaarisen Rockstar Games -studion julkaisema L.A. Noire on odotettu tuleminen. Toisen maailmansodan jälkeiseen Los Angelesiin sijoittuva rikostrilleri seuraa sotaveteraani Cole Phelpsin nousua kaupungin poliisilaitoksen riveissä. Virkaintoisen Phelpsin ura käynnistyy tavallisena katupoliisina, mutta nopeiden ylennysten johdosta katuja tallataan pian prameampi puku päällä etsivänä. Viiteen eri poliisiyksikköön jaettu peli kertoo Phelpsin ja ennen kaikkea kulta-aikaansa heräävän Los Angelesin tarinan, jossa huumeet, murhat ja korruptio ovat jokapäiväistä.

L.A. Noire poikkeaa paljon tyypillisestä Rockstarin hiekkalaatikkopelistä. Valtava kaupunki on mallinnettu ainoastaan kulissiksi, jossa oheisaktiviteetista muodostuu kuriositeetti, ei itse tarkoitus. Pääosaan nousee varsinainen juoni. Lineaarisesti etenevä tehtävärakenne ei anna vapaalle samoilulle tilaa, vaan joutenolo hoidetaan tutkimusten yhteydessä tai juonesta irrallisena kokemuksena alkuvalikon kautta. Päivät alkavat tyypillisesti selonteolla ja päätyvät syyllisen kiinniottoon. Välissä käytetty aika hoidetaan joko orjallisesti tutkimusta selvittäen tai vaihtoehtoisesti sivutehtäviä, piilotettuja autoja ja filmikeloja metsästellen.

Juoni ja yleinen noir-tunnelma ovat lainattu suoraan James Ellroyn kynästä. Klassisista dekkariaineksista sekä enkelten kaupungin mystiikasta parsittu maailma hyödyntää niin hahmojen kuin tutkimusten osalta sodanjälkeistä losangelesilaista rosoisuutta. Auringon kultaiseksi maalaaman idyllin takaa paljastuvassa totuudessa kauniita ovat ainoastaan viattomat naisuhrit. Miesvaltainen mentaliteetti tuodaankin surutta esille lukuisten tutkimusten aikana. Teemojen osalta L.A. Noire onnistuu tavoittamaan kaupungin juuri kukkaan puhjenneen kukoistuksen ja korruption. Hiljalleen paljastuva suurempi kuvio jää silti vaisuksi, mutta yksittäiset tehtävät ovat kauttaaltaan erinomaisesti kirjoitettuja.

Rutiinimaista työskentelyä

L.A. Noiren pelillinen pohja muistuttaa paljolti vanhoja seikkailupelejä. Rikokset selvitetään kunnon poliisintyöllä. Tapahtumapaikalla Phelpsille selvitetään tilanne, minkä jälkeen alkaa usein lähitienoon tutkiminen johtolankojen toivossa. Kriittisten esineiden ohella peli luo satunnaisesti myös turhaa rihkamaa hämäykseksi. Pelkkään roskisten dyykkaamiseen ei tarvitse kuitenkaan sortua, vaan tapahtuman todistaneiden silminnäkijöiden lausunnot ovat usein elintärkeässä asemassa tutkimusten selvittämisessä. L.A. Noire lanseeraa uraauurtavan kasvoanimaatiotekniikan nimeltä MotionScan, joka antaa kuulusteluihin aivan uutta puhtia. Näyttelijöiden omat kasvonpiirteet hahmoille tallentavalla tekniikalla pelaaja joutuu lukemaan kuulusteltaviensa kasvonilmeitä ja -eleitä selvittääkseen, puhuvatko he totta vai ei. Toteutus on ensiluokkaista, eikä paluu digitaalisesti mallinnettuihin kasvoihin ole suopea.

Uudet johtolangat vievät etsivän kaupungissa uusiin paikkoihin, joissa rutiinit toistetaan kunnes syyllinen on kuulusteluhuoneessa. 21 tehtävän aikana mekaniikka käy turhan toistavaksi, eikä vaihtelua etsivätyöhön yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tarjota. Toki kerrontaa rytmitetään tarpeen tullen ammuskeluilla ja takaa-ajoilla niin jalan kuin ratin takana valmiiksi skriptatuissa toimintakohtauksissa. Pelin mielekkäintä antia ovat eittämättä kuulustelut, jotka toistosta huolimatta jaksavat viihdyttää juuri upeiden kasvoanimaatioiden vuoksi. Syy on pitkälti myös siinä, että näissä pelaaja joutuu oikeasti turvautumaan omiin taitoihinsa. Valitettavasti pelin yli viety kädestä pitely tekee epäonnistumisesta mahdotonta. Kaikkein tumpeloinkin etsivä saa aina kuulusteltavilta tai viimeistään johtolangoista reitin eteenpäin, eikä tutkinnan viimeistelyä haittaa vaikka syytön mies passitettaisiin tiilenpäitä lukemaan. Lopputuloksena on ainoastaan huonompi pisteytys tehtävän lopuksi.

L.A. Noire ei tarjoa mahdollisuutta säätää vaikeustasoa, mutta muutama pelillinen apu on mahdollisuus kytkeä pois valikoista. Näitä ovat muun muassa ohjaimen tärinä ja äänimerkki tutkittavien esineiden luona sekä musiikin häipyminen taustalta kun alueen kaikki johtolangat on löydetty. Lisäksi liian monta kertaa epäonnistuneet toimintakohtaukset on mahdollista ohittaa kokonaan. Tehtäviä suorittamalla Phelps kerää kokemusta, jolla käyttöönsä saa uusien autojen ja vaatteiden lisäksi vaistopisteitä. Pojot hyödynnetään joko alueen johtolangat paljastamalla tai hieman moninaisemmin kuulustelutilanteissa. Yksinkertaisimmillaan aavistuksella voidaan poistaa yksi vastausvaihtoehdoista, mutta hauskimmillaan verkkoon kytkeytynyt pelaaja voi kysyä apua yleisöltä, jolloin peli kertoo prosentuaaliset valintatilastot kuhunkin vastaukseen.

Valon ja varjon kaupunki

Peliä varten mallinnettu enkelten kaupunki on laaja ja yksityiskohtainen mutta oheistoiminnaltaan olematon. Keräiltävien esineiden ohella pelaaja voi bongata ainoastaan ikonisia maanmerkkejä, joiden historiaa kerrataan lyhyesti erillisissä tietobokseissa. Ajan henki on kuitenkin läsnä 1950-lukua henkivässä kuvastossa. Noir-tunnelmaa voi vahvistaa entisestään asettamalla värimaailman mustavalkoiseksi. Värikadon myötä menetetään tosin muutamat pelilliset elementit kuten interaktiivisia ovia merkkaavat kullatut ovennupit. Ruudunpäivityksen suhteen L.A. Noire takkuilee vain harvakseltaan.

Osansa tunnelmaan tuo loistava äänimaailma. Jazz-vivahteiset sävellykset sekä aikalaiskappaleet vahvistavat noirmaisuutta, mutta ennen kaikkea lierihattu nousee pelin ilmiömäisille näyttelijäsuorituksille. Team Bondi on kerännyt valtavan määrän elokuvamaailman kasvoja, joiden annissa on aivan toisenlaista voimaa MotionScan-tekniikan vuoksi. Hahmojen välinen dialogi soljuu paljon vivahteikkaampana kuin monissa muissa peleissä.

L.A. Noire on enemmän klassinen seikkailupeli kuin tyypillinen Rockstar-tuotos. Toistosta huolimatta etsivätyöskentely sekä erinomaisten kasvoanimaatioiden siivittämät kuulustelut ovat virkistävä tuulahdus nykytarjonnan keskellä. Laadukkaat tehtävät, elokuvamainen tunnelma ja mielenkiintoiset hahmot takaavat kuitenkin miellyttävän pelikokemuksen, joka on parhaimmillaan pienissä erissä nautittuna.