Forza Motorsport 4

Neljännen Forzan ensiesiintyminen vuoden 2010 E3-messuilla aiheutti pienimuotoista hämmennystä fanien keskuudessa. Konsolimittapuulla vakavahenkistä simulaatiota esiteltiin yllättäen Kinectin avulla osana Microsoftin satsausta liiketunnistusmarkkinoille. Kukaan ei oikein tiennyt, oliko kyseessä laajennus kolmanteen osaan, vai siirtyisikö koko sarja pahimmassa tapauksessa kasuaalitauhkaan ilmaveiviohjauksen siivittämänä. Lopullisesta paketista paljastuu kuitenkin melko maltillinen jatko-osa. Xbox 360:n ykköskaahailu jatkaa tutulla linjallaan viilaten edellisosan ryppyjä ja tuo samalla sopivassa suhteessa uusia ominaisuuksia pöytään.

Avaimet mun kiesiin

Edeltäjiensä tapaan Forza Motorsport 4 iskee pelaajan eteen hillittömän määrän autoja rääkättäväksi. Noin 500 nimikettä ei paperilla pärjää Gran Turismo 5:n lukemille, mutta käytännössä kilpakumppanit liikkuvat sisällöllisesti lähellä toisiaan. Microsoftin edustajassa automäärää ei nosteta keinotekoisesti tarjoamalla lukuisia vaihtoehtoja samasta korimallista. Eri merkkejä tarjotaan huimat 80 erilaista. Valinnanvaraa riittää 70-luvun legendaarisesta ”ysiysi” Saabista BMW:n uunituoreeseen M5:een.

Maailmankiertueeksi nimettyä uramoodia on muokattu jonkin verran. Kisoja tahkoamalla ansaitaan edelleen krediittejä ja palkintoautoja, mutta pelaajalle annetaan aiempaa enemmän vapauksia etenemiseen. Ainoastaan ratajärjestys päätetään ennalta, sillä käytössä oleva auto määrittää, mitä kisoja kohteessa tarjotaan. Myös kilpakumppanien arsenaali päivittyy hanakammin omien valintojen mukaan, joten mittelöt pysyvät sopivan tiukkoina. Muutos toimii: alati pitenevien kausien ajaminen ei tunnu yhtä puisevalta kuin viimeksi.

Leipiintymistä ehkäistään tarjoamalla sekaan hieman erikoisempia kilpamuotoja. Tolppien välissä pujottelu, hitaampien tientukkojen kanssa samoissa karkeloissa kisaaminen sekä Top Gearista tutulla testiradalla suoritettava autokeilailu piristävät kokemusta rikkomatta pelin perusideaa. Tietynlainen jatkuvuuden tunteen puuttuminen tosin nousee edelleen ongelmaksi, sillä jännittävistä mestaruussarjoista pistekamppailuineen voi vain haaveilla.

Suuttimet kuumana

Sarjan suurin synti on perinteisesti ollut liiallinen kliinisyys. Turhan insinöörimäinen ote valikoissa ja autojen esittelyn suhteen ei ole herättänyt intohimoja autohullun kansan keskuudessa. Tähän epäkohtaan neljäs osa tarttuu tiukimmin kiinni, sillä nyt menopelit nostetaan arvoiselleen jalustalle. Autovista-tilassa mallinnetaan vajaat 30 autoa ennennäkemättömän komeasti. Esittelyhallissa ajokkiaan pääsee tutkimaan vapaasti sisältä ja ulkoa. Ruudulle ilmestyviä inforuutuja klikkaamalla jaetaan nippelitietoa teknisistä ratkaisuista aina jarrupalojen koosta moottorin rakenteeseen. Top Gearin Jeremy Clarkson esittelee kohteet omintakeisen viihdyttävään tyyliinsä. Autovistan ulkopuolelle jääneillekin autoille tarjotaan rakkautta huomattavasti aiempaa enemmän uudistettujen grafiikoiden ansiosta. Valokuvausmoodiin saa upotettua tolkuttomasti aikaa hienoja yksityiskohtia ihaillen samalla, kun etsii parasta kuvakulmaa otokselle omasta rakkaastaan.

Radalla graafiset parannukset jäävät vähäisemmiksi. Suurimman muutoksen voi havaita sisäkuvakulmasta. Kamera viedään asteen verran taaemmaksi, kun viimeksi tuulilasiin kiinni tungettu näkymä muistutti lähinnä seniorikuskin etukenoista ajoasentoa. Ratin takaa ajeleekin mielellään, sillä sisätilat näyttävät paremmilta lisääntyneiden yksityiskohtien sekä dramaattisempien valaistusefektien ansiosta.
Audiopuolella moottoreista viritellään möreämpiä säveliä maailmalle, mutta musiikki ei saa samanlaista rakkautta osakseen. Konemusiikkipitoisen ääniraidan turhanpäiväiset tilutukset liihottelevat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Hienovaraiset viilaukset pelimoottoriin tekevät kurvailusta aavistuksen verran haastavampaa mutta samalla nautittavampaa ohjaustavasta riippumatta. Autojen väliset erot välittyvät kotisohvalle erinomaisesti. Romurallin ystävät eivät saa Forzasta juuri mitään irti, mutta parantuneet fysiikat tuntuvat myös kolaritilanteissa. Ajoapuja pystyy säätämään oman taitotason mukaan jarruavustuksesta takaisinkelausmahdollisuuden hyödyntämiseen. Uutuutena simulaatiomoodin kytkeminen muuttaa padipelaajien kokemusta entistä dynaamisemmaksi. Mitä vähemmän koneen holhousta tarvitaan, sitä paremmat bonukset odottavat kisan lopussa.

Sinä olet ratti

Paljon puhuttu Kinect-tuki aktivoituu alkuvalikossa kättä heilauttamalla, jolloin ohjain heitetään syrjään ja siirrytään liiketunnistuksen ihmeellisen maailmaan. Autovistassa pääsee vapaasti tepastelemaan menopelinsä ympärillä. Ennakkoon hypetetty läsnäolon tunne ei kuitenkaan välity ruudun läpi. Merkittävä osa ajasta kuluu tekniikan kanssa taikinoimiseen etsien oikeaa asentoa kameran liikuttamiseksi. Valikosta toiseen pääsee hyppäämään erinomaisesti toimivan puheohjauksen avulla, mutta autonvalinta verkkaisesti toimivan kursorin avulla on tuskaisen hidasta.

Ajaminen sen sijaan onnistuu luontevammin. Tosin kokemusta pilaa erittäin vahva kädestä pitelemisen tunne, sillä esimerkiksi kaasu ja jarru jätetään koneen huoleksi. Mutkissa pelkästä ilmasta koostuvan ratin kääntäjää avustetaan anteliaasti, joten kisaamisesta ei saa kunnollista nautintoa. Parin kokeilun jälkeen kuriositeetiksi jäävä Kinect-kaahaaminen sopinee parhaiten nuoremman polven ensikosketukseksi ajopelien ihmeelliseen maailmaan.

Kinectiä voi käyttää myös ohjaimen tai ratti- ja poljinyhdistelmän aisaparina. Tällöin kamera tunnistaa pelaajan pään liikkeet kääntäen vastaavasti kypärää ohjaamossa. Tekniikka toimii periaatteessa hyvin mutta on ajoittain todella altis häiriöille. Asennon korjauskehotusteksti tulee tutuksi pienestäkin ylimääräisestä liikehdinnästä. Lisäksi niin kauan, kun ruutu ei fyysisesti liiku pään mukana, jää efekti vääjäämättä keinotekoiseksi. Markkinamiesten lanseeraama ”Better with Kinect” on erittäin optimistinen näkemys tuen todellisesta laadusta. Ohjaimella kaikki toiminnot sujuvat yksinkertaisesti nopeammin ja helpommin.

Liven antimissa pihtailematta

Verkko-ominaisuuksien hyödyntämisessä Forza 4 edustaa autopelien – tai minkä tahansa lajityypin – ehdotonta eliittiä. Yhteisöllisyys on läsnä kaikessa tekemisessä autoluokkakohtaisesti seurattavista tulostauluista aina virityspakettien ja näyttävien automaalausten jakamiseen. Maksimissaan 16 hengen moninpelissä tarjontaa riittää peruskisoista huumoripainotteisempiin kissa ja hiiri -leikittelyihin. Parhaat hetket koetaan tutun seuran kesken yksityismatseissa, joissa säännöt ja rajoitukset saa asettaa mieleisikseen. Samalta sohvalta pääsee ottamaan miehestä mittaa jaetulla ruudulla, myös Kinect-avusteisesti.

Verkkopuolelle tuodaan kaksi täysin uutta ominaisuutta. Rivals-tila jatkojalostaa tulostaulujen ideaa: tekijöiden määrittelemissä olosuhteissa kamppaillaan paremmuudesta muiden haamusuorituksia vastaan. Esimerkkinä mainittakoon Top Gearin ”tähti kohtuuhintaisessa autossa” -haaste. Kaverin tuloksen lyömisestä lähtee vastapuolelle ilmoitus Need For Speedien Autolog-toiminnon tapaan. Virityskammoisille Rivals sopii erityisen mainiosti, sillä leijonanosa tapahtumista ajetaan vakiokalustolla. Autoklubit puolestaan edustavat Forzan näkemystä klaanitoiminnasta. Klubin jäsenet pääsevät muun muassa jakamaan ajokkeja keskenään sekä tietenkin venyttelemään virtuaaliegojaan muita seuroja vastaan.

Pärinä-Peten pakkohankinta

Vieläkään ei saavuteta täydellisyyden rajaportteja, sillä vanhat harmistuksen aiheet nostavat yhä päätään. Tekoäly ei skarppaamisestaan huolimatta osoita lopulta järin suurta persoonallisuutta. Sarjan jokaista osaa tahkonneena toivoisi myös ratavalikoiman räväkämpää uudistamista. Muutama tuore ympäristö, kuten Sveitsin jylhissä maisemissa kiemurteleva rata, tuo sillekin sektorille sentään jotain uutta. Lisäksi uramoodin hioutumisesta huolimatta yksinpeli muuttuu jossain vaiheessa tasapaksuksi puurtamiseksi. Rahaa ja autoja jaetaan niin avokätisesti, että motivaatio maailmankiertueen jatkamiseen uhkaa välillä ehtyä.

Forza Motorsport 4 onnistuu kuitenkin parantamaan erinomaisesta edeltäjästään niin selvästi, että sen voi julistaa jo tässä vaiheessa vuoden ajopeliksi – ehkä jopa koko konsolisukupolven kovimmaksi maantienielijäksi. Gran Turismo 5:ssä on oma vahva viehätyksensä, mutta länsimaalainen kilpakumppani loistaa erityisesti hiotumman ja käyttäjäystävällisemmän kokonaisuuden ansiosta. Laadukasta sisältöä on kahden levyn julkaisussa älytön määrä. Turn 10:n uutukainen kuuluu jokaisen autoista kiinnostuneen pelaajan hyllyyn paraatipaikalle.