Forza Horizon 2

Pari vuotta sitten julkaistu Forza Horizon vei Xboxin kiitellyimmän kaahaussarjan onnistuneesti uusille urille, kun menopelit siirrettiin rataympäristöjen kätköistä keskelle siviililiikennettä. Rivakasti valmistunut jatko-osa luottaa pitkälti samaan kaavaan. Merkittävimpänä erona bensaa poltetaan Coloradon sijaan Etelä-Ranskan ja Pohjois-Italian vehreämmissä maisemissa. Xbox Onen tehokkaampi rauta takaa totta kai myös entistä komeammat näkymät. Osa faneista sai kuitenkin jo näpeilleen Forza 5:n aiempaa karsitumman sisällön vuoksi, joten onnistuuko avarakatseisempi sisarpuoli välttämään uuden sukupolven sudenkuopat?

Euroopan autounioni

Horizon-festivaalin järjestelytoimikunta on selkeästi tehostanut toimintamallejaan vanhalle mantereelle siirryttyään. Viimeksi häröpallona kartalle levittäytynyt kisakatras pyritään rajaamaan yhdelle alueelle kerrallaan. Uuteen kohteeseen siirrytään omaan melko rauhalliseen tahtiin aidossa road trip -hengessä, ja perillä avautuu neljän kisan mittainen mestaruussarja. Vaikka tapahtumapaikka määritellään etukäteen, pääsee pelaaja vaikuttamaan käytettävään kalustoon. Ratkaisu toimii hyvin: urassa on havaittavissa selkeämpi punainen lanka. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vapautta olisi lähdetty karsimaan. Päinvastoin, maailma on nyt entistä paremmin tutkittavissa.

Ensimmäisessä osassa matka tyssäsi nopeasti näkymättömään seinään, mikäli yritti poiketa reitiltä. Tällä kertaa vastaavia rajoituksia ei tunneta. Jopa yllättävän suuri osa ajasta vietetään maastossa auton jousitusta rääkkäämässä. Kisakattauksessa erilliset rallitapahtumat ovat korvautuneet offroad-haasteilla, jotka yhdistelevät asfalttikisaamista maiden ja mantujen poikki kaahaamiseen. Urheilullisempikin auto pysyy vaivatta näpeissä jopa pahimmassa pöpelikössä, joten hauskuus nostetaan ykkösprioriteetiksi realismin kustannuksella. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei kuitenkaan jää puuttumaan etenkään sisäkuvakulmasta, kun kasvusto peittää näkökentän toisinaan täysin.

Maailmaan mahtuu kosolti puuhaa ja tutkittavaa, kuten tuhottavia kylttejä, nopeuskameroita, hylättyjen autojen etsimistä sekä Bucket List -haasteita valmiiksi määritellyillä menopeleillä. Kaikki tekeminen kartuttaa lompakon ohella mainetta, joka kerryttää puolestaan pelaajatasoa. Komeamman värisen festarirannekkeen sekä pienten ajajabonusten lisäksi tasonnousu oikeuttaa kisaamaan erityisissä show-taistoissa mitä erilaisimpien kulkuvälineiden kesken. Rattimiehen taitojaan saa esitellä muun muassa junaa tai kuumailmapallojen armadaa vastaan. Toisin sanoen tekeminen ei ihan heti lopu kesken, ja Horizonin kauniissa maisemissa viihtyy loistavasti ilman sen suurempaa agendaakin.

Maailma klikkauksen päässä

Moninpeli sulautetaan entistä saumattomammin kokonaisuuteen. Nettikarkeloihin mieliessään pelin voi laittaa etsimään sopivaa sessiota sujuvasti soolokurvailun lomassa. Kun hakuehtoihin täsmäävä porukka ilmaantuu, avautuu 15 sekunnin aikaikkuna istuntoon liittymistä varten. Näin vältetään turhat aulassa odottelut, ja homma toimii kaikin puolin erinomaisesti. Pelaaja pääsee etukäteen määrittämään, haluaako ajaa perinteisempiä kilpasarjoja vai osallistua vapaaseen häröilyyn. Kaikki muodot kerryttävät samoja resursseja kuin yksinpelissä, mikä motivoi mukavasti.

Lukuisista muista avoimen maailman kaahailuista poiketen verkkopuoli ei levittäydy soolo-osuuteen kuin tulostaulujen kautta, joten satunnaisia ihmiskuskeja ei ilmaannu kutsumatta. Tästä huolimatta Etelä-Euroopan syheröisillä reiteillä bongaa alituiseen kaverilistalta tuttuja nimimerkkejä. Peli hyödyntää Forza 5:ssä lanseerattua Drivatar-ominaisuutta, joka haistelee pelaajien ajotapaa ja luo niiden perusteella inhimillisiltä vaikuttavia tekoälykuskeja. Vaikka järjestelmä toimii teknisesti moitteetta, jää sen varsinainen vaikutus pienemmäksi kuin ratakisojen puolella.

Se parani sittenkin

Ajotuntuman suhteen pelin tunnistaa helposti Forza-suvun jäseneksi. Taustalla raksuttaa totutun tiukka määrä dataa, jonka saa halutessaan näkyviin ristiohjaimen avulla. Kuitenkin jopa realistisimmalla asetuksella Horizon 2 tuntuu arcademaisempaan henkeen sopivasti anteeksiantavammalta kuin emopelinsä. Ajaminen on aina mielekästä reitistä ja kulkineesta huolimatta. Autojen paino-, teho- ja voimansiirtoerot välittyvät silti selkeästi ruudun toiselle puolelle, ja menopelejä pääsee virittämään kiitettävällä vapaudella. Yökisaamiselle täytyy antaa tunnustusta, sillä kerrankin ajovaloumpioihin on asennettu kunnolliset polttimot, joiden turvin pimeydessä kurvailu sujuu ilman ärräpäitä. Vesikelin vaikutus jää pitkälti visuaaliselle puolelle, ainoastaan tehokkaimmilla takavedoilla perä irtoaa aavistuksen herkemmin tiestä.

Yleisilmeeltään peli on äärimmäisen viimeistelty ja komeaa katsottavaa. Värikylläiset näkymät toimivat erinomaisena todellisuuspakona synkän syksyn keskeltä. Yksityiskohdilla kuorrutetut autot näyttävät syötävän hyviltä. Myös kehittäjät tiedostavat tämän, kun loputtomat zoomaukset nuolevat menopelien pokkauksia aina sopivan tilaisuuden tullen. Erityiskiitokset kuuluvat monipuoliselle ja tarttuvalle ääniraidalle. Radioaalloilla soi laadukasta tarjontaa jenkkirockista konemusiikkiin. Edes klassista tyylisuuntaa ei ole unohdettu – se sopii kuunneltavaksi erityisesti iäkkäämpien italialaiskaunottarien puikoissa.

Forza Horizon 2 ei mullista edeltäjänsä kaavaa radikaalisti, mutta nappiin osuneet viilaukset onnistuvat nostamaan sen autopelien ylimpään eliittiin. Johdonmukaisempi urarakenne, aidosti avoin ympäristö, huikea visuaalinen anti sekä erinomainen ajotuntuma muodostavat huikean lopputuloksen. Tätä ei kannata yhdenkään autopelien ystävän sivuuttaa.