Vinksahtanutta rikosdraamaa japanilaisittain

Sega on tehtaillut erityisesti Japanissa valtavan suosittujaYakuza-seikkailuja jo vuodesta 2005 saakka. Vaikka menestystä onkin kertynyt, on japanilaisjätti kääntänyt pelisarjaa harmittavan nihkeästi länsimaisen yleisön nautittavaksi. Vaikka saagan tuorein tulokas – tarinan alkulähteille loikkaava – Yakuza 0 nähtiin nousevan auringon maassa jo pari vuotta takaperin, on pelin Euroopan-julkaisu luettavissa Segalta kulttuuriteoksi.

Yakuza 0 puhelin

Paluu menneisyyteen

Kultaisen 1980-luvun loppuvuosiin sijoittuva Yakuza 0 seurailee eri rikollisorganisaatioiden ristiaallokoissa rimpuilevia Kazuma Kiryuta sekä Majima Goroa. Kiryu aloittelee uraansa yakuzan leivissä, kun taas muutamaa vuotta vanhempi Goro on ehättänyt jo seuralaisravintolan johtoportaaseen saakka. Hädin tuskin aikuisuuden kynnykselle ehtinyt kaksikko on Yakuza-sarjaa tahkonneille tuttu aiemmista – tai oikeastaan myöhemmistä – osista. Ilahduttavasti kehittäjät eivät vaadi myöhempien tapahtumien tuntemusta, juurikin pelin esiosamaisen luonteen vuoksi.

Juonta kuljetetaan eteenpäin hyvin verkkaiseen tyyliin pitkien jutusteluun keskittyvien dialogipätkien sekä viipyilevän sarjakuvamaisen kerronnan voimin. Ajoittain hyvin hämmentäväksi äityvien ylidramaattisten juonikohtausten lisäksi vietetään tuntitolkulla aikaa tekstipohjaista rupattelua lueskellessa. Autenttisuutta luodaan alkuperäisellä ääniraidalla, jonka käännöstekstitykseen on nähty reilusti vaivaa. Pienetkin japanilaista omituisuutta huokuvat nyanssit on onnistuttu tuomaan varsin mallikkaasti kirjoitettuun asuun. Tarinakokonaisuus tuntuu kuitenkin ajoittain turhan rönsyilevältä sekametelisopalta – syynä kenties toisistaan poikkeavat kerrontatyylit sekä kahden eri hahmon juonikuviot.

Jokainen tyylillään

Pelikokemus etenee avoimen, joskin suhteellisen pienen maailman miljöötä tutkaillen ja satunnaisia vastaantulevia gangstereita halki, poikki ja pinoon viskellen. Simppeli muutaman napin mätkintämekaniikka on saanut kylkeensä erilaisia, omilla kykypuillaan varustettuja taistelutyylejä. Halutessaan gangstereita voi teilata gorillamaisesti pelkästään voimalla jylläten, mutta tarjolla on myös astetta erikoisempia kamppailutekniikoita, jotka eivät jää loppupeleissä lainkaan pekkaa pahemmiksi vaihtoehdoiksi. Perinteisiä kokemuspisteitä ei haalita matkan varrella lainkaan, vaan hahmonkehitys maksetaan vihollisten taistelun tuoksinassa pudottelemalla valuutalla. Mitä näyttävämmin pahiksia onnistuu teilaamaan, sitä enemmän jenejä lentelee taskun pohjalle. Kätevää.

Yakuza 0 mätkintä

Vakavasti vai vitsillä?

Pelaaja heitetään puolivakavan ja yltiödramaattisen tarinan vastapainona toinen toistaan hulvattomampien sivutehtävien ääreen. Säälittä överiksi vedetyt pikkutarinat asettavat protagonistit jatkuvasti vähintäänkin hämmentäviin tilanteisiin. Suupielet vääntyvät väkisin hymyyn, kun kuvioihin heitetään esimerkiksi turhan hentoja S/M-otteita harrastava domina tai tyttöystävänsä askareiden perässä orjan tavoin sinkoileva rassukka. Tarjoavatpa arcadehalleissa nököttävät kolikkopelit, hulvattomat karaoke-esitykset, kiinteistönvälitysbisnes ja seuralaispalvelun pyörittäminenkin helposti useamman tunnin tahkottavaa. Tylsää hetkeä ei tule, sillä mielekästä tekemistä on ripoteltu tasaisesti liki jokaisen nurkan taakse. On myös ilahduttavaa huomata, että Sega on jättänyt turhan sensuroinnin pois, joten kaikki japanilaiskulttuurille ominaiset hämmentävyydet ovat päätyneet eurooppalaispelaajien ulottuville semmoisinaan.

Yakuza 0 karaoke

Audiovisuaalisena kokemuksena Yakuza 0 jää armotta viime sukupolven tuotosten tasolle. Pelin PlayStation 3 -alkuperä näkyy ja kuuluu, eivätkä hiukkasen hiotut tekstuurit onnistu vakuuttamaan. Hahmoanimaatio on jäykkää, eikä ihmisten vahanukkemaisista kasvoista saa välivideoita lukuun ottamatta kunnolla tunteita irti. Karu ulkoasu onnistuu kuitenkin jollain hämärällä tavalla jopa viehättämään, sillä kokonaisuuden rosoisuus sopii 80-luvun tematiikkaan välillä mainiosti.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Yakuza 0 on peli, johon joko rakastuu päätä pahkaa tai jota vihaa sydämensä kyllyydestä. Japanilaisittain vinksahtanut huumori ei soittele vakavamielisempiä rikostarinoita haeskelevien herkimpiä kieliä, mutta loppupeleissä juuri ainutlaatuinen tyyli on sen selkeästi suurin vahvuus. Yakuza 0 on häpeilemättä itsensä näköinen ja hurjan koukuttava kokemus, jollaisia ei nykyaikana tule vastaan liukuhihnalta.