Aikamme gladiaattorit vauhdissa
Formula 1 -lisenssillä varustettuja titteleitä on viime vuosien aikana ilmestynyt kauppoihin tasaiseen tahtiin, mutta pelien laatu on vaihdellut melkoisesti. Yleisen mielipiteen mukaan tähän mennessä laadukkainta hevosvoimapäristelyä edustaa Geoff Crammondin ideoima ja nykyään edesmenneen Microprosen julkaisema Grand Prix -pelisarja, joka on niittänyt mainetta etenkin kovasti kehutun realisminsa ansiosta. Valitettavasti kaikki eivät ole pystyneet samanlaiseen laadunvalvontaan. Tätä valitettavaa pohjakosketusta edustaa Electronic Arts, joka muutama vuosi takaperin hyppäsi mukaan virtuaaliseen formulasirkukseen F1 2000 -pelillään. Silloinen PC:lle ja PlayStationille julkaistu ajelu yritti tosissaan haastaa kilpailijansa kattavalla lisensillään sekä loppuun asti hiotulla pelattavuudellaan.
Lopputulos oli todellisuudessa kaikkea muuta kuin onnistunut, mutta rahan makuun päästyään yhtiössä ei suinkaan masennuttu täysin. PC-, PlayStation 2- ja Xbox -julkaisun saanut F1 2001 ei pystynyt korjaamaan edeltäjänsä virheitä, vaan kyseessä oli lähinnä nopeaan samanaikaiseen multiformaattijulkaisuun tähdätty hätäinen yritelmä. Peli kuitenkin saavutti kohtalaisia myyntimääriä, vaikka se miellytti moottoriurheilun ystäviä vain aidon kuljettaja- ja ratavalikoimansa ansiosta. Pikaisen kehitystyön jälkeen valmistunut F1 2002 julkaistiin tuttuun tyyliin tietokoneelle, PS2:lle sekä Xboxille, mutta tällä kertaa EA päätti julkaista myös GameCube- ja Game Boy Advance -versiot. Muutaman vuoden kokemus ei kuitenkaan tunnu auttaneen tekijänä toiminutta skotlantilaista Visual Sciences Ltd.:tä, sillä myös uusimman Electronic Artsin formulatuotoksen kilpailu päättyy rengasrikkoon ikävästi ennen aikojaan.
Syöksy sähköiseen lisenssimaailmaan
F1 2002:n realismikerroin rajoittuu lähinnä aitoihin viimeisimmältä Formula One -kaudelta suoraan otettuihin ajajiin, ratoihin ja kuljettajiin. Muuten kyseessä on suoraviivainen kaahailu, jossa paino on ennemminkin kolikkopelimaisella huristelulla tiukan tosielämän kilpailun sijaan. Mielikuvitusajokit liimautuvat tien pintaan hämmästyttävällä voimalla, eikä omaa formulaansa tunnu millään saavan pyörähtämään, oli ajamista helpottava sutimisenesto sitten päällä tai ei. Useimmat mutkat pystyy helposti huristelemaan läpi kaasu pohjassa, eikä jarrun käyttämisestä liiemmin tarvitse huolehtia. Mukana olevista 11 tallista yksikään ei tunnu eroavan toisistaan, vaan kaikkien pelissä olevien virtuaaliformuloiden ajettavuus tuntuu täysin identtiseltä. Tikkua saa näin ollen vääntää puolelta toiselle mielettömällä voimalla, että sinne päin mallinnetulla ohjattavuudella varustetut hevosvoimahirmut saadaan pidettyä oikealla ajolinjalla. Epätarkka ohjattavuus aiheuttaa myös täysin turhia kolareita, kun kiskoilla ajavat keinoälyvastustajat huristelevat liiemmin itseään ajattelematta suoraan kylkeen pelaajan henkikullasta välittämättä.
Jos pelattavuuden aiheuttamista ongelmista vielä selviää, niin pikakilpailun ja yksittäisen GP-viikonlopun lisäksi aikamme gladiaattoreita on mahdollista testata muutamassa eri moninpelimoodissa, mielenkiintoisessa Challenge-muodossa, sekä luonnollisesti kattavassa Championship-tilassa. Ennen radalle lähtöä voi valita joko normaalin tai simulaatiomaisemman autonkäsittelytavan, mutta todellisuudessa realismilla on heitetty vesilintua. Vaikka pelaajalla onkin mahdollisuus virittää ajokkiaan ennen kisojen alkamista, niin eri nappuloilla leikkiminen paljastuu lähinnä silmänlumeeksi, sillä tekijät ovat selvästi keskittyneet suuntaamaan peliä kaikille formuloista kiinnostuneille varsinaisten autopelien harrastajien sijaan. "Koko perheen peli" -leiman hakeminen on kuitenkin epäonnistunut, sillä oikeaa tasapainoa arcade-ajelun ja realistisen millintarkan huristelun väliltä ei ole pystytty löytämään.
Mielenkiintoa lisäämään laitettu Challenge-pelimuotokin osoittautuu lähinnä ajanhukaksi. F1 2002:ssa kerätään tiimikohtaisesti erilaisia hassunhauskoja bonuksia tuottavia keräilykortteja suorittamalla laidasta laitaan vaihtelevia tehtäviä. Matkan varrella tehdään niin päätähuimaavia ohituksia kuin opetellaan manuaalivaihteiden käyttöä. Vastaavia tehtäviä on mukana lukuisia ja mielenkiintoisesti niiden suorittaminen on jopa pakollista, jos tietyt pelimuodot haluaa avata pelattavaan muotoon. Haastemoodin tehtävänä on kuitenkin lähinnä johdattaa aloittelijat mukaan peliin ja kokeneet kehäketut suorittavat mukana olevat lukuiset ongelmat käden käänteessä. Challenge-moodi päätyy lopulta maustamaan muuten niin peruskaavalla toteutettua kokonaisuutta. Tässäkään se ei kuitenkaan onnistu, sillä tylsistyminen iskee jo muutaman haasteen jälkeen. Sen jälkeen onkin aika vetäytyä suoraan kahvipöydän ääreen pikaisen varikkovisiitin kautta.
Kuorrutus puuttuu
Ulkoasultaan F1 2002 on varsin vaatimatonta jälkeä, eikä GameCube-versio tunnu eroavan graafisesti mitenkään PlayStation 2 -esikuvastaan. Ratojen outo välkkyminen ja muut visuaaliset ongelmat voisi vielä unohtaa, mutta kummallisesti heittelevä ruudunpäivitys tekee kisaamisesta nopeasti tuskallisen kokemuksen. Ruudun täyttyessä autoista vauhdin hurmasta on täysin turha puhua. Usean eri kamerakulman joukosta ainoastaan muutama säilyy pelattavuudellisesti siedettävällä tasolla, koska tapahtumien täytteisissä kilpailuissa meno tökkii paikka paikoin melkoisesti. Ongelma korostuu etenkin poikkeavilla sääoloilla ajettavissa koitoksissa, joissa haukottelu on yleinen ongelma kisojen edetessä kävelyvauhtia kuvanpäivityksen tippuessa hävettävän alas. Radoista itsestään ei niinikään löydä liiemmin esimerkiksi edellämainitun Grand Prix -sarjan kaltaisia pieniä hienouksia ja TV-lähetysten tyylistä moottoriurheiluhuumaa ei missään vaiheessa pääse syntymään. Pieniä kehuja ansaitsee visuaalisesti tyylikkäästi toteutettu vauriomallinnus, jossa maalipinta naarmuuntuu uskottavan oloisesti. Muuten Electronic Artsin uusin formulayritelmä huokuu lähinnä menneiden aikojen tunnelmaa keskinkertaisen ulkoasunsa ansiosta.
Kuulopuheiden mukaan tositilanteissa nauhoitetuksi väitetyt ääniefektit osoittautuvat lähinnä naurettaviksi tekeleiksi. Moottoreiden ylväs ulina kuulostaa EA:n kuvitteellisessa fantasiamaailmassa lähinnä huonosti viritetyn 80-luvulta peräisin olevan käytetyn auton pörinältä. Tämä korostuu etenkin lähtötilanteessa, jossa pelaaja kuuntelee epäuskoisena audiomiesten olemattomia aikaansaannoksia. Kaukosäätimen volyymiä pienemmälle kääntävä nappula tulee hyötykäyttöön myös musiikkiosastolla, joka koostuu ainakin allekirjoittaneelle täysin tuntemattoman Chicane-bändin rokkipainotteisesta renkutuksesta. Dollaritukkujen päällä istuvien tekijöiden käytössä olleen rahamäärän huomioon ottaen parempaa panostusta olisi toivottu, mutta tälläisenään formulasirkus kuulostaa äänellisesti lähinnä kirppujen viikottaisilta karting-kilpailulta.
Electronic Artsin vuotuisten urheilupelisarjojen joukosta yhtiön F1-osaston aikaansaannokset ovat olleet sieltä vaatimattomimmasta päästä, eikä tämä uusin kauppojen hyllyille nopeasti tyrkätty tuotos tuo tähän asiaan minkäänlaista muutosta. Aidosta lisenssistään, keräilykorteistaan, sekä parista mukavasta uudistuksestaan huolimatta EA:n formulatallin uusimman mallin kilpailu päättyy ennenaikaisesti teknisten ongelmien takia. Holtittomasti heittelevä ruudunpäivitys, vaatimaton audiovisuaalinen toteutus ja pelattavuudelliset ongelmat tiputtavat F1 2002:n nopeasti maan pinnalle. Ehkä tekijöillä on ensi vuonna parempi onni, mutta näillä esityksillä sen varaan on aika turha laskea.
