Jos olet pelannut ja pitänyt edellisestä osasta, tai yleensäkään mistä tahansa Traveller's Talesin aiemmasta Lego-pelistä, marsmars kauppaan ostamaan tämäkin. Lähes sama pelihän tässä on kyseessä.
Legoland, Tylypahka
Ykkösosan napatessa lähdemateriaalikseen neljä ensimmäistä vuotta, oli pieni pelko persiissä kuinka jatko-osaan riittäisi vain kolme vuotta. Hätähän ei ole tämännäköinen, sillä Potterin seikkailuista kertovan leffasarjan jaettua viimeinen kirja kahdeksi leffaksi, riitti Lego-versiointiinkin viimeisestä vuodesta tarinaa kahden vuoden verran.
Kuten edeltäjässäänkin, on tuoreimpaankin Lego-Potteriin napattu mielenkiintoisimmat tapahtumat elokuvista. Vaikka muutamia kohtauksia onkin muokattu pelillisesti mielekkäämmiksi kuin mitä lähdemateriaali olisi koskemattomana mahdollistanut, on pelin jokainen tehtävä helposti tunnistettavissa. Jokainen vuosi jakautuu kuudeksi tehtäväksi, minkä lisäksi tehtävien välissä on pelattavissa pienempiä, mutta yhtäkaikki tuttuja kohtauksia Potter-universumista; Esimerkkinä vaikkapa viitosvuodelta tuttu Weasleyn kaksosten ilotulitus ja poistuminen Tylypahkan alueelta. Kokonaisuutena tehtävät ovat toimivia ja sopivan mittaisia rypistyksiä, sillä alueiden koluamishalusta riippuen yhden tehtävän suorittamiseen menee aikaa hivenen alle kymmenestä minuutista viiteentoista. Liiallista toistoa tehtävissä ei ole, vaikka toki pelimekanismin ohuus pakottaakin toistamaan tuttuja pulmia läpi pelin.
Tehtävät tarjoavat paitsi matkan loppuhuipennusta kohti, myös tehtävän sisäisiä sivutehtäviä, jotka ovat identtiset edelliseenkin osaan verrattuna. Jokaiseen tehtävään on piilotettu kolme avattavaa hahmoa, jokaisen tuvan logo, pinteessä oleva koululainen sekä kolikkojen keräämistä vaativa True Wizard -mittari. Vain yksittäisiä näistä on saatavilla ensimmäisellä läpäisyllä, sillä suurin osa kerättävistä esineistä vaatii sellaisia kykyjä, joita tarinan hahmoilta ei löydy. Tätä varten on tarjolla Freeplay-moodi, jossa samat tarinatehtävät on mahdollista pelata läpi uudelleen isommalla hahmoköörillä, jolloin kaikki kerättävä on mahdollista saada. Myös Tylypahkan alueelle on piilotettu keräiltävää, joten vapaamuotoinen luuhaaminenkaan ei hukkaan mene. Tylypahkaa miljöönä on hivenen supistettu turhimpia alueita, kuten pöllölä tai muiden tupien oleskelutilat, poistamalla, mutta alue on taas samalla laajentunut Tylypahkan ulkopuolelle. Tylypahkan toimiessa pääasiallisena pelialueena, on Viistokuja jälleen shoppailevan velhon tukikohta. Vuotava noidankattila, Matami Malkinin vaate- ja hahmokauppa, Weasleyn pilailupuoti sekä synkempi Iskunkiertokuja tarjoavat lääniä tutkivalle pelaajalle lisää. Lontoon puolella on mahdollista poiketa, tosin vain matkalla juna-asemalle, samoin kuin seitsemännen vuoden piilopaikkana toimivaan metsään.
Palikkatesti
Erityisen positiivinen yllätys on perinteinen vanhojen taitojen unohtaminen edellisosan ja tuoreimman seikkailun välissä. Potter-saagaan tutustuneet varmasti osaavat arvostaa ratkaisua, joka paitsi on uskollinen alkuperäisen tarinan hengelle, toimii myös käytännössä mallikkaasti. Uudet sekä uusvanhat taiat saadaan takaisin hyvinkin alussa, joten hätä ei ole suuri. Lisäksi pelin kohdeyleisön sisältäessä lähinnä lapset sekä sairaalloisen lapsenmieliset, on hyvä ettei taikavarastoa ole turhanpäiten lähdetty laajentamaan. Uudet kyvyt, kuten vesiloitsu tai Hermionen käsilaukku, tarjoavat monia hauskoja hetkiä kovin yksinkertaisten pulmien parissa. Haluttu taika on valittavissa joko kohtuullisen helposti ymmärrettävästä valikosta, tai sitten vieden liipaisimella tähtäimen halutun esineen kohdalle, jolloin peli valitsee kaivatun taian. Yksinkertainenhan mekanismi on, mutta silti toimiva. Toivottavasti kukaan ei Traveller's Talesin peleihin koske korkeaa vaikeusastetta toivoen, sillä sitä ei ole saatavilla.
Pulmat ovat perusluonteeltaan helppoja, mutta niiden humoristinen toteutustapa antaa tätä paljon anteeksi. Kaikilta velhoilta löytyy samat perustaidot, joten kytevän tulipalon voi sammuttaa kenellä tahansa taikakykyjä omaavalla, samoin kuin kaatuneen noidankattilan nostamisenkin. Sen sijaan uniikimmat taidot, kuten jo mainittu Hermionen pohjaton käsilaukku, vain Weasleyn perheenjäsenille avautuvat pilailulaatikot tai lemmikkiä vaativat putkistot pakottavat hivenen hivelemään aivonystyröitä. Usein ratkaisu on heti näkyvillä, mutta vaatii muutamia välivaiheita tai taitoja ratketakseen lopullisesti.
Palikkatestien ohella pelin ainoana selvänä uutuutena on velhojen taitojenmittelyt, eli kaksinkamppailut. Pelimekanismillisesti nämä vaativat hivenen tekemistäkin, sillä vastustajan takana näkyy väri, jonka mukaista taikaa tulisi laittaa pikapostissa menemään. Jos nopeus ei riitä taian valitsemisessa, on mahdollista asettaa eteensä hetkellinen suoja, jonka takana on yllinkyllin aikaa valita oikeanlaista myrkkyä. Nopeudella tosin ei ole minkäänlaista todellista merkitystä, sillä oikean taian laitettuaan päädytään aina rämpytyskamppailuun. Omissa laboratoriokokeissani selvisi, että rämpytyksen nopeudella ei ole minkäänlaista merkitystä, joten rauhallinen paineleminen riittää vallan mainiosti. Pidemmän päälle kaksinkamppailut kävivät puuduttaviksi, turhan pitkiksi sekä liiallisen automatisoiduiksi, joten tuleviin peleihinsä tuota kannattaisi Traveller's Talesin hivenen vielä hioa. Kovin montaa kamppailua ei pelistä onneksi löydy, sillä rivivihollista mätkitään vain valittua taikaa sokkona viskelemällä.
Odotukset ylittävä
Tekemistä pelissä riittää, sillä ennen kuin kaikki on kerätty ja ostettu, pelitunteja paloi ainakin itseltäni noin kaksikymmentä. Potter-fania hemmotellaan tarjoamalla vanhoja tuttuja klassikkohetkiä huumorin keinoin kerrottuna, mutta silti riittävän kunnioittavasti lähdemateriaaliaan käyttäen. Moninpeli tarjoaa sosiaalisen elämän omaaville varmasti hauskoja hetkiä, sillä Traveller's Talesin perinteitä kunnioittaen on se jälleen mallikkaasti toteutettu.
Ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin, sillä jo mainittujen kaksinkamppailujen lisäksi myös astetta vakavampi yleisilme pelille ei tarjoa ihan niin hyvää pohjaa kuin ensimmäisen osan lastensatu-fiilis. Ei ole missään nimessä helppoa tuoda kirjojen synkkenevää ilmapiiriä ja syventäviä aiheita pantomiimi-peliin, joten tarinasta tietämätön saattaa jäädä hivenen ihmettelemään tapahtumia. Silti etenkin muuan oleellisen henkilön kuoleminen pelin loppupuolella sai aikaan pientä herkistymistä, joten täysin aarnimetsään ei mennä tämänkään osalta.
Kokonaisuutena kuitenkin kyseessä on jälleen erinomainen peli, jonka parissa jokainen Potter-fani tulee varmasti viihtymään. Traveller's Talesin pelit ovat kuitenkin keskenään niin identtisiä, että ostopäätöstä pohtiessa kannattaa harkita tarkkaan, kiinnostaako Potter enemmän kuin Star Wars, Batman, Indiana Jones tai Pirates of the Caribbean. Jos Emma Watsonin lisäksi muillakin Potter-hahmoilla on paikka sydämmessä, ei tuoreimman Lego Harry Potter: Years 5-7:n ostamisen kanssa voi mennä pieleen.
