EA:n virtuaalikiekkoilun tuorein inkarnaatio ei mullista käsitystä pelaamisesta, mutta on jälleen askeleen edellisosia parempi. Vaikka pelin pääpiste onkin viety verkkopelaamista kohti, löytyy yksinäiselle pelaajallekin perinteiset pelimuodot, kuten managerointi, yksittäispeli talviklassikkona tai normaalina, Be a Pro, Be a Legend, pelaajakortteihin perustuva Hockey Ultimate Team sekä sitten muut perinteisemmät vaihtoehdot. Verkkopelaaminen toimii pääasiassa ihan hyvin, vaikkakin pelin yhteyksistä vastaavan on syytä liehuttaa jotain muuta kuin Ranskan tai Yhdysvaltojen lippua, sillä toistasataa peliä kolunneen johtopäätös verkkoviiveen ja hostin kansallisuuden välisestä syy-seuraus -suhteesta on aika selvä. Parhaimmillaan kiekkoilu on kiinteässä ja hyvähenkisessä joukkueessa, jossa jokainen pelaa omaa paikkaansa. Myös ilman joukkuetta pystyy sparriotteluita ottamaan, mutta niistä löytyy Ossi Väänäsen kaltaisten peruspakkien ohella myös todellisia arjen sankareita, joiden ainoa tehtävä tuntuu olevan pelin viivyttäminen sekä muiden pelaajien raivostuttaminen. Selkeän epätasapainon verkkopeleihin luo ihmismaalivahdit, sillä tekoälyveskarin muutamista heikkouksista huolimatta hyvääkin ihmismolaria on liian helppo harhauttaa muutamilla peruskikoilla, joihin ei tekoälyn ohjaamaa Kipperiä saada edes liikahtamaan.

Kokonaisuutena NHL12 on toimiva päivitys kiekkoiluperheeseen, eikä sarjan fani varmasti pety. Surkeat, epäkäytännölliset sekä hitaat valikot sekä hivenen muovisen oloinen graafinen ilme on anteeksiannettavissa, kun itse pelaaminen perustuu taidon ja joukkuepelin onnistuneeseen yhteistyöhön. Yksi huippupelaaja ei ratkaise peliä joukkueena pelaavaa porukkaa vastaan, mutta liikaa tilaa ei silti parane antaa, jollei halua kuunnella maalilaulun huudatusta oman maalin takana.