Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Batman Begins

Näin kaikki alkoi

DC Comicsin legendaarinen Batman on monessa sopassa keitetty supersankari. Erinäköisten, -oloisten ja -tasoisten seikkailujen jälkeen tämä sarjakuvamaailman yksi tunnetuimmista ikoneista on jälleen ihmisten suunpielillä, mistä kiitos Christhoper Nolanin ohjaamalle ja Christian Balen tähdittämälle Batman Begins -elokuvaspektaakkelille. Nimensä mukaisesti Begins aloittaa Lepakkomiehen valkokangasuran täysin puhtaalta pöydältä, mikä ei ole suurikaan ihme lähes kahdeksan vuoden takaisen Batman & Robin -fiaskon jälkeen. Herra Nolanin ote hahmoon ja tämän syntyperään onnistuu tavoittamaan sekä tunnelmallisen että tummanpuhuvan ilmapiirin, mikä on paikoitellen tarttunut tarinan videopeliversioonkin.

Peli kuljettaa oikeutta janoavan Bruce Waynen elämäntarinaa Varjoliigan mystiseltä vuoristomajalta Gotham Cityn rikosten korruptoimille kaduille. Siinä samalla kerrotaan, kuinka miehestä muovautuu kuolematon symboli, jonka mainitseminenkin aiheuttaa tutinaa rosvojengien, psykopaattimurhaajien ja lahjottujen poliisien puntteihin – Batman. Vaikka juoni seuraa pääpiirteittäin elokuvan tapahtumia, täysin orjallisesta adaptaatiosta ei ole kyse. Elokuvan tärkeät avaintiedot menettävät jonkin verran hohtoaan, kun ne tuodaan pelaajan tietoisuuteen salakuuntelemalla tai helläkätisesti kuulustelemalla satunnaiskonnia. Kenttien väliin liimatut videopätkät itse filmistä ovat vain suuntaa-antavassa roolissa, joten tarinallisessa mielessä elokuvan katsominen on suositeltavaa ennen Lepakkomiehen johdattamista pimeille kujille, kolkoille tehtaille sekä virtuaalisen Gothamin muille turistikohteille.

Kuka pelkää lepakkomiestä?

Varjoliigan koulutuksessa Batmanista on koulittu varsinainen Sam Fisher. Koreasta nahkapuvustaan huolimatta yön synkkä ritari on vain lihaa ja verta, joten aseiden tulivoimalle hänkään ei pärjää. Tässä kohdassa kuvaan astuu hiiviskelyn lisäksi pelon lietsominen vihollisten keskuuteen, mikä on ideana varsin mielenkiintoinen. Lepakkomiehestä kulkee rosvokoplien keskuudessa monia yliluonnollisia tarinoita, joita ruokkimalla riisutaan paniikin partaalle ajetut vastustajat vaivatta paukkuraudoistaan. Partioivien joukkojen lähietäisyydellä yleensä onkin huterien telinerakennelmien kaltaisia virityksiä, joita voidaan heittotähtikättä heilauttamalla romahduttaa pahaa-aavistamattomien konnapoloisten niskaan.

Mikäli pelotteluoperaatio pysyy täytäntöönpanoon asti yllätyksenä, nousee erityinen Reputation-mittari muutamalla pykälällä ylöspäin. Tämän lisäksi ruudulle ilmaantuu myös Area Fear -mittari, joka kuvaa sen hetkisellä alueella vellovan pelon määrää. Mitä korkeammalle pelkokäyrä nousee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vihulaisilla menee pupu pöksyyn varsinaisissa taistelutilanteissa. Lienee sanomattakin selvää, että juuri tällöin on ideaalisin hetki astua esiin varjoista ja antaa pelkureille perusteellinen selkäsauna. Usein vihollisryhmissä ei kuitenkaan ole kuin yksi aseistettu sotilas, jonka lähituntumaan hiipiminen ja Stealth-hyökkäyksellä eliminoiminen antaa sankarillemme yliotteen loppujoukon hermoista.

Harmi vain, että idean kiiltävässä kuoressa on muutamia säröjä. Vaikka pelkokertoimen nostattaminen on varsin hauskaa läpi koko pelin, varsinaisia lähestymistapoja voisi kuhunkin tilanteeseen olla useampi kuin se yksi ja ainoa. Nykyisellään konsepti jää hieman puolitiehen, varsinkin kun alkukenttien lähes nerokkailta tuntuvien pelottelukeinojen jälkeen peli tyytyy kierrättämään samoja ratkaisuja maisemakattauksesta toiseen. Tämän myötä myös kentät ovat paikoittaisesta vapauden illuusiostaan huolimatta hyvin putkimaista: vaikka periaatteessa etenemisreittejä olisikin kaksi kappaletta, toista vartioi aina hampaisiin asti aseistettu vihollisjoukko. Muutoin kenttäsuunnittelussa on hyödynnetty Batmanin akrobaattitaitoja runsaasti, sillä mies joutuu loikkimaan pitkin ja poikin rakennusten kattoja, seinämiä, lamppuja ja muita mahdollisia jalansijoja pitkin.

Viittasankarin ohjaaminen on päällisin puolin vaivatonta, joskin hiiviskelytilanteissa Splinter Cell -sarjan pikkutarkkuudesta ollaan jäljessä vielä monen askeleen verran. Esimerkiksi tarvikkeiden vaihtaminen pienehkön valikkolistan kautta tuntuu turhalta apuvälineiden pienen lukumäärän takia. Tappelut ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta melko hauskoja räikeine hyökkäysliikkeineen, eikä nyrkkihippasilla häviämistä voi täysin pistää kontrollien syyksi. Toimiva lisä pelikokonaisuuteen on myös kaahaileminen tankkia muistuttavalla lepakkoautolla, jonka ohjaksissa pelti rytisee kuin Burnout 3: Takedownissa konsanaan. Ainoat astetta turhautuneemmat huokaukset aiheutuvat kameratyöskentelystä, jota saa vahtia tasaisin väliajoin pitääkseen kuvakulman mukana pelin vilskeessä.

Valkokankaan lemmikit vauhdissa

Heti ensimetreiltä huomaa, että Batman Beginsin audiovisuaaliseen puoleen on panostettu keskivertoa huolellisemmin. Elokuvan tummanpuhuva ilme on tavoitettu näyttävillä valoefekteillä sekä yksityiskohtaisen ympäristön rähjäisyydellä. Kun mukaan vielä ympätään Resident Evil -henkinen musiikki, on hiippailu Arkhamin mielisairaalan kaltaisissa paikoissa hyvinkin mehukasta. Hahmomallinnukset muistuttavat hätkähdyttävän paljon esikuvinaan toimineita näyttelijöitä, joskin muutamat epäluonnollisen kankeat liikkeet rikkovat jonkin verran kokonaiskuvan näyttävyyttä. Ääninäyttelijöiksi on pestattu suurin osa elokuvan tähdistä, kuten Michael Caine, Liam Neeson, Morgan Freeman ja Katie Holmes - unohtamatta itse Batmanina kähisevää Christian Balea. Taso onkin julkkiskaartin veroinen, ja onneksi myös vähäisemmissä rooleissa olevat näyttelijät ovat palkkapussinsa ansainneet.

Batman Begins pelkokertoimineen on lisenssipelimarkkinoiden yksi tämän vuoden positiivisista yllätyksistä. Hieman keskeneräisen tuntuisesta toteutuksestaan huolimatta pelin pelaa mieluusti alusta loppuun asti, eikä muutama lisäkenttäkään olisi näin jälkeenpäin ajatellen ollut lainkaan pahitteeksi. Viikonlopun peliputkessa läpäistävä seikkailu on kieltämättä lyhytkestoinen, mutta jokainen yön synkän ritarin seurassa vietetty hetki on keskivertoa pelikokemusta nautittavampi.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli myyntiversio. Kiitokset arvostelukappaleeesta Electronic Artsille.